Jaahas nyt se on oikein tutkittu: oppilaan luonne ja temperamentti vaikuttaa paljon arvosanoihin,
ei suinkaan taidot ja tuntiaktiivisuus. Miesopettajat arvioi kriittisesti tyttöjen tempperamnettia. Arkikokemuksen mukaan opet ei tykkää ujoista ja hiljaisista eikä toisaalta liian villeistä. Monesti kun av:llakin joku ihmettelee lapsensa numeroa toikassa, niin sanotaan että kyllä opet on ammattitaitoisia ja arvioi objektiivisesti jne. No nyt on oikein tutkittu, ettei näin ole.
Kommentit (25)
tutkimuksen mukaan siis sekään ei auta jos saa suunsa auki eli on aktiivinen jos luonne ei miellytä opea.
eli jos se Nico-Petteri karjuu vastauksen luokan perältä vaikka vastausvuoro olisi annettu jollekin toiselle, niin sekö sitten on hyvää tuntiaktiivisuutta?
Kyllä, mielestäni oppilaan käytös ja asenne saa vaikuttaa jonkin verran myös aineen numeroon, ei vain käyttäytymisnumeroon. Lisäksi mielestäni tempperamenttiaan tulee oppia hallitsemaan. Opettelu on hyvä aloittaa jo lapsena.
Juu, en ole ope, ei pelkoa. Olenpahan vaan sitä mieltä, että vilkkaan tempperamentin taakse ei kannata yrittää kätkeä huonoa käytöstä.
ei suinkaan taidot ja tuntiaktiivisuus. Miesopettajat arvioi kriittisesti tyttöjen tempperamnettia. Arkikokemuksen mukaan opet ei tykkää ujoista ja hiljaisista eikä toisaalta liian villeistä. Monesti kun av:llakin joku ihmettelee lapsensa numeroa toikassa, niin sanotaan että kyllä opet on ammattitaitoisia ja arvioi objektiivisesti jne. No nyt on oikein tutkittu, ettei näin ole.
1. ja 2. luokilla opettajani ei pitänyt minusta ja keskiarvo oli sen mukainen. Ei auttanut matematiikankokeissa toistuva virheettämyys tai tunnilla nopeus kertotaulussa vaan seiskan antoi. Sama muissakin aineissa, mutta vaikeampi todistaa kuin matematiikassa jossa oikein laskettu koe ja siitä 24/24 oikeuttaisi järjen mukaan 10 tai 9 arvosanaan. Koulun vaihto ja keskiarvo pomppasi puolitoista numeroa välittömästi seuraavaan todistukseen, matikkakin heti 10.
Ja kyseessä oli eläkeikää kolkutteleva naisopettaja. Ei pitänyt siitä että puhuin tunnilla kuten puoli muutakin luokkaa, vaikka vähemmän kuin monet muut. Siellä vaan oli tylsää kun edettiin tuskaisen hitaasti, olisi ehtinyt tehdä kaikkea muuta siinä sivussa.
numero pitäisi antaa vain kokeiden perusteella. Muu arvostelu on epäreilua ja riippuu ihan pärstäkeroimesta.
Jos oppilas osallistui elämänkatsomustietoon eikä uskontotunneille, se ei sopinut uskovaiselle opettajalle. Asiaa pahensi jos ei laulanut joka aamu virsiä, kun hän soitti luokassa urkuharmonia.
Kun sama opettaja antoi kaikesta muusta arvosanan paitsi elämänkatsomustiedosta jota ei opettanut, oli todistus aika kummallinen kunnes opettaja vaihtui ja elämänkatsomustietolaisten arvosanat nousivat kohtuullisiksi.
Minulla vääränvärinen tytär, jolle ehdoteltiin mm. matikan tukiopetusta jne.
Vetää kaikista kokeista täydet pisteet, mutta matikka on ja pysyy max kasina.
Ja joka syksy käydään tukiopetus-keskustelu...
Huvittavinta on se, että lapsella on surkea käsiala, mutta koska hän on aasialainen tyttö, hän saa aina kiitosta siisteistä vihoista jne. - koska kaikki aasialaistytöthän ne nyt toki on näppäriä.
äiti kävi sodan jälkeen oppikoulua ja laskettiin työläistaustansa vuoksi punaiseksi. Hän sai aina surkeat arvosanat oppikoulussa. Tampereellahan oli aika jyrkkä punainen-valkoinen -raja vielä toisen maailmansodan jälkeenkin.
Onneksi lukiossa oli toinen meininki ja punatausta ei enää vaikuttanut ja numerot olivat oikeudenmukaiset.
Käytös ei saa vaikuttaa oppiaineen arvosanaan, mutta työskentelytaidot sisältyvät ja ne tulee arvioida oppiaineen yhteydessä
T. Ope
Sekin on pelkkää pyhää pärstänmukaista mutua.
niinhän se on elämässäkin, häiriköt ja toisaalta liian tuppisuut ei pärjää paitsi joissain marginaalisissa jutuissa.
Oman kokemukseni mukaan pärstakerroin vaikuttaa numeroiden lisäksi siihen saako ja kuinka paljon saa positiivista palautetta osaamisestaan ja kannustusta. Ei käy tasan nallekarkit koulumaailmassa, ei.
niinhän se on elämässäkin, häiriköt ja toisaalta liian tuppisuut ei pärjää paitsi joissain marginaalisissa jutuissa.
sillä 9.6 keskiarvollaa kuitenkin ihan hiton hyvin koulumaailmassa, jatko-opiskelemaankin pääsee lähes mihin haluaa, työelämässä sitten ehkä alkaa tökkimään?
Itse kuuluin niihin hiljaisiin,mutta viittasin aktiivisesti ja odotin kiltisti vastausvuoroa,niinkuin ekalla opetettiin. Yleensä minä en saanut vastausvuoroa,vaan aina tietyt saivat vastata. Ja ne open suosikit olivat niiden lapsia,kenen vanhemmat olivat aktiivisia koulun vanhempainyhdistyksessä ja asuinpaikkakunnan asioissa. Jossain vaiheessa minä ja muutama muukin "opettajan inhokki" lopetti kokonaan viittaamisen ja tästä opettaja hermostui,koska aina tietyt vain ovat aktiivisia. Olisiko opettaja voinut esim.miettiä,että ehti jo lannistaa alakoululaisen itsetunnon.
Opettaja, jo vanhempi nainen vihasi äitiäni. Numerot minulla seiskaa ja kasia aina. Kun muutin vanhempana isompaan kouluun toiseen kuntaan, olinkin yhtäkkiä ysin ja kympin oppilas. Eihän sitä tietenkään kyläkoulussa kukaan kyseenalaistanut opettajan ammattitaitoa, koska häntä pelättiin, paitsi äitini. Itse olin ujo ja uskoin olevani heikko oppilas tietenkin, koska opettaja niin sanoi!
Käytän siihen joka joulu ja kevät tunteja ja taas tunteja. Aloitan pohtimisen jo monta viikkoa ennen todistuksia ja pähkäilen, vertailen ja vaihdan arvosanoja jatkuvasti. KÄyn läpi kaikki koe- ja pistarinumerot, mietin tuntiaktiivisuutta, huolellisuutta ja käytöstä. Huomioin lapsen luonteen ja temperamentin. Ja sitten taas pähkäilen, että onko reilua, että joku on luonteeltaan rohkeampi ja siksi aktiivisempi tunnilla. Ja pähkäilen lisää. Ja lisää. Ja lisää.
Ja tulen hulluksi. Ja toivoisin, ettei numeroarviointia olisi!
t. luokanopettaja, Helsinki ( nyt 5. lk)
Käytän siihen joka joulu ja kevät tunteja ja taas tunteja. Aloitan pohtimisen jo monta viikkoa ennen todistuksia ja pähkäilen, vertailen ja vaihdan arvosanoja jatkuvasti. KÄyn läpi kaikki koe- ja pistarinumerot, mietin tuntiaktiivisuutta, huolellisuutta ja käytöstä. Huomioin lapsen luonteen ja temperamentin. Ja sitten taas pähkäilen, että onko reilua, että joku on luonteeltaan rohkeampi ja siksi aktiivisempi tunnilla. Ja pähkäilen lisää. Ja lisää. Ja lisää.
Ja tulen hulluksi. Ja toivoisin, ettei numeroarviointia olisi!
t. luokanopettaja, Helsinki ( nyt 5. lk)
hyvän osaamisen (8) kriteereitä silmä kovana. Ja pohdin ja mietin ja vertailen ja pähkäilen ja tulen hulluksi.
Annan paljon positiivista palautetta:
- omaehtoisesti avuliaille (yleensä tyttöjä)
- aktiivisille viittaajille ja keskustelijoille
- hyvin osaaville
- selvästi parhaansa yrittäville
Paljon negatiivista palautetta:
- toistuvasta huonosta käytöksestä (luokallani yleensä poikia)
- toistuvasta läksyjen ja kirjojen unohtamisesta
vähemmälle huomiolle jäävät:
- hiljaiset, jotka eivät tuo itseään esiin, eli eivät viittaa, eivät tule omaehtoisesti juttelemaan minulle mistä tahansa asioista, eivät yleensä pyydä apua tunnilla ym.
Pyrin kuitenkin aina kun vain muistan ja ehdin huomiomaan myös heitä. Kyselen muuten vaan asioista, käyn katsomassa, miten tehtävät sujuvat ym. ym.
t. luokanopettaja myös (luokallani 29 oppilasta)
Minulla vääränvärinen tytär, jolle ehdoteltiin mm. matikan tukiopetusta jne.
Vetää kaikista kokeista täydet pisteet, mutta matikka on ja pysyy max kasina.
Ja joka syksy käydään tukiopetus-keskustelu...
Huvittavinta on se, että lapsella on surkea käsiala, mutta koska hän on aasialainen tyttö, hän saa aina kiitosta siisteistä vihoista jne. - koska kaikki aasialaistytöthän ne nyt toki on näppäriä.
Useamman vuoden jo jatkunut? Monennella luokalla tyttöis on? Olet varmaan kysynyt opettajalta perusteluita matikan kasille, jos kerran kaikki kokeet ovat kymppejä.
t. ope
eiköhän se ole aika itsestään selvää että jos on tempperamentiltaan "villi" (kiipeilee seinille, huutaa ja mesoaa) ei voida tuntiin osallistumsesta anakaan palkita. Sama asia, jos ei saa suutaan auki. Vaikka olisi millainen tempperamentti, käytöstavat pitää silti osata.
Itse en ikinä saanut suutani auki tunneilla, niinpä sain vain ysejä ja kaseja vaikka kokeista olisi tullut parempia. Ja tämä on ihan ok.