Lapsi "nojaa" lahjakkuuteensa ja hyvään muistiinsa koulussa, miten "opettaa" se että..
..välillä pitää ns nähdä vaivaakin ja ahkeroida?
Kommentit (6)
Jossakin vaiheessa, yleensä lukiossa, lahjakkaankin on jo jonkin verran nähtävä vaivaa kotonakin.
Minä olen pärjännyt lahjakkuudella ja hyvällä muistilla ilman ahkerointia maisteriksi asti ja työelämässäkin...
Lahjakkaankin olisi tosi hyvä oppia ponnistelemaan. Itse soljuin vielä lukionkin läpi tekemättä juuri mitään, jolloin korkeakoulun opinnot iski vähän kasvoille - puhumattakaan työelämän vaatimuksista!
siis lahjakas, hyvämuistinen ja oppimishaluinen.
Opiskelu oli kivaa, ei tarivnnut nähdä vaivaa ja ahkeroida. Mitä vikaa siinä on? Kyllä elämä opettaa sitä vaivannäköä muilla alueilla.
Menestyin koulussa ja korkeakoulussa ja olen toiveammatissani. Mitään illuusioita siitä, että elämä olisi pelkkää valssia, minulla ei ole. :)
pitäisi olla jokin, joka oikeati motivoisi perehtymään johonkin aiheeseen. Mistä lapsi pitää? Voisitte tehdä vaikka esitelmää yhdessä jostain lasta oikesti kiinnostavasta aiheesta.
Jos pärjää elämässä vähemmällä, miksi se olisi puute? Ei kaikilla ole luontaista kunnianhimoa olla iana paras. Mä sain aina 8-9 numeroita ilman mitään yrittämistä ja olin tyytyväinen. Amiksessa sit aloin saamaan niitä 10 kun aihe kiinnosti.
Esim. historia jää mieleen vain kun tunnilla kuuntelee hyvin. Ei tarvitse edes kokeisiin lukea, miksi laittaisin "ahkeroimaan" suotta? Siinä kai se viimeistään innostus lähtee, kun itsestäänselvyyksiä joutuu pänttäämään.