Hei hoitajat, viekö teiltä usein potilaskohtalot yöunet?

Joskus, jos joku alle 50v kuolee. Tai jos on tilanne että olen saattanut tehdä virheen ja se selviää vasta seuraavana päivänä.

Joskus, jos joku alle 50v kuolee. Tai jos on tilanne että olen saattanut tehdä virheen ja se selviää vasta seuraavana päivänä.

Anna joku esimerkki tuollaisesta mahdollisesta virheestä..

Joskus, jos joku alle 50v kuolee. Tai jos on tilanne että olen saattanut tehdä virheen ja se selviää vasta seuraavana päivänä.

Anna joku esimerkki tuollaisesta mahdollisesta virheestä..

No esim kerran oli elvytystilanne joka päättyi sillä erää hyvin mutta vuoroni loppui ennenkuin tilanne oli vakiintunut. Mietin koko yön, olisiko tilanteen voinut välttää huomaamalla potilaan oireet aikaisemmin, olinko tehnyt mahdollisesti lääkkeenjaossa jonkun virheen joka tuohon olisi voinut johtaa, olinko jättänyt huomioimatta paria tuntia aikaisemmin potilaan ihon värin tai voinninmuutoksen tms.. Vasta seuraavana aamuna töissä tilanne käytiin läpi ja siinä oli mahdollisuus kuulla lääkäriä ja kysyä esim että mistä se johtui ja tuliko tilanne äkisti ja olisko sitä voinut ennakoida. Tuossa tilanteessa ei olisi voinut ennakoida enkä ollut tehnyt virhettä mutta aina ne jää pyörimään päähän ennenkuin on selvinnyt että mitä todella tapahtui. Joskus häiritsee ruumiinavaukseen asti.

hereillähän ne pitää. Joskus pitää jopa yöllä soittaa osastolle ja kysyä miten meni.

Ei usein, mutta toisinaan. Jostain syystä jotkut ihmiskohtalot koskettavat syvemmin kuin toiset.



Esim. joku nuoreko vakavasti sairas potilas, jolla on pieniä lapsia, saattaa pyöriä mielessä pitkäänkin.



Tai sitten juuri nämä mitä tuossa edellä joku kirjoitti, eli jos jää miettimään olisiko voinut itse estää tapahtuman tai onko kenties tehnyt jonkin virheen, joka siihen johti.



Mieleen tulee useampikin tapaus, yhdessäkään ei ole mitään virhettä tullut ilmi, silti niitä miettii.



Tuo helpottaa kovasti, jos niitä pystytään käymään työyhteisössä läpi, meilläkin pyritään siihen.