Harmittaako sektioon joutuminen?
Olen kokenut kaksi aivan mahtavaa synnytystä, alateitse. Toinen oli lääkkeillä vähän autettu, toinen ihan luomu. Molemmista olen parantunut nopeasti ja ollut virkeä jo ihan synnytyssalissa. Mietin näin jälkikäteen, että olisi kamalaa jos jokin olisi mennyt pieleen ja olisin joutunut sektioon.
Harmittaisi, että normaali synnytys olisi jäänyt kokematta.
Kommentit (21)
Varsinkin, kun oli kuitenkin oma päätös vaikka luomusynnytystä kovasti alkuun odotin...
Olin innoissani. Jälkikäteen kyllä kirosin omaa tyhmyyttäni maatessani niissä kivuissa.
Olisin voinut kuitenkin yrittää alatiesynnytystä koska lapsikin oli sen verran pieni, että suurella todennäköisyydellä sekin olisi onnistunut, mutta otin sitten varman päälle ja vaadin sektion.
Kaduttaa.
....mutta vielä enemmän harmittaisi olla kuollut.
Olin vain onnellinen kun leikattiin. Takana oli molemmilla kerroilla kaksi pitkää ja kivuliasta synnytysyritystä, jotka viimein päätyivät sektioon.
Kertaakaan en ole jossitellut että voi kun olisin saanut synnyttää alakautta. Ihan sama, pääasia että homma loppui ja syntyi kaksi tervettä lasta.
Kaikki 3 sektiolla, ei alapääongelmia, yhden sektion jälkeen kohtuullista kipua, kahden sektion jälkeen ei kipuja. Onneksi tein niinkuin tein. Arpikin on niin vaalea ettei sitä juuri näe.
Kaksi lasta on syntynyt sektiolla perätilan takia. Eka sektio ei niinkään harmittanut, kun ajattelin, ettei se voi olla pahempi kuin alatiesynnytys. Mutta kyllä se oli. Kun selvisi, että kuopuskin on perätilassa ja sektio edessä, niin itku pääsi.
Kuukausi sitten tehtiin suunniteltu sektio. Ei harmita, mutta on se jotenkin erikoinen kokemus, että menet sairaalaan, pari piikkiä, muutama minuutti ja vauva on syntynyt. Pää ei jotenkin ehdi mukaan tuohon. Jälkeen päin on ollut vähän sellainen olo, että mistä tuo tuohon tupsahti.
Mutta ei todellakaan harmita kun muistelen esikoisen alatiesynnytystä, kipuja, hidasta toipumista ja siitä seurannutta masennusta ja ongelmia parisuhteelle. Aika pientä tämä on siihen verrattuna.
Kyllä aluksi olin tosi pettynyt, kun kätilö soitti että suunniteltu sektio on edessä. Ehdottomasti olisin halunnut alatiesynnytyksen, mutta koska asia ei ollut minun päätettävissäni, hyväksyin sen aika nopeasti. Loppujen lopuksi leikkaus meni hyvin, ja se tehtiin juuri sopivaan aikaan rv 39+0. Sairaalaan mennessä oli proteiinia pissassa ja verenpaine pilvissä, joten jos sektiota ei olisi suunniteltu niin raskausmyrkytyksen takia olisin varmaan joutunut kiireellä leikattavaksi tai vähintäänkin synnytys olisi ollut vaikea.
Nyt odotan toista, laskettu aika tällä viikolla ja odottelen milloin pääsen kokeilemaan sitä toista synnytystapaa. Kiva, ettei nyt joudu leikattavaksi, mutta ärsyttää kun ei tiedä milloin se synnytys alkaa...
Kaksi "tavallista" synnytysta viisampana olen kuitenkin ihan iloinen että sain kokea myös sektion. Muut synnytykset ovat olleet sen verran rankkoja ja dramaattisiakin, etten henkisesti ole edes tajunut lapsen syntymää ennen kuin jälkeenpäin. Esikoisen kiireellnen tulo maailmaan sektiolla oli sen sijaan järisyttävä kokemus. Onneksi sain kokea sellaisenkin:)
toivuin siitä tosi hyvin ja arpikin on todella kaunis + säästyin mahdollisilta alapään repeämisiltä, mutta se juuri harmittaa, etten ole ns. normaalia synnytystä kokenut. Enkä tiedä koenko koskaan; nyt tuo esikoinen on jo 4-vuotias eikä vielä ainakaan ole vauvakuumetta kuulunut. :)
Takana yksi sektio ja yksi alatiesynnytys. Molemmat kokemuksina ok, ja molemmista lopputuloksena ihanat lapset. Miksi harmittaisi? Kai se on jonkinnäköistä rikkautta, että on molemmat synnytystavat kokenut.
No mua ei harmita yhtään, vaikka myös se normaali synnytys on koettu. Saat olla ap onnellinen että sulla on mennyt kaikki niin hyvin synnytyksissä, ettet tiedä miten mahtava ja onnellinen fiilis siitä tulee, kun sektiolla on pystytty pelastamaan kuolemaisillaan olleen sikiön henki.
Miksi harmittelet sellaisella, jota sinulle ei ole tapahtunut?
Ei sellaista voi harmitella kuin ne jotka ovat pelkureina vaatineet sektiota.
Tajuatko muissa tapauksissa, ettei se ole harmitus, vaan sillä pelastetaan vauva ja äiti.
Synnytyspelkoiset haluavat itse keisarinleikkauksen ja on paljon terveydellisiä syitä jolloin se suunnitellaan etukäteen.
Hätäsektiot tehdään nopealla päätöksellä, kun jokin menee pieleen.
Harmittaa ihan hirveästi. rukoilin ja toivoin alatiesynnytystä. Sitä ei tullut ja sitten masennuin niin että jouduin mielisairaalaan puoleksi vuodeksi. Päästyäni sieltä pois muutin yksin omilleni ilman lasta ja erosin miehestäni jota en halunnut sektion jälkeen enää nähdä niinkuin en vauvaakaan. Leikkaushaava on niin paha että seuraavat lapset tulee sektiolla myös. Seuraavia lapsia ei tosin tule. Se olisi ollut ihan liian uskomatonta että tällänen synnytyspelkoinen luuseri olisi kohdannut pelkonsa ja tuntenut pystyvänsä johonkin.
Jos miehet tulisivat raskaaksi, jokainen synnyttäisi sektiolla.
Yksikään tervepäinen ihminen ei koe suuruutta vain siksi, että kestää kipua. Nainen nostaa itsensä korkeuksiin ja sen parempi, mitä enemmän sattuu.
4 lasta, kaikki sektiolla ja ihan vaan varmuuden vuoksi.
Harmitti, olisin halunnut synnyttää "normaalisti". Kävi kuitenkin huonosti ja jouduin hätäsektioon. Olisi kiva olla ollut tajuissaan kun oma ainokainen lapseni tuli tähän maailmaan.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2012 klo 14:47"]
Olen kokenut kaksi aivan mahtavaa synnytystä, alateitse. Toinen oli lääkkeillä vähän autettu, toinen ihan luomu. Molemmista olen parantunut nopeasti ja ollut virkeä jo ihan synnytyssalissa. Mietin näin jälkikäteen, että olisi kamalaa jos jokin olisi mennyt pieleen ja olisin joutunut sektioon.
Harmittaisi, että normaali synnytys olisi jäänyt kokematta.
[/quote]
Harmittaisiko, jos ilman sektiota lapsi olisi kuollut tai vammautunut?
No harmittaahan se, ettei alkuperäinen toive luomusynnytyksestä toteudu. Harmittaa myös ruma arpi vatsassa joka ajoittain kiristää inhottavasti. Mutta, minua ei harmita se, että olemme lapseni kanssa molemmat hengissä ja terveitä sillä ilman sektiota olisimme molemmat kuolleita ja rakas aviomies vararikossa yhteisten lainojen vuoksi.
Enemmän harmittaisi jos lapsi olisi syntynyt kuolleena.