Lapsen "mä en rakasta sua" -puheet tuntuu pahalta.

Sano lapselle että ymmärrät että hän on pettynyt ja että on paha mieli, mutta että toisia ei saa koskaan loukata sanomalla ilkeitä asioita joita ei tarkoita. Tuon ikäinen kyllä jo ymmärtää.

Seuraavan kerran kun lapsi sanoo noin, kysy mitä hän sillä tarkoittaa. Kerro, että et kiellä herkkujen syöntiä yms. tahallaan, vaan siksi että ennen ruokaa ei ole mitään järkeä niitö syödä. Sano, että vaikka lapsesi joskus kiukuttelee tms. niin sinä ainakin rakastat häntä kovasti siitä huolimatta. Pelkkä kieltäminen ei ole hyvä syy olla rakastamatta.



Ymmärrän, että sanomiset tuntuu pahalta, mutta 110 % varmasti lapsi ei tarkoita sitä. Suutuksissa sitä tulee sanottua kaikenlaista - varsinkin lapsilla.

nää on niin tyypillisiä tuon ikäiselle. Sanoi munkin ihana pikkurakas mulle että voi että äiti kun voisin vaihtaa sut koiraan..

(kun en luvannut ottaa allergiani takia meille koiranpentua..)

mutta yritän asettua (ja asetun) sen yläpuolelle. Oishan se kiva jos lapsi sanoisi rakastavansa eikä ei rakastavansa.



Hyvä, ettet reagoi. Jaksetaan me, se on meidän äitien ja isien homma! =)

Toi koirajuttu oli kyllä paras... :)



Ap

kotiin, eikä 3 v. olisi halunnut lähteä, että "minä tykkään Mun kengistä mutta en tykkää sinusta, äiti!" Onhan se hyvä tietää sijoituksensa lapsen arvoasteikolla :D



No joo, silloin tuntuu kyllä pahalta, kun 10 v. sanoo vihaavansa äitiä - sen ikäiset sanovat tuollaisia tahallaan satuttaakseen.

Meillä 4v tyttö yritti tuota, mutta loppui nopeasti, kun aina vain sanoin, että "Vai niin. Mä rakastan sua silti" ja jatkoin hommiani muina naisina.

ja onko jotain omassa lapsuudessasi käsittelemättä? Tiedäthän että lapsesi rakastaa sinua ja varmaan myöhemmin vielä enemmän kun nyt pidät kiinni rajoista.

kun sanoin vain aina että no minä kuitenkin rakastan sinua.

Eli, sä pahoitat mielesi.

Parasta kun sanoisit vaan että vai niin ja höpönlöpön, herkkuja ei silti tipu vaikka sanoisit rakastavasikin :D

Lapsi vaan testaa sinua, kykyäsi olla johdonmukainen ja pitää hänelle rajat.

mä rakastan sua aina. Ei haittaa vaikka et rakastaisikaan. Äidin rakkaus riittää molemmille.

Tiedän, ettei hän tarkoita sitä, mutta silti tulee paha mieli. Tänäänkin, kun oli ruoka aika, lapsi (5 v.) olisi halunnut ruoan sijasta herkkuja. En tietenkään herkutteluun suostunut, johon lapsi heti totesi ettei minua rakasta eikä minusta tykkää. Olenko itse lapsellinen, kun pahoitan tästä mieleni? Näitä tilanteita sattuu lähes päivittäin. Enkä oikein tiedä, mitä sanoa tällaisessa tilanteessa lapselle. Hänen nähtensä en näihin puheisiin reagoi millään tavalla.

noissa tilanteissa että arvaa mitä? Minäpä rakastan sinua silti ihan mahdottoman paljon!

Eipä meillä kukaan tällä hetkellä noita juttuja viljelekään, enemmän sanovat rakastavansa äitiä. Mutta kyllä jokainen kolmeasta on jossian kohtaa tuotakin temppua kokeillut.

Sinä olet vihainen koska äiti kieltää. Ja saat olla vihainen. Nyt me syödään tätä ruokaa mitä äiti on tehnyt.