Lue keskustelun säännöt.
Lasten kaveriasiaa - onko kellään muulla näin?
15.11.2012 |
Puhun 7-9 vuotiaista, joiden kyläilyt menee osittain vielä vanhempien yhteydenottojen kautta, koska pitkä välimatka edellyttää vanhempien järjestämiä kuljetuksia.
Lapsella on yksi kaveri, josta hän ei oikein enää pidä. Syy on kaverin käytöksessä. Pikkuisen ymmärrän lastani, mutta mistään sellaisesta ei ole kyse, että minä vanhempana en hyväksyisi tätä kaveria.
Ongelmani on se, että kun tämän kaverin vanhemmat soittaa ja kysyy tapaamista, en oikein aina tiedä, mitä sanoisin. Jos lapsella ei ole mitään varsinaista estettä tapaamiselle, mutta häntä ei vain kiinnosta, pitäisikö se sanoa suoraan vai kierrellä ja kaarrella. Vai vaan todeta, että nyt ei sovi, katotaan joku toinen kerta. Ja odottaa, että kaveri ymmärtää yskän, kun koskaan ei sovi.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja olen korostanut, että päiväkodissa/koulussa kaikki on otettava leikkeihin mukaan. Mutta mielestäni ei ole syytä vapaa-ajalla pakottaa lasta kenenkään kaveriksi, kun kyse ei kuitenkaan ole siitä, että naapurustossa yksi jätettäisin muiden joukosta pois tms.
Miten sinä toimisit?
Kommentit (6)
kavereiden vanhemmilta tulee edelleen yhteydenottoja suoraan minulle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Vähän hankala tilanne.
Sanoit kuitenkin että syy on kaverin käytöksessä. Olisiko siihen mahdollista jotenkin puuttua? Jotenkin kauniisti sanoa sille vanhemmalle, että "meidän Kallea vähän arveluttaa, kun ei oikein tiedä miten toimisi kun (teidän) Ville toimii niin ja niin".
Mä kyllä aina itse kysyn lapseltani, että haluaako mennä ja sitten sanon toiselle vanhemmalle, että haluaa mielummin olla kotona, jos näin on. Tai sitten ehdotan toisin päin vierailua. Että jos Ville kutsuu heille, niin kutsutkin mielummin Villen teille.
Mahdollisimman rehellinen kuitenkin olisin, mutta kauniisti.
ja lapsien kyläily vaatii kuskausta joten olemme vanhemmat yhteyksissä toisiimme. Meillä vastaava tilanne meni siten että kun olemme ihan luontevissa väleissä useimmat vanhemmat keskenämme niin tilaisuuden tullen sain sanotuksi että oletteko huomanneet jotain lasten kaverisuhteessa tapahtuneen koska meidän lapsi sanoo että teidän lapsi ei toimi "reilulla" tavalla.... Jotenkin silleen se meni ja ihan asiallisesti on nyt keskuteltu ja katteltu tilannetta.
ja lapsien kyläily vaatii kuskausta joten olemme vanhemmat yhteyksissä toisiimme. Meillä vastaava tilanne meni siten että kun olemme ihan luontevissa väleissä useimmat vanhemmat keskenämme niin tilaisuuden tullen sain sanotuksi että oletteko huomanneet jotain lasten kaverisuhteessa tapahtuneen koska meidän lapsi sanoo että teidän lapsi ei toimi "reilulla" tavalla.... Jotenkin silleen se meni ja ihan asiallisesti on nyt keskuteltu ja katteltu tilannetta.
Tämä on hyvä ehdotus. Ja oikein yrittää olla syyttämättä sitä kaveria mistään, vaan kertoa mikä omaa lasta huolestuttaa.
aivan ehdottomasti. Kyydityksellä ei ole mitään merkitystä, koska lapset osaavat itsekkin kysyä kyyditystä ja lupaa mennä kaverin luokse tai pääseekö meille kylään.
Omani on siis 8v. ja itse sopii tapaamiset.
Kemiat vaikuttaa tuossa iässä ja ei lapset halua kaveerata mammojen määräyksen mukaan.
Omani ei aina edes lähde kaverille, kun kaveri pyytää.
Aina ei huvita kaveerata ja haluaa olla kotona perheen kanssa.
Lapsi siis itse päättää.
Annat lapsesi puhelinnumeron kaverille ja sanot, että jatkossa soitot suoraan lapsellesi ja että kaveri soittaa, ei vanhemmat.
Lähetä vaikka tekstiviesti.
Lapset uskaltavat suoraan sanoa ettei oikein huvita nyt.
kommunikoitiin kavereiden kanssa ihan keskenään lankapuhelimella tai koulussa ja sitten kysyttiin vanhemmilta kyytiä. Kyllä minusta tuon ikästen pitäs itse osata puhua keskenään.