Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kehitysvammaisten asumisyksiköt
20.11.2012 |
Itse en ole kehitysvammainen, mutta olen joskus työssäni joutunut heitäkin kohtaamaan, monenlaisten diagnoosien omaavia olen ohjannut ja avustanut jne mutta ammattilainen en varsinaisesti sillä alalla ole.
Paikallisten asumisyksikköjen toimintaperiaatteita netistä selaillessani törmäsin kahteen erilaiseen kehitysvammaisten asuinyksikköön, nimitetään näitä tässä vaikka asumisyksikkö A:ksi ja asumisyksikkö B:ksi.
Asumisyksikkö A, asumismuotona autettu asuminen, kohderyhmänä autistiset ja aggressiivisesti tai muuten ongelmallisesti käyttäytyvät kehitysvammaiset ja toimintaperiaatteena on:
"Asukkaan perustarpeista huolehditaan ja asukasta ohjataan osallistumaan päivittäisiin toimintoihinsa."
Asumisyksikkö B, asumismuotona ohjattu asuminen tai palveluasuminen, tuettu asuminen jne ja kohderyhmäksi on määritelty yksinkertaisesti vain kehitysvammaiset, mitään diagnooseja ym ei ole mainittu ja toimintaperiaate on:
"
Henkilökunta pyrkii luomaan asukkaille turvalliset olosuhteet asua elämänkaaren eri vaiheissa niin, että he voivat kokea itsensä arvostetuiksi ja heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioitetaan. Asukkaita ohjataan ja tuetaan omatoimisuuteen ja selviämään jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa. Vapaa-aikana tarjotaan mahdollisuus osallistua erilaisiin kerhoihin ja harrastuksiin. Vaihteluna arkeen järjestetään yhteisiä juhlia, retkiä ja lomia."
Miten nuo teidän kokemuksenne mukaan järjestetään käytännössä. Ja miksi asumisyksikön A ihmisten kohdalla huolehditaan "vain perustarpeista" mutta B:n kohdalla tärkeänä pidetään itsemääräämisoikeuden kunnioittamista ja turvallisuutta. Eikö sitten asumisyksikössä A kunnioiteta itsemääräämisoikeutta ja eikö heilläkin ole oikeus turvallisuuteen? Vai onko kyseessä niin vaikeasti kehitysvammaiset, että siinä yksikössä A katsotaan ettei heillä ole itsemääräämisoikeutta vaan hoitava taho päättää kaikista heidän asioistaan ja asukkaille on ainoastaan ruoka, juoma, uni ja vaatteet ja katto pään päällä tärkeää, mutta noilla parempitasoisimmilla, lievästi kehitysvammaisilla on kaikkea muutakin?
Onko tuo mielestänne oikein vai väärin? Mietin että jos joku kehitysvammainen ei osaa esim puhua niin vaikka noin on niin kyllä vaikeastikin kehitysvammasella olisi oltava samat ihmisoikeudet kuin muillakin ihmisillä.
minulle tuli tuosta jotekin semmoinen fiilis, että heikompia sorretaan.
Sama on havaittavissa myös muissa erikoissairaanhoidon yksiköissä, niissäkin joissa hoidetaan enimmäkseen n.s normaaleja. Niille joilla on virka, ammatti jne ja jotka todella OVAT normaaleja niin heille lääkärikin pitää seuraa ja juttelee heidän kanssa, mutta jos kyseessä on köyhempi ihminen jolla lisäksi myös oppimisvaikeuksia niin ei vaivauduta semmoisen kanssa juttelemaan muusta kuin korkeintaan vaivasta ja muut potilaan asian hoidetaan hoitajien kautta vaikka muitten potilaitten kanssa potilaan itsensä kanssa yhteistyössä. Sellainen potilas ei saa edes esim vapaa-ajastaan tai harrastuksistaan ym jutella mutta toinen se normaalimpi saa ilman muuta ja hänelle lääkäri jopa kertoo lomamatkoistaan, lapsestaan, viepä joskus lapsenkin näytille potilasta katsomaan ja omasta miehestäänkin kertoo että "joo me mennään miehen kanssa kreikkaan kun tuo mun mies on kreikka-fani" ja koirastaan kertoo myös ja vaikka mistä ja jonkun toisen kanssa menee jopa yhdessä matkoillekin tosin lähinnä luennoimaan jostakin sairaudesta, mutta kuitenkin.
Onko tässä normaali-ihmisten kanssa toimimisessakin tuolla tavoin kyse samanlaisesta ja samantyyppisestä laitostamisesta, tylsistämisestä ja epänormaalista kohtelusta kuin kehitysvammahuollossakin näkyy olevan?
Minä en tuohon erillistämiseen alistu vaan minulölekin kuuluu sama kohtelu ja samat oikeudet kuin kenelle tahansa. En ole kehitysvammainen mutta myös tavallisessakin sairaanhoidossa on tuollaista mutta minä en sille enää suostu alistumaan.
Miksi tuollaiseen erillistämiseen yleensä turvaudutaan?
Kommentit (19)
esim omaihoidonvapaa hoitolaitoksessa maksaa autistilta 220e/vrk, mutta tavis kehitysvammaiselta 165e/vrk. Puitteidenkin pitää olla erilaiset. Sain just käsiini erään esitteen, jossa oli nää hinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miksi sitten n.snormierikoissairaanhoidon puolellakin on järjestettävä erilaiset puitteen terveelle ja lievemmin neuropsykiatrisesti sairaalle? nimittäin minä ja täysin terve ystäväni oltiin sairaalassa ja hälle lääkäri jutteli ja kertoili elämästään ja minua vaan mulkoili ja puhui vain sairaudesta ym ja kieltää ankarasti juttelemasta vastaanottotilanteen ulkopuolella. mutta toisaalta on ollut lääkäreitä jotka juttelee minun kanssa kuin kenen tahansa kanssa. tuo yksi ainut tyyppi on ikävä poikkeama ja särö siihen muuten niin hyvään ja tasapuoliseen kohteluun kuin mitä yleensä saan suhteessa n.s taviksiinkin.
vaikeasti autistin kanssa ei voi jutella kun ei se osaa puhuakaan mutta lievästi autistin kanssa voi jutella ja yleensä kannustetaankin ihmisiä juttelemaan lievästi autistin kanssa, se tukee lievästi autistisen sosiaalisia taitoja.
mutta joskus sairaalahoidossa tavallisella osastolla ja tuollaista kohtelua olen saanut ja saamani kohtelu on aiheuttanut minussa vakavan itsetuhoisuuden, unettomuuden, masennuksen, raivonpuuskia, identiteettikriisin ja itsetuntoni ja minäkuvani pirstaloitumisen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, painajaisunia ja muitakin pelkoja.
mutta joskus sairaalahoidossa tavallisella osastolla ja tuollaista kohtelua olen saanut ja saamani kohtelu on aiheuttanut minussa vakavan itsetuhoisuuden, unettomuuden, masennuksen, raivonpuuskia, identiteettikriisin ja itsetuntoni ja minäkuvani pirstaloitumisen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, painajaisunia ja muitakin pelkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ylipäätään minun kanssa juttelemista asiasta mistä tahansa. omia asioitaan ei tartte kertoa jos ei halua mut voisihan sitä minulta kysellä minun harrastuksista jotakin kun muutkin kyselee ja terveyskeskuksessakin semmosista kysellään ja jutellaan ja oma hoitaja terveyskeskuksessa minulle koirastaankin kertoilee niin miksi joku ei sitten mulle kerro semmosista mitään?
ollu paljon kerrottavaa esim eläimistä kun niistä tykkään ja kun sain muilta ihmisiltä tietää että tuo ihminen on hevosista innostunut, harrastaa ratsastusta ja hänellä on myös koira ja hän tietää minunkin tykkäävän eläimistä ja omistavan lemmikkejä niin kyllä siinä tuli ahdistus ja itku kun minulle ei voitu kertoa niistä mitään! pitääkö hän minua roskana, jätteenä tai alempiarvoisempana ihmisenä kuin muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle koiristaan jutellu ja kissoista ja kesyrotista ym niin jo on kumma kun ei voi minun kanssa jutella tuo kirurgi mistään kun psykiatrikin voi jutella!
mulle koiristaan jutellu ja kissoista ja kesyrotista ym niin jo on kumma kun ei voi minun kanssa jutella tuo kirurgi mistään kun psykiatrikin voi jutella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kehitysvammaisten asema on hyvä tässä yhteiskunnassa.
Meillä on esimerkiksi kehitysvammaislaki.
Kehitysvammaisia on paljon ja he ovat ikään kuin turvattuja.
Itselläni kehitysvammainen 11v. poika ja kun hän lähtee kotoota niin paikan on oltava hyvä.
Olemme valmiit odottamaan hyvää paikkaa.
Vamman aste on lievä, mutta kehon hallinta on huonoa.
mutta minua kohdellaan kuin alle kehitysvammasen tasolla olevaa aivokuollutta vihannesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievästi autistiset puhuu ja ovat vaan pikkuriikkisen erilaisia.
Muiden erityisten aikuisten asema ei ole niin hyvä kuin kehitysvammaisten.
mutta tuo yksi muija ei osaa muuta kuin kiusata ja syrjiä. toivon että saisi potkut työstään ja menis vaikka ammattikouluun ja metsuriksi opiskelemaan ja metsähommiin vaan yksin syvälle korpeen puuhastelemaan, puita kaatamaan ja taimia istuttelemaan ym. ihmisten parissa työskentely ei tuollaiselle jurolle muijalle sovellu. metsähommat korvessa sopii kyllä ja oliko pakko alkaa yleensäkään työskennellä ihmisten parissa jos ei osaa niitten kanssa työskennellä? PAINUS KORPEEN VAAN JA JÄTTÄS IHMISET RAUHAAN! Metsään semmoset juperot jurnukit jotka ei osaa kunnioittaa toista ihmistä. Kyllä Siperia opettas tuollaista änkä-vänkää tavoille! koko ajan on vänkäämässä millon mistäkin jollekin vanhalle kollegalleen eikä puheesta saa mitään selkoa. menis metsään puhumaan puille niin ihmiset sais olla rauhassa. muut siellä on ihan ok ollu, mullekin, mutta tuo jurnuttaja sotkee kaiken aina ja pilaa kaiken ja on sekasin ku seinäkello.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miksi sitten n.snormierikoissairaanhoidon puolellakin on järjestettävä erilaiset puitteen terveelle ja lievemmin neuropsykiatrisesti sairaalle? --- mutta toisaalta on ollut lääkäreitä jotka juttelee minun kanssa kuin kenen tahansa kanssa. tuo yksi ainut tyyppi on ikävä poikkeama
Nyt sanon ihan rehellisesti.
Sinä taidat olla vähän hankala ihminen. Sellainen jonka kanssa ei vain osaa jutella tavallisesti. Koska sinäkään et taida osata.
Esimerkiksi nyt kirjoitat pitkään ja vihaisesti miten JOKA PUOLELLA kohdellaan ihmisiä eriarvoisesti, sitten täsmennät, että itse asiassa vain erikoissairaanhoidon yksikössä, ja itse asiassa vain sinua, ja - loppujen lopuksi - vain YKSI AINUT TYYPPI on kohdellut sinua epätasa-arvoisesti.
Ehkä hän ei pitänyt sinusta mutta piti siitä kaveristasi? Saman arvoisen ja yhtä huolellisen hoidon varmaan saat, mutta kukaan ei voi pakottaa lääkäriä olemaan kaikille vain tiukan ammatillinen - tai toisaalta olemaan reilun seurallinen.
niin se voi olla sen henkilön kohdalla joka piti kaveristani mutta ei minusta. minun elämästä löytyy ihmisiä jotka tykkäävät minusta ja osaavat jutella minun kanssa tavallisesti, mutta he ovat toisenlaisia ja huomattavan erilaisia ja eri tavoin eläviä ja eri tavoin käyttäytyviä kuin tuo yksittäinen lääkäri joka ei kanssani jutellut, mutta hyvin kuitenkin minua hoiti. Ehkä meillä ei lääkärin kanssa henkilökemiat kohdanneet, mutta joittenkin muitten tuttujen, kaverien, ystävien, omaisten, sukulaisten, hoitajien ja lääkärienkin kanssa kohtaa henkilökemiat. siitä voi tässä olla kyse. että ollaan niin erilaisia.
henkilön kanssa pitää jutella rauhallisesti ja selkeästi-ei pidä "hätäillä" eli pitää malttaa odottaa vastauksia!
Ei ole syytä käyttää ns. kielikuvia/vertauskuvia; ne ovat monesti vaikeita autistisen henkilön käsittää. He käsittävät asiat aika konkreettisesti eli juuri niin kun ne sanotaan.
Autisteja on todella monen tasoisia. Tällä tarkoitan sitä, että joillakin on mukana enemmän tai vähemmän myös älyllista kehitysvammaisuutta ja on taas toisia, jotka ovat älyllisesti aivan normaaleja.
Älä aliarvioi ulkoisen käyttäytymisen perusteella, vaan juttele asiallisesti. Jutellessa kyllä huomaa, miten edetä.
se henkilö kun ekan kerran minua näki, rupes kauheen avoimesti ja välittömästi kyselemään minulta että aionko tehä lapsia. kiusaannuin noin henkilökohtaisesta asiasta ja sanoin en. ja kuulostin varmaan siltä kuin olisin ajatellutkin että "miksi tekisin? mihin minä lapsia tartten?" ja kun sillä sävyllä vastasin niin sitten hänen puheet minulle muuttui erittäin tiukan ammatillisiksi siitä hetkestä saakka ja sivistyssanatkin tuli kuvaan mukaan ja harmaa ja väritön äänensävy. mutta osastolla myöhemmin jutteli ystävällisesti ja on ollu hyvin ystävällinen mutta vain vastaanotolla tai osastolla. muulloin ehkä tervehtii mutta ei juttele mistään.
vanhemmille rouville ja niille nuorille naisille joilla on lapsia, on kyllä ystävällinen. lirköhän tuo jotakin hänen omaa inhoa ja kaunaa niitä kohtaan jotka ei pysty hankkimaan saati sitten hoitamaan lapsia kun oma elämäkin ja oma kehitys on vielä kesken. tuo lääkäri ite sai oman muksun vasta nelikymppisenä joten paraskin muita arvostelemaan.
tai sitten minä oon niin tylsä tyyppi noin muuten niin hän tuumas että evvk ja juttelee sitten muille. minä oon kyllä lapsirakas ja eläinrakas ja omalla tavallani seurallinen ja ystävällinen mutta en oo mikään koko ajan nonverbaalista kontaktia oleva seurapiiriperhonen enkä aina sillä tuulella että sosiaalisuus kiinnostaa. oon toisinaan aika erakko ja tykkään uppoutua esim hyvän kirjan tai tv-ohjelman tai palapelin äärelle tai muuten vaan omiin oloihini ja jumittua niihin. sen tuo kyllä huomas ja oli huolestuneen näkönen siitä. mutta kontaktia en ottanu kauheesti häneen kun aattelin että mitäpä sitä nyt vieraaseen ihmiseen kontaktia ottamaan. mutta kun olin pitemmän aikaa ollu tekemisissä niin alkoi mulla olla kiinnostusta enempi tutustua häneen mutta hänellä ei minuun. minulla etenee tutustuminen hitaasti että ekaks olis oltava ihan vaan tekemisissä jonkun kanssa pitemmän aikaa ja sitten vähitellen tutustua ja aikanaan ystävystyä jos on ystävyys syntyäkseen. mutta ei mitenkään että koko aika olis jotakin kontaktia ym. hänellä on kyllä ystävänä semmoinen ikäisensä mimmi joka on siinä samassa työpaikassa hoitajana mut se on taas niin sosiaalinen että tulee toimeen yhtä hyvin minun kuin hänenkin kanssa. sosiaalisuus on kai se valtti millä mennään tuon ihmisen kanssa, ite en vaan jaksa olla aina sosiaalinen, oon vetäytyvä ja erakko ja oon aika välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, olipa ne sitten lapsia tai aikuisia.
jotenkin koen jotkut ihmiset rasittavaksi kun ovat liian sosiaalisia. ite haluaisin jutella itseäni kiinnostavista asioista asialliseen sävyyn mutta kaikkien juttu se ei oo. mulla on vapaa-ajan ystävyyssuhteita siten että oon huomattavaan osaan eri puolilta suomea oleviin ihmisiin tutustunu että oon paperikirjeitä kirjotellu pitemmän aikaa aluksi kauankin ja vähitellen sitten muutenkin ollaan alettu yhteyttä pitämään ja tutustuttu ja meistä tullu oikeitakin kavereita ja oon tuollekin tyypille sanonu että jos se joskus ei enää oo lääkäri vaan joutunu muualle kuin töihinsä niin toinen elämäntilanne kun on niin sillon vois ite vaikka kirjeen mulle kirjottaa mutta joku jatkuva ilmein ja elein kommunikointi on yäk.
minä tulkitsen tuota niin, että asumisyksikkö A:ssa on niin hyvätasoisia asukkaita, että pystyvät itsekin toteuttamaan itsemääräämisoikeuttaan, tuomaan mielipiteitään esiin ja tekemään päätöksiä. Kun taas B:ssä asiakkaat eivät kenties kommunikoi kovin hyvin, tai toimintakyky ei riitä itseä koskevien päätösten tekemiseen varsinaisesti. Eivät ehkä liiku itsenäisesti, tai suoriudu mistään päivittäisistä toimista. Tällöin korostuu hoitohenkilökunnan paneutuminen asiaan, jotta asiakas saisi edes joissain asioissa päättää omasta elämästään.
Eli tarkoitus on päinvastainen, kuin ap kuvittelee.
Alue: Aihe vapaa
Niin oon järkyttynyt tuosta rasismista, kiusanteosta ja syrjinnästä että en saa edes tiivistettyä asiaa lyhyeksi ja niin pinna on palanut ja ahdistaa tuo erillistäminen jne. jos olisi kaikille yhtä hyvää ja normaalia ja asianmukaista kohtelua niin hyvää kohtelua saaneena jaksas kiinnittää huomiota tekstin rakenteeseenkin mutta tuo helvetti kun noin on on ajanu jo itsetuhon partaalle.