Isättömyys

Mä en ole koskaan tavannut isääni enkä haluakaan. Olen 38 v. Äitini alkoi odottaa minua nuorena asuessaan Yhdysvalloissa ja viettäessään huonoa elämää, huumeita käytti ja muuta. Ei minua kiinnosta koskaan nähdä sitä narkkari-pahoinpitelijää joka on isäni.

Minä tapasin omani 30 vuotiaana ja olen sata varma, että tuo asiaa alkaa teini-iässä painamaan, pahenemaan ja pahenee siitä niin kauan kunnes oma elämä on joko täysin sotkussa tai sitten tasaantunut omien lapsien yms myötä. Isä on jotekin se tärkeämpi vanhempi vaikka ei olisi koskaan edes läsnä, kummallista.

miksi et puhu lapselle koskaan isästään? Kannattaisi edes jotenkin kertoa hänestä, edes silloin tällöin.



-saman kokenut

kuitenkaan isää haukkumatta. Esim. että ette sitten kumminkaan rakastaneet toisianne yms.. Mutta miten onnellinen olet, että poika syntyi.

vastausta. Poika ei halua vielä ainakaan puhua asiasta,ei ole ollut kiinnostunut. AP

ja haluaa ottaa yhteyttä isään jolta ei saa vastausta? AP

kerrot pojalle suht rehellisesti, ettette pysty olemaan väleissä. Sinä olet tehtäväsi tehnyt, kun pojan kasvatat, sulla ei ole mitään hävettävää. Sanot vaan, että isä halusi näin. Mutta älä mustamaalaa, äläkä hauku.

lupausta aikanaan. Voinko sanoa lapselle että ottaa itse myöhemmin (lähempänä 18v) yhteyttä ja isä saa itse kertoa?

Tiedät varmaan itse parhaiten oikean vastauksen.

Ihmettelen näitä puheita siitä "kuinka isät eivät välitä lapsistaan", yhteiskunnassa jossa miehellä/isällä ei saisi olla tunteita, ei myöskään lupaa rakastaa ja välittää lapsistaan ja samalla koko mies on demonisoitu.

minun isäni ei ole halunnut minua tavata, enkä voi käsittää miten kukaan voi lapsensa hylätä. isääni olen kyllä kaivannut useinkin.

Eron seurauksena minut huijattiin yhteishuoltajuus nimikkeellä allekirjoittamaan sopimus etä-vanhemmuudesta, vaikka en koskaan ollut enkä koskaan halua olla etä-.

Etävanhemmuus sopimus muuten mitätöi myöskin tämän erheellisesti "yhteishuoltajuus" nimikkeellä olevan sopimuksen.

Lähivanhemmalla on kaikki valta säätää ja hankaloittaa isän ja lapsen tapaamisia, eikä mikään lainkohta Suomessa puutu kyseiseen vakavaankin epäkohtaan millään tavoin.

Päinvastoin, olen saanut solvauksia naispuolisilta oikeusavustajilta, lastenvalvojilta ja tuomarilta.

minuun on suhtauduttu kuin rikolliseen jolla ei ole oikeutta olla huolissaan lapsiensa kehityksestä ja muusta arjen kulumisesta. Samalla tuo entinen nainen kuvittelee toimivansa hyvin pakottaessaan lapseni asumaan jonkun ihan tuntemattoman miehen luona, kotonaan.

Lapsesi tulee takuulla haluamaan isänsä tapaamista. Isät ovat yhtälailla tärkeitä kuin Äiditkin.

Samaan aikaan selkeitä rikkomuksia tapahtuu mm. lastenvalvojien toimesta, tapauksiin joissa lapsen turvallisuus on ollut vakavasti uhattuna.

Nytkään en tiedä mitä lapsilleni kuuluu, puhelimella en saa yhteyttä eivät kovin usein myöskään soittele. järkipuheita lasten eduista ei kuunnella koska olen vain mies joka ei niinku tiedä lasten parasta, siis mukamas.

Ikäväni on raskas ja kivulias.

koetan saada eu-tuomioistuimeen valitusta suomenlainsäädännöstä ja virkamiesrikkomuksista jne.

Toivottavasti en vaikka menehdy ennen aikojani, jotta tulevaisuudessa voisi vielä kokea sen kauniin onnenpäivän, kun puhelemme ja hassuttelemme lasteni kanssa.

Toivottavasti saat sinne tuomioistuimeen myös sitten rangaistusvaatimuksen näille, jotka rikkovat lapsen oikeutta tapaamisiin, sillä kyllä heitäkin on.

Tallessa on nuo kymmenet valheet. Lapsi osaa onneksi jo itsekin lukea, ettei tarvi mun mitään "äläpuhupahaa"-kruunua enää kiillotella, kuten alan laadukkaassa kirjallisuudessa kerrotaan.

En oo ap ja kusipäitä on.

Ap:lle: Kyllä se varmasti haluaa/haluaisi tavata. Mutta jos ja kun ymmärtää, että isä ei halua, niin siinähän se sitten aika pitkälti on. Eipä tuota tarvi kuin omalle kohdalle kuvitella, miltä tuntuisi ja miten kivalta sitten tuntuu (oli sitten lapsi tai aikuinen, joka pakit saa). Sun tehtäväsi on kuivata kyyneleet (ne näkymättömätkin).

Mahdollisesti. Pääasia kuitenkin on, että pojalla riittää turvallisia miehen malleja muuten. Toivottavasti esim. oma isäsi viettää lapsen kanssa aikaa.



Isättömyys (tai äidittömyys) on lapselle kova paikka. Vaikkei toista vanhempaa osaisi näkyvästi kaivata lapsena, asia tulee aina jossakin vaiheessa elämää käsittelyyn.



Oma isäni kuoli syöpään ollessani parivuotias. Vaikka äitini yritti parhaansa mukaan tehdä lapsuudestani tasapainoisen ja vaikka minulla oli läheiset välit esim. isovanhempiini, väitän, että isättömyys on vaikuttanut minuun aika syvällä tasolla. Aihe on laaja, joten en lähde sitä tämän syvemmin tässä ruotimaan. Laadukasta kirjallisuutta löytyy vaikka kuinka.



Tarkoitus ei ole pelotella, vaan kehottaa käsittelemään asiaa pojan kanssa jotenkin. Huolehdithan, että hänen elämässään riittää turvallisia, rakastavia ihmisiä myös sinun lisäksesi.