Miten kestät lasten jatkuvaa huutoaja älämölöä?

ja siksi meillä ei jatkuvaa sellaista olekaan.

Onneks joskus vielä pääsee töihin pakoon tätä meuhkaamista

Siksi olen aina aivan poikki tapaamisviikonloppujen jälkeen. En tajua, miten lasten äiti kestää noita. Puhuvatkin huutamalla

pihalla saa, ja lapset ulkoileekin paljon. Minusta kodissa pitää olla sellainen äänimaailma, että se on kaikkien mielestä siedettävä. Tietenkään lapsia nyt ei äänettömiksi saa, mutta tahallaan ei saa huutaa tai meluta.

Lapset eivät ole ilkeitä, tuollaisista esikoululaisista ja pikkukoululaisita pojista nhyt vain tulee ääntä, enkä heitä aio telkkarilla ja pelikoneillakaan turruttaa hiljaisiksi.



Joten pakko kestää.



Yksi hyvä tapa on siirtää villi leikki lastenhuoneeseen ja laittaa ovi kiinni. Kerron, että leikki on ok tuossa huoneessa, mutta kun sieltä tullaan ulos, niin ei ääntäkään. Toimii aina jonkin aikaa.

Itse olen sitä mieltä että lapset saa olla lapsia ja huutaa siihen malliin. Mutta omat hermot koetuksella.

ap

Mutta toisinaan osaan sulkea hyvin korvani.

pihalla saa, ja lapset ulkoileekin paljon. Minusta kodissa pitää olla sellainen äänimaailma, että se on kaikkien mielestä siedettävä. Tietenkään lapsia nyt ei äänettömiksi saa, mutta tahallaan ei saa huutaa tai meluta.

kotona täytyy olla sellaista, että jokainen siellä pystyy olemaan. Meillä ei voi juosta ja huutaa päättömästi. Monet lapset tulee kylään sillä asenteella että nyt riehutaan! se ei valitettavasti onnistu. En halua itsekään käydä sellaisissa kodeissa joissa lapset saa huutaa niin paljon että keskustelusta ei tule mitään. Eihän kukaan aikuinenkaan voi mölistä tauotta.

Siksi meillä komennetaan niin omat kun vieraat. Kyllä lapset oppii kun opettaa. Kyllä käytöstapoja voi olla lapsillakin.



Meillä ei ole pelikoneita, telkkaria katsotaan rajatusti.



Meillä saa leikkiä sen sijaan kaikkialla ja kavereita on liki joka päivä kylässä. Huutaa ja meluta ei saa.

täytyy opettaa olemaan myös tarvittaessa hiljaa ja se oma väsyminen meteliin on riittävä syy.



Miettikääs nyt jos ne piltit jatkavat sitä mölyapinan roolia päiväkodissa, koulussa, joka paikassa? Kyllä vanhemman tehtävä on opettaa lasta itsesäätelynkin saralla.



Aikansa metelille ja aikansa hiljaisuudelle. Jatkuva rääkyminen ei kieli siitä, että olisi opetettu myös toisten ihmisten kunnioittamista.

En kestä, yritin aikani. Nyt olen tapaamisviikonloput poissa kotoani, koska siellä on niin hirveä meteli. Eroan lähiaikoina lasten isästä, hänen korvilleen lasten mekkala on linnunlaulua. Minulla taas ei ole enää kotia.

Hermot olivat raunioina ja parisuhde tiukoilla. Onneksi lapset kasvoivat, nykyään on välillä hiljaistakin.

Pleikka pojan huoneessa ja sitä pelataan ovi kiinni ja samoin toimitaan telakan kanssa. Kaikki riehumisleikit suoritetaan ulkona. Pojalla ADHD.

Meillä ainaki meteliä on eikä tule loppumaan vielä moneen monneen vuoteen tai välttämättä ikinä...Lapset on nyt ikähaarukalla 18-0 joten kun sitten pikkusetki alkaa olleen niin isoja että lentää pesästä niin vanhinki on jo sillon 30 ja vähän päällekki...Eli silloin on jo lapsenlapsiaki meillä sitten:) Mutta niin se menee että aikansako jotaki juttua ihminen joutuu kestämään niin kyllähän siihen tottuu! Joskus nuorempana ku meilläki oli vaan ne 4 lasta niin sillon tuntu että se meteli porautuu jonnekki syväle sisälle ja tullee hulluksi,mutta kun lapsia tuli lisää niin ajan ja iänmyötä tähän on tottunut.



Tottakai välillä täällä on semmmonen hullunmylly ku vauva itkee,pikkuset riehuu,tappelee,kiljuu, vähän vanhemmat tinkaa ja nuorukaiset myös kinastelee millonmistäki ja autaarmias jos mieski vielä kärttyää niin kyllä sillon tuntuu,että on pakkopäästä vähän niinku pihalle tai jonnekki yksikseen hengähtämään! :D



Naurattaa vähän se ,että ihmiset ei anna lasten olla lapsia eikai niille nyt voi mittään teippejä suuhun pistää ! :D Antakaa nyt niitten lasten olla lapsia ja metelöiä niin paljon kun sielusietää! Tartte sitte aikusena laukoa mitä sattuu vai mitä häh?:) Hehhe no joo kyllä tämä äiti taitaa nyt vaan lähteä päivänokosille...

Siksi kolmella pojallani on säännöt.

Olen yliherkkä koville äänille, korviin suorastaan sattuu kaikki huutaminen ja kiljuminen. Moni lapsi yrittää puhuakin huutamalla, kun tulee hoitoon, mutta meillä harjoitellaan oikeaa äänenkäyttöä. Meidän omalla pihallakaan ei saa huutaa mielin määrin, koska naapuritkin pitää ottaa huomioon. Huutakoot lapset kotonaan, jos joku tykkää, että lapsen pitää saada huutaa.