Aion hylätä ystäväni

Joudun valitettavasti katkaisemaan välit erääseen ystävääni. Välilllä tuntuu, että nipotan vain turhista ja asiat varmasti lutviutuvat ennen pitkää. Mutta sitten taas jotain ”vain tapahtuu”. Ikinä tämä ystävä ei ole sanonut suoraan, kuten asia oikeasti on. Eli: ”Päätin tehdä näin, ja sitten siitä seurasi, että...”. Typerillä päätöksillään hän on melkein aiheuttanut minullekin vaaratilanteita. Onneksi kuitenkin tunnen tämän henkilön niin hyvin, että osaan ennakoida hänen päätöksiänsä, ja käsken häntä hoitamaan asiat eri tavalla kuin mitä hän itse tekisi.



Olemme tulleet tilanteeseen, jossa koen ettemme enää ole ystävyyssuhteessa, vaan äiti-lapsi-suhteessa. Hän saa olla vastuusta vapaa lapsonen, joka ihmettelee ja kummastelee maailmaa ympärillään, ja minä taas joudun jatkuvasti pohtimaan ja ennakoimaan mitä seuraavaksi tapahtuu, ja ohjaamaan hänen käytöstään. Hän tuskin itse edes tajuaa että kyse on ohjaamisesta. Että tavallaan muuten vaan tulen sanoneeksi jostain asiasta jotakin, joka saa hänet itse keksimään että teenkin noin.



Tämä ystäväni kyllä huomaa jos olen häneen ärtynyt, mutta hän ei vain ymmärrä miksi. Kun hän huomaa minun ärtyneen, hän muuttaa käytöstään mielisteleväksi. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että ajattelen hänestä niin julmasti, ja aion hänet nyt hylätä. Mutta minulla on, hitto soikoon, oikeus vaihtaa seurani oikeasti aikuisiin ihmisiin. Haluan sellaisia ystäviä, joiden seurassa voin rentoutua, eikä minun tarvitse koko ajan olla vastuussa kaikesta.