Koiranomistajat, onko teillä ns. perushuomioimattomuus

Eli kai sitä voi perushuomioimattomuudeksikin luonnehtia. Koirasta tuli fiksu ja rauhallinen. Oppi ettei haukkumalla, vinkumalla, riehumalla tms. saa asioita tapahtumaan.



En ole järin perehtynyt muihin pevi-metodeihin, koska niille ei ole ollut tarvetta. Jääkauden kuitenkin tiedän auttaneen monissa ongelmatapauksissa, eikä se ole mielestäni ylettömän julma tapa.

varsinaisesti ole käytössä. Aika vähän nuo koirat arjessa huomiointia saa. Kukaan näistä kolmesta ei hae ihmisiä leikkiin, ja vain yksi tulee varsinaisesti hakemaan rapsutuksia. Välillä saa niitä, välillä ei. Ei ole ollut tarpeen muuttaa systeemiä tästä suuntaan taikka toiseen, eikä nykyinenkään systeemi ole mikään tietoisen harkinnan tulos vaan toimintatapa joka on meillä tuntunut toimivimmalta. Ei se huomioimattomuus minusta mitenkään erityisen julmaa ole, ja kai siitä joissain tilanteissa voi oikeasti olla apua. Siitä olen vakuuttunut että ihan överiksi menevästä huomioimisesta ja koiran passaamisesta on haittaa, jos ei muuten niin arjen sujumiselle jos koiran totuttaa olemaan "palveltavana".



Nuorempana ja innokkaimmassa koiraharrastusvaiheessa tuli noitakin asioita paljon mietittyä, nykyisin eletään niinkuin luontevalta tuntuu.

ruokailun ja lenkin jälkeen en enää noteeraa koko koiraa, jotta jää vaan itsekseen olemaan ja tajuaa, että lähden töihin ja tulen vasta myöhemmin takas.

Sellaista harkittua huomioimattomuutta tarvitaan yleensä tilanteessa, jossa koira saa luontaisesti paljon huomiota. Esimerkiksi lapsettoman pariskunnan koira tai eläkkeellä olevien koirat. Kun se koira vaan on elämässä iso ilo, ja toisaalta sen kanssa on pakkokin viettää paljon aikaa, koira tottuu runsaaseen huomioon. Meilläkin koira sai runsaasti huomiota ennen lapsia, ja silloin piti erikseen harjoitella sitä ettei se saanut huomiota. Mutta se on vähän keinotekoista ja teennäistä, ja koirakin sen tajuaa. Siksi huomioimattomuus on joskus stressaava tapa kitkeä käytösongelmia sekä ihmiselle että koiralle - koira on hämmentynyt ja ihminen turhautunut.



Minä en tiedä juuri mitään koirien kouluttamisesta, paitsi sitä että koiranpidon kulttuuri on muuttunut valtavasti viime aikoina. Toisaalta koiran kanssa on pakko viettää aikaa paljon enemmän kuin silloin, kun koiria pidettiin lähinnä narussa navetan takana, ja koiralle on pakko opettaa paljon enemmän sosiaalisuutta ja käytöstapoja kuin ennen. On ne koirat ennenkin olleet rasittavia ja turhautuneita, mutta ne on vaan säilötty pihan perälle häkkiin haukkumaan yötä päivää naapureiden kiusaksi.



Meillä on touhukas koira, joka oli nuorena aikas rasittava. Se oli toisaalta ymmärrettävää - niinä päivinä, kun se oli mukanamme maastossa töissä, se juoksi helposti 30 kilometriä päivässä eikä edes rasittunut. Ei sille vain riittäneet hihnalenkit, temppujen tekeminen ja se pieni kolmio jossa asuttiin. Sillä oli voimakas tarve saada enemmän tekemistä. Nykyään koiralla on luontaisesti paljon tekemistä ja puuhaamista, kun olen lasten kanssa kotona ja koira saa olla paljon vapaana. Sitä ei ole enää pitkään aikaan tarvinnut erikseen kouluttaa.

Kyllä meillä saa leikkiä ja rapsutusta pyytää. Ei ole ikinä yksikään koira silti sellaiseiksi muuttunut, että vaatisi koko ajan tai liikaa huomiota.



Ja ns. johtajuusjuttuihin en usko ollenkaan kun puhe on koiran ja ihmisen välisistä suhteista joten mitään en tee "vahvistaakseni johtajuuttani".

on vain niin, että minulle on sattunut tervehermorakenteisia, hyväluonteisia koiria kaikki 7 koiraa mitä minulla elämäni aikana on ja on ollut. Ja minulla on ollut tuuria, etteivät koirani (tähän asti) ole sairastuneet mihinkään kivuliaisiin sairauksiin eivätkä ole joutuneet tapaturmiin. Ovat saaneet elää pitkän ja terveen elämän ilman stressiä.

Mutta onhan ihmisillä monenlaisia yksilöitä omistuksessaan ja varmasti tarvitaan monenlaisia otteita ja koulutusmetodeja, että tietyistä yksilöistä saadaan yhteiskuntakelpoisia.

En minä ainakaan ala ketään tuomitsemaan tietämättä lähtökohtia ja tosiasioita!

Osalle häiriökäyttäytyvistä koirista on parasta lopulta se lopetus.

Meillä toinen koirista on nuori "riiviö". Jos yrittäisi olla tekemättä mitään (siis huomioimatta), niin hyppisi vasten yms vähemmän kivaa. Rauhoittuu parhaiten käskyllä odota tai pitämällä paikallaan. Ei siis toimisi tuolla otuksella perushuomioimattomuus.

mielestäni hyvin. Ei meillä mitään perushylkimistä ole, mutta jos on itsellä joku asia kesken tai ollaan ruokapöydässä, silloin ei koiraa huomioida. Ja koira on oppinut olemaan silloin itsekseen. Mut kyllä koiran aloitteisiin myös reagoidaan; ajattelen et se edistää keskinäistä kommunikaatiota ja koira ymmärtää et se voi kommunikoida kanssamme. En tiedä onko se väärin vai oikein, mutta koiran kanssa on tosi helppo kommunikoida, se ymmärtää todella paljon. ja silti on ihan päivänselvää kuka täällä määrää. Ehkä joku rotu tarvii sitä ettei niitä huomioida, mutta meillä on kyllä toiminut tää keskitie.