Otatko lahjan kuin lahjan nöyränä vastaan?

enkä ymmärrä mitä nöyryys siihen liittyy. Se on kohteliaisuutta. En oleta, että minulle ostettaisiin vain lahjoja joista pidän, koska sellainen olisi aivan epärealistista.

Vastaavasti lahjan antaja ei voi olettaa, että esimerkiksi käytän lahjaa. Hän saanut sen ilonsa siitä,että on lahjan antanut.

miksi yhdestäkään lahjasta pitäisi olla nöyränä? EN tasan ole.



Olen sitä mieltä, että lahjan antaja on viimekädessä se, joka tekee päätöksen ja antaa sitä, mitä haluaa.

ja kiitän. En siis kieltäydy lahjoista enkä ala paheksumaan tai haukkumaan niitä, siis ainakaan lahjan antajan kuullen. En näe siinä mitään "nöyrää".



Se, mitä lahjalle sen jälkeen tapahtuu, on minun päätettävissäni. Meneekö se käyttöön, kaapin perälle vai roskiin. Yleensä ihmiset kuitenkin ovat tarkoittaneet lahjoilla hyvää vaikkakin käytännön toteutus voi ontua, siksi säästän useimmat lahjat ja koitan keksiä niille käyttöä.

ja kiitän. En siis kieltäydy lahjoista enkä ala paheksumaan tai haukkumaan niitä, siis ainakaan lahjan antajan kuullen. En näe siinä mitään "nöyrää".

Se, mitä lahjalle sen jälkeen tapahtuu, on minun päätettävissäni. Meneekö se käyttöön, kaapin perälle vai roskiin. Yleensä ihmiset kuitenkin ovat tarkoittaneet lahjoilla hyvää vaikkakin käytännön toteutus voi ontua, siksi säästän useimmat lahjat ja koitan keksiä niille käyttöä.

Ainakin minä saan vain lahjoja ilahduttamismielessä. Ei kukaan mulle osta lahjoja pottuillakseen. Joskus voi ostajalta mennä lahja vähän pieleen niin, ettei se kamalan mieluinen ole. Silloinkaan en sitä lahjan antajalle näytä, vaan sujuvasti kiitä ja "iloitsen" lahjasta.

Ns. tavanomaisen lahjan otan aina kiittäen vastaan, vaikken siitä oikein pitäisikään. Pääasia on ajatus, että haluaa muistaa minua lahjalla.



Mutta on myös lahjoja joita annetaan suorastaan vittuilutarkoituksessa, ja sellaista en kyllä ota vastaan. Tyyliin anoppi antaa kasvissyöjäperheelle ison kinkun tai kuten mulle eräs sukulainen, kun tietää että vastustan turkistarhausta, antoi eräänä jouluna turkissomisteisen lakin oikein korostaen että ON SITTEN AITOA MINKKIÄ. Sai pitää eläimenraatonsa ihan itse enkä ottanut lahjaa vastaan.

ilkeyttään antaisi jotain, joka suorastaan loukkaan toista.



Aina lahja ei ehkä ole hirveän mieluinen, mutta otan kiitosllisena kaikki vastaan - se kuuluu hyviin käytöstapoihin. Jos ei lahja miellytä, voin laittaa sen kiertoon.

Hirveimmän lahjan olen saanut sukulaiselta, joka todella oli miettinyt, mitä voisin tarvita ja arvostaa ja oli vieläpä ottanut huomioon kotini sisustuksen.



Siihen aikaan olohuoneeni oli sinisävyinen. Pidin usein hedelmiä pöydällä sellaisessa ihan tavallisessa lasikipossa, joka kylläkin oli aika pieni ja taisin joskus tuskaillakin, kun siihen ei mennyt kuin pari omenaa kerralla. Niinpä sain tältä sukulaiseltani sellaisen jättikokoisen maljan, siis jalallisen sinisen maljan, jossa oli kultaisia raitoja. En ole eläissäni nähnyt mitään niin hirveää - erityisesti kun sukulaiseni innoissan kertoi, miten oli ostant lahjan, kun tiesi, että olohuoneeni on sinisävyinen ja miten pidin niitä hedelmiä onnettoman pienessä lasimaljassa. Hän ei vain tiennyt, että inhoan kultaa (ja keltaista) ja kaikkea suurta, jykevää ja mahtipontista. Isompi hedelmämalja olisi ollut mieleen mutta jotain siroa ennemmin kuin isoa ja näkyvää.



Maljaa on käytetty kerran käyttötarkoituksessaan (sukulaiseni tuli kylään) ja muuten se on lojunut vaatehuoneessa patterien säilytyspaikkana.



En ollut nöyrä saadessani tuon lahjan mutta omasin sen verran hyviä tapoja, että kiitin kohteliaasti lahjasta. Kohteliaisuus ja nöyryys eivät ole synonyymeja.

(tälläkin palstalla varsin tuttua ;))



Minun äitini ostaa lahjaksi aina sellaisia juttuja joista hän itse pitää. Ei vahingossakaan sellaisia mistä lahjan saaja pitää.



Muistan vieläkin kuinka hän halusi antaa minulle ylioppilaslahjaksi jonkun hienon ja arvokkaan korun. Yhdessä mentiin korua valitsemaan, ja sain sen josta äitini pitää. yritin siinä selittää, että minusta tuo toinen tuossa olisi ihana, mutta äitini selitti minun olevan väärässä ja osti sen josta itse tykkää. Siis minulle lahjaksi.

Meillä on kovin erilainen maku äidin kanssa. Minä pidän niukkalinjaisesta eleettömästä muotoilusta, ja äitini rakastaa koukeroita ja runsasta koristelua.

Korulippaassa olen sitä koukeroista korua säilyttänyt viimeiset 20 vuotta :)

Muutaman kerran olen yrittänyt sitä käyttää, mutta ei se sovi tyyliini ollenkaan :/



Ja sama linja lahjojen suhteen jatkuu vieläkin.

Kyllähän se hivenen loukkaavalta tuntuu, vaikka tiedän äitini tarkoittavan ihan vaan hyvää niillä lahjoillaan.

Vaikka lahja olisi vastaan kaikkea, mitä sinä arvostat ja mitä sinä olet? Eikö lahjanantaja ole töykeä ja ajattelematon, jos antaa lahjaksi jotain mistä itse tykkää, eikä mieti, mistä saaja oikeasti ilahtuisi?

En mieti antajan motiiveja tai ajattelevaisuutta/ajattelemattomuutta vaan otan sen vastaan ihan samanlailla kuin lapsen tekemän askartelulahjan. Sinulle ap lahja ei näytä olevan lahja vaan joku kommunikaation muoto?

Kaikki koriste-esineet ym. turhakkeet lahjoitan pelastusarneijalle, samoin epäsopivat vaatteet. Käytöstapoihin kuuluu sekin, ettei lahjanantaja tenttaa, että missäs se jättikokoinen koriste on, jonka sait viime vuonna.