Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen näkemys seksistä, sen tärkeydestä ja haluamisesta
02.12.2005 |
Olen seurannut tätä seksi/tärkeyskeskustelua aika suurella mielenkiinnolla. Ajattelin kertoa oma äkemykseni asiasta.
Meillä on tällä hetkellä mielestäni käytännössä seksitön suhde (seksiä kerran 1-2 kk:ssa). Kauhean intensiivistä seksiä meillä ei kai koskaan ole ollut, sellaista " normaalia" kai ennen lapsia. Nyt sitten sen jälkeen kun esikoinen syntyi on seksielämä ollut enemmän tai vähemmän jäässä jo vuosia.
Aikaisemmin kaipaisin seksiä paljon, pidin siitä, vaikka seksielämämme ei ehkä koskaan ollut täydellistä. Tai toisin sanoen, vaimoni ei minusta koskaan ole ollut kauhean hyvä sängyssä.
Nyt kaipaan seksiä edelleen todella paljon, mutta en jaksa edes yrittää vaimon kanssa. Hän varmaan pitää minua jollakin tasolla haluttomana.
Syy siihen että en " jaksa haluta" vaimoani on että seksimme on erittäin yksipuolista, se on pelkkää antamista minun puoleltani, se on sitä että minä tyydytän häntä. Ensin häntä pitää lämmitellä tuntikaupalla, sitten saan tyydyttää häntä ja se on siinä.
Ei se että mies jossain vaiheessa laukeaa tarkoita että seksi on hyvää, että mies on tyydytetty. Haluan tuntea itseäni halutuksi, haluan että minua tyydytetään. Silloin tuntuisi kivalta myös halua, toisen tyydyttäminen. Joskus vaimoni onkin sanonut hänen joskus pitäisi keskittyä minuunkin, mutta ei se ole koskaan vielä tapahtanut.
Eli pointtini tässä on kai se että vaimoni varmaan pitää minua haluttomana nykyään, ainakin jollakin tavalla tyytyväisenä tilanteeseen. Seksiä saan joskus jos haluan ja jaksan tehdä sen eteen " työtä" (mutta ei siis tyydytystä).
Itse en pidä itseäni haluttoma, päinvastoin, kaipaan hyvää seksiä hulluna!! Enkä ole ollenkaan tyytyväinen tilanteeseen, mutta kai tämä propaganda on mennyt perille: ei saa " vaatia" seksiä, ei saa arvostella, ei saa painostaa. Keskusteluaj ollaan toki joskus käyty, mutta ei ne mihinkään johda.
Olen tullut siihen että ollaan vaimoni kanssa täysin väärät kumppanit seksissä, se ei vain pelaa. Ja näin on aina ollut, nuorempan en ehkä ihan vain tajunnut sitä, myöhemmin tajusin mutta kuvittelin että naimisiinmenoa ja ikä + kokemus muuttaa asian, mutta todellisuudessa erityisesti lasten saanti on vain korostanut tätä asiaa.
Enkä minä voi tätä sanoa suoraan vaimolleni, että hän ei osaa eikä oikeastaan koskaan ole osaanut tyydyttää minua, että minusta seksielämämme ei vain toimi ja että en usko että siitä koskaan huippuhyvää tulekaan.
Ja siitä tärkeydestä vielä: tämä asia vaivaa minua todella paljon, yhä enemmän ja enemmän, en vain tiedä miten puhua asiasta vaimoni kanssa, joten olen nykyään puhumatta. Mutta tämä asia tekee avioliitostamme " lasten & kodinhoito oy:n" , ja tulee mahdollisesti myös ajamaan sen " konkurssiin" . Sillä uskon että jokainen kaipaa sitä että tuntee itsensä halutuksi, ja meillä kumpikaan ei taida sitä tuntea. Enkä voi pakottaa itseni haluamaan vaimoani.
Sekavaa ehkä, mutta pointtini on kai että kaikki ei ole sitä miltä se päältä näyttää, ja että kommunikoida pitää, mutta vaikeista asioista se ei aina niin helppoa ole...
Kommentit (7)
Itse on halua/saa, koska olen muutenkin liian kostea. Seksiä meillä on liian vähän, myönnän. Johtuen tietysti lapsista yms. seikoista. Ja seksikin on aika yksipuolista, mutta uskoakseni mies on ihan tyytyväinen saamaansa palveluun. Mutta en oikeasti tiedä, auttaako asiaa se, että ylläpitää toista naista/miestä. Ja se parisuhde kuitenkin ennenpitkää menee samaan jamaan kenen kanssa tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tilanne kuulostaa surulliselta :( Mutta en ollenkaan usko, etteikö seksissäkin jokainen voisi kehittyä! Tällä tarkoitan tässä tapauksessa siis vaimoasi, ja toisaalta sinuakin puhumismielessä (jos asiasta on tällä hetkellä sinusta vaikea puhua loukkaamatta). Suomessa on paljon hyviä seksuaaliterapeutteja, niitä kavahdetaan ihan suotta. Ehkä siitä olisi teillekin apua, jos puhuminen kahdestaan ei onnistu tai paranna tilannetta...?
Oikeasti: ei se seksielämä kumppania vaihtamalla parane, ainakaan automaattisesti. Toki jos perusintressit on ihan vastakkaiset (toinen haluton hormoneista riippumatta ja toinen kaipaisi rajuja kokeiluja), saattaa olla vaikea löytää yhteistä säveltä. Mutta yleensä yhdessä voi opetella uutta seksin saralla helpommin sen itselle tutun ja rakkaankin ihmisen kanssa kuin että tutustuisi umpimähkään johonkin ihan uuteen tyyppiin. Suosittelen siis teille uutta elämysmatkaa seksin maailmaan YHDESSÄ. Ja menkää aukomaan niitä solmuja tarvittaessa aluksi vaikka parisuhdekurssille tai seksuaaliterapeutille. Tsemppiä :)
Ja toivottavasti tämä saa monet naiset ymmärtämään myös miehen näkökannan.
Syyttäkää vain selkärangattomaksi (tai miksikä lystäätte), mutta kyllä minä " annan miehelle" välillä vaikka ei huvittaisikaan ja olen kuolemanväsynyt - mutta ups! kun alkuun pääsee niin AINA on käynyt niin että väsymys on kadonnut ja hommasta nauttii itsekin.
Huomaan, että mies tekee ajoittain vastaavaa minulle. Hän " lähtee leikkiin mukaan" vaikka ei vähempää voisi kiinnostaa ja väsyttääkin, mutta sitten matkan varrella innostuu itsekin :)
Uskon tämän olevan meidän seksipuolen pelastus. Älkääkä käsittäkö väärin, ei se aloittaminen aina ole sitä, että toinen on väsy - joskus vain. Minusta tuntuu silloin käsittämättömän hyvältä, että mies väsymyksestään huolimatta haluaa minua (tai haluaa olla ainakin mieliksi ja herää se seksuaalinenkin halu). Uskon, että miehestäni tuntuu samalta päinvastaisessa tilanteessa.
Muutama kommentti vielä:
Kolmoselle: Kysyit onko oy pelastettavissa. Minä näkisin asian näin: Kaipaamme kumpikin huomiota omilla tavoillamme. Jos jompikumpi meistä törmää henkilöön joka sitä antaa oikealla tavalla niin näkisin että " konkurssi" on lähellä. Jos ei törmätä niin varmaan jatketaan samaa mallia. Voihan toisaalta olla että jompi kumpi kypsyy jossain vaiheessa ja alkaa aktiivisesti etsiäkin. Mutta siis, siedettäväksi seksielämämme varmaan muuttuu, mutta en usko että koskaan hippuhyväksi. En tiedä sitten mitä siitä seuraa.
Nr 6: Puhumisesta vielä. Hankalaksi asian tekee minusta se, että käsittääkseni vaimoni on jokseenkin tyytyväinen seksielämäämme, hän on sanonut niin itse ja olen myös kauttarantaa antanut itselleni näin kertoa. Vähän useammin varmaan saisi hänestäkin olla, mutta siis silloin kun sitä on niin hän pitää siitä. Ongelam on siis siinä etten tiedä miten kertoa etten itse ole kovinkaan tyytyväinen, miten sinä esim. haluaisit asian kerrottavan?? Varovaisesti asiaa vähätellen, jolloin asian vakavuus ei ehkä mene perille, vai suoraan päin kasvoja.. En tiedä pääsisikö vaimoni siitä yli.
Kommentoit myös sitä ettei se vaihtamalla parane. Minä en mennyt täysin neitsyenä naimisiin, ja tiedän että on olemassa monta naista joiden kanssa seksi pelaisi paremmin. Enkä usko että ne jota tapasin ennen naimisiinmenoa olisivat olleet kauhean poikkeuksellisia tai erikoisia siinä mielessä.
Eikä kysymys ole siitäkään että perusintressit olisivat kauhean eriliset. Ei minullaole tarvetta roikkua katosta lateksivaatteissa tms, ongelma on siinä että ihan perus-lähetyssaarnaajassakin tuntuu sille ettei oikein sovita toisillemme, että ei olla " luotuja toisillemme" tässä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kerro asia suoraan ja kiertelemättä, mutta älä loukkaa sillä naisethan tuntetusti loukkaatuvat ihan mistä tahansa. Ole valmis ottamaan vastaan kaikki se paska mikä lähtee tulemaan vaimosi suusta. Minusta seksielämään liittyy myös osaltaan perheen muu elämä esim. riidat, työnjako, tyytymättömyys puolisoon jne. Omalta kohdalta voin sanoa etten täysin ole varma pitääkö mieheni seksielämästämme, mutta eihän ole liiemmilti valittanut. Aikaajoin kysyn häneltä mitä hän haluaisi ja olen antavana ja ottavana osapuoleni vaihtelevasti. Lapset vaikuttavat, mutta myös vaikeat raskaudet sekä miehillä myös synnytyskokemus saattaa vaikutttaa seksiin. Minä toivoisin omalta seksielämältä lisää seksiä, häiriötöntä seksiä. Näin kolmatta odottavana ja pahasta pahoinvoinnista kärsivänä taitaa olla hieman utopistista eikä tee mieli oksentaa toisen päälle!
Alue: Aihe vapaa
Ikävää, että teillä tilanne on tuollainen :(
Onko sinun mielestäsi teidän " osakeyhtiönne" pelastettavissa? Mitä haluaisit, että vaimosi tekisi tässä tilanteessa? Vai onko peli jo menetetty (kun sanoit, ettet voi pakottaa itseäsi haluamaan vaimoasi)? Tiedätkö mitä mieltä vaimosi on tilanteesta?
t. haluttoman miehen vaimo, joka kirjoitteli tuolla toisessa ketjussa