Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies lykkää avioitumista ja lapsentekoa.
12.11.2012 |
On alkanut tuntua että ollaan tämän asian tiimoilta kuin yö ja päivä miehen kanssa.
Ollaan oltu nelisen vuotta yhdessä ja mielestäni ollaan ns. vakiintunut pariskunta. Silti miehen kanssa ei voi edes ottaa aiheeksi avioitumista tai lastenhankintaa. Antaa kyllä ymmärtää että niitä kanssani haluaa, mutta asia ei vain etene.
Itse olen alkanut ajatella niin, että yhteinen tulevaisuus on mahdollinen niin kauan kun on yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, -unelmia ja -toiveita. Nyt tulevaisuus on iso mörkö, eikä mies sano juuta tai jaata jos yritän avata keskustelua että jos ei nyt, niin milloin sitten. Eikä pelkästään vain tuo naimisiinmeno tai lapsikysymys, hänessä on vähän samaa jahkailijaa joka asiassa.
Alkaa tosiaan tuntua siltä kuin kivirekeä perässään vetäisi, eikä silti ihan vielä kehtaisi tämän takia erotakaan kun arki sujuu ja meillä on yhdessä mukavaa. Naimisiinmenokaan ei ole minulle mikään kiihkoilun aihe, tuntuu vaan että avioliitto siviilisäätynä helpottaisi asioita monessa mielessä.
Kommentit (26)
Jospa mies ei ole varma tunteistaan? Miten hän perustelee viivyttelyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä vaikuttaako mies muuten perheenisäksi lupaavalta tyypiltä. Jos olette vielä nuoria ja mies ei vaikuta miltään ikuiselta poikamieheltä, niin voihan sitä vielä katsellakin että jospa se siitä haluaisi naimisiin ja lapsiakin.
Mies ei ravaa baareissa, mutta elämäntapa on muuten jotenkin itsekeskeinen. Tuntuu että elämän keskiössä on materian haaliminen. Joskus myös käytös on todella lapsellista. Ollaan alle kolmekymppisiä muttei tosiaan mitään teinejä enää. Monilla kavereilla on jo perheet, enkä pidä meitä mitenkään tolkuttoman nuorina perheen perustamiseen.
Suurin ongelma on miehen aikakäsitys. Tuntuu että hän kuvittelee aikaa olevan loputtomasti. Ei ymmärrä kun sanon että lapsiakaan ei noin vain tehdä, niitä saadaan ja voi olla ettei olekaan ihan niin läpihuutojuttu sitten jos hän jonain päivänä tajuaakin haluavansa isäksi.
Minusta neljäkin vuotta on jo aika pitkä aika, ei tällaisia suhteita voi kovin montaa putkeen olla jos joskus äidiksi mielii.
ap
niin olen kyllä tosi onnellinen, että sain esikoiseni ja ainokaiseni 20-vuotiaana. On ainakin se yksi ihana lapsi. Vaikka eroaisin miehestäni, ehtisin vielä hyvin metsästää rauhassa uuden kumppanin ja saada vaikka toisenkin lapsen. Ja vaikka jäisin yksin, niin ei tarvitse koskaan surra ajan loppumista ja lapsettomaksi jäämistä.
Mutta aiheeseen. Ap, jos perhe on se mitä sinä haluat, niin ei taida tuo mies olla oikea siihen hommaan. Niitäkin miehiä ihan oikeasti on, jotka haluavat lapsia. Ei kannata odotella ikuisuuksia, että haluaako se toinen vai eikö se halua. Luultavasti myös mies kokee jonkinlaista ahdistusta asiasta ja saattaa kokea kyselysi painostuksena. Jos hän sitten myöntyy hankkimaan lapsia vaikkei niitä oikeasti haluaisikaan, perhe-elämä tuskin tulee olemaan kovin onnellista vuosien saatossa. Miehenkin tulee oikeasti haluta se lapsi, silloin homma voi onnistua. Muuten huomaat äkkiä olevasi se ainoa vanhempi, joka vauvasta huolehtii.
Luultavasti myös mies kokee jonkinlaista ahdistusta asiasta ja saattaa kokea kyselysi painostuksena. Jos hän sitten myöntyy hankkimaan lapsia vaikkei niitä oikeasti haluaisikaan, perhe-elämä tuskin tulee olemaan kovin onnellista vuosien saatossa. Miehenkin tulee oikeasti haluta se lapsi, silloin homma voi onnistua. Muuten huomaat äkkiä olevasi se ainoa vanhempi, joka vauvasta huolehtii.
Tiedostan kyllä asian tämänkin puolen. Tällä hetkellä ongelma onkin, ettei asiasta voi edes puhua, koska mies pitää keskustelua painostuksena. Nimenomaan sellaista sävyä en ole koskaan keskustelulle halunnut, vaan olen toivonut että yhteinen tulevaisuus voisi olla ihan samanlainen puheenaihe kuin esim. unelma-asunnosta tai ensi talven lomamatkasta puhuminen. En ole koskaan asettanut mitään uhkavaateita (eikä minulla edes ole päällä mitään akuuttia vauvakuumetta), kunhan haluaisin selventää sopivatko tulevaisuudenhaaveemme yksiin tässä asiassa.
Enkä minäkään halua lapsia tehdä, jos toinen ei niitä halua. Vaikea vain tietää mikä on todellinen kanta jos toisen kommentti asiaan on "sitten joskus" mutta kun kysyy että milloin tuo mahtaa olla, vastauksena on "en tiedä" ja sen enempää ei irti saa. Mies on myöntänyt ettei ajattele asioita niin pitkälle eteenpäin, mikä minulle kuulostaa käsittämättömältä. (Jostain syystä mies ilmeisesti ajattelee että jos myöntää haluavansa lapsia, niitä pitäisi alkaa tehdä tällä sekunnilla.)
ap
Haavieleeko mies omasta talosta, hienosta autosta, matkailusta tai vain isosta pankkitlistä ? Mikä on miehelle tärkeää ?
Jos sinun pitäisi sanoa millaista toivoisit elämäsi olevan viiden vuoden päästä niin mitä kertoisit (lapsia, töissä vai kotona lasten kanssa jne). Ja kysy joskus mieheltäsi millaista leämää hän toivoisi viettävänsä viiden vuoden kuluttua ? Missä asuu, missä töissä jne.
Jos perhe on sinulle tärkeä mutta mies ei pidä sitä tärkeänä niin teillä on aika hankala ristiriita edessä ennemmin tai myöhemmin.
Kannusta miestä kuitenkin puhumaan ja selitä että et halua mitään päätökisä tai lupauksia mieheltä vaan ihan vaan ymmärtää mitä toinen miettii näistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haavieleeko mies omasta talosta, hienosta autosta, matkailusta tai vain isosta pankkitlistä ? Mikä on miehelle tärkeää ?Jos sinun pitäisi sanoa millaista toivoisit elämäsi olevan viiden vuoden päästä niin mitä kertoisit (lapsia, töissä vai kotona lasten kanssa jne). Ja kysy joskus mieheltäsi millaista leämää hän toivoisi viettävänsä viiden vuoden kuluttua ? Missä asuu, missä töissä jne.
Jos perhe on sinulle tärkeä mutta mies ei pidä sitä tärkeänä niin teillä on aika hankala ristiriita edessä ennemmin tai myöhemmin.
Kannusta miestä kuitenkin puhumaan ja selitä että et halua mitään päätökisä tai lupauksia mieheltä vaan ihan vaan ymmärtää mitä toinen miettii näistä asioista.
Kun miehestä ei saa ulos halaistua sanaa aiheesta tulevaisuus. Sanoo, ettei mieti niin pitkälle, ja jos sanon että "yritä edes" niin keksii jotain keinotekoista. Myönnän, että hän on aina ollut hetkessäeläjä, mutta miten saisi miehen tajuamaan että joskus siitä tulevaisuudesta vain pitäisi puhua. Itselleni turvaa loisi tunne, että tietäisin miehenkin ajattelevan että vaikka viiden vuoden sisällä meillä olisi perhettä tai oma asunto, mutta ei hän suostu ajattelemaan asioista viikkoa pidemmälle... Miten keskustelet tällaisen kanssa?
Oma katkeruuteni vain lisääntyy, koska pidän tuon suunnittelemattoman elämän vain merkkinä siitä ettei hän edes pidä minua osana tulevaisuuttaan. Tätäkin olen kysynyt suoraan, ja siihen mies sitten kyllä vastaa ettei ole menossa minnekään. Ärsyttävää! Etenkin kun meillä keskusteluyhteys on aina ollut muuten ok, mutta mies jäätyy totaalisesti jos pitäisi puhua vaikka siitä parisuhteesta.
ap
Totuus on, ettei sillä miehellä mikään kiire ole koska voi tulla isäksi vaikka 50v.
Normaali keskustelu ei ole painostamista.
Ja sinulla on oikeus tietää miehen tulevaisuuden suunnitelmat koska muuten teillä ei voi olla yhteistä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mies on samankaltainen jahkaaja ja oikeastaan kaikki suhdetta eteenpäin vieneet askeleet ovat olleet jokseenkin haastavia yhteenmuutosta alkaen. Mies on ollut aina aika arka tekemään isoja päätöksiä ja muuttamaan elämäänsä, mä puolestani olen aika innokas toteuttamaan haaveita silloin kun siihen on mahdollisuus.
Meillä naimisiinmeno/perheen perustaminen oli todellisen kriisin paikka (toistaiseksi tämän suhteen ainoa sellainen). Munkin mies sanoi, että painostan ja välillä sitten jätin asian sikseen, mutta kun vuosia oli kulunut useampi niin sama tilanne oli aina vaan edessä. Mua alkoi jossain vaiheessa koko suhde masentamaan kun koin, että mies välttelee mulle todella tärkeiden asioiden käsittelyä. Oman pahaa oloa tuli purettua yhdessä vaiheessa paljon miehen sijasta kavereille kun mies koki senkin painostuksena.
Käytiin sitten todella vakava keskustelu siitä halutaanko ylipäätään samoja asioita ja onko suhdetta mitään järkeä jatkaa jos tulevaisuuden käsitykset poikkeaa niin paljon toisistaan. Eron partaalla siis käytiin, mutta onneksi mies vihdoin uskaltautui etenemään suhteessa.
Yllättäen tuon suuren päätöksen jälkeen parisuhde on voinut todella hyvin, lapsia on kaksi ja toisesta ei tarvinnut edes neuvotella :)
Minusta ei ole liikaa vaadittu, että mies tekee jonkun päätöksen asian suhteen jos aikaa miettimiselle on kuitenkin jo reilusti. Se on reilua suakin kohtaan.. mutta tietysti täytyy huomioida se mahdollisuus, ettei naimisiinmeno tai lastenhankinta ole miehen agendalla vielä pitkään aikaan. Joko mies on siis vaan jahkailija luonteeltaan tai sitten ihan tosissaan suunnittelee perustavansa perheen vasta pidemmän ajan kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä e-pillerit pois ja anna laskea maidit sisään. Kun yllättyneenä kerrot tulleeni raskaaksi kerro kuinka haluat sen lapselle turvallisen ydinperheen. Voit myös manipuloida sen sukulaisia mukaan vaatimaan avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Jätä e-pillerit pois ja anna laskea maidit sisään. Kun yllättyneenä kerrot tulleeni raskaaksi kerro kuinka haluat sen lapselle turvallisen ydinperheen. Voit myös manipuloida sen sukulaisia mukaan vaatimaan avioliittoa.
Meillä ainakin tuo onnistui hyvin ja pääsin hyviin naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa mies ei ole varma tunteistaan? Miten hän perustelee viivyttelyn?
Lapsen hankkiminen on melko iso asia, minusta ihan järkevää "viivytellä" (lue: miettiä), tutkiskella.
Toki voidaan roiskia rojut ränniin heti kun kumppani sanoo, että haluaa vauvan. Ja sitten huomataankin, että miestä ei kiinnosta paskaakaan, eikä erityisemmin äitiäkään, perhe hajoaa ja uusi kallu on syntynyt.
Kasvata pallit ja kosi miestä. Hääyönä sitten sanot että ehkäisy jätetään pois.
Meillä ihan oikeasti jahkailijan kans toimi niin että kerroin miehelle lopettaneeni e-pillerit koska haluan lähiaikoina lapsia ja en halua enää hormoneista syödä. Hetken kumien kanssa pelleilyn jälkeen mies jätti ehkäisyn pois. Nykyään meillä on 4 lasta ja mies toivoisi lisää, itse en enempää jaksa/halua.
Niin, sinun mielestäsi olette vakiintunut pariskunta. Jos mies kokisi samoin olisitte jo naimisissa. Tuhlaat vaan aikaasi.
Kerro että olet raskaana. Katso miten reagoi ja tee sitten lopullinen päätös jättää se sika!
Alue: Aihe vapaa
ja siitä vaikuttaako mies muuten perheenisäksi lupaavalta tyypiltä. Jos olette vielä nuoria ja mies ei vaikuta miltään ikuiselta poikamieheltä, niin voihan sitä vielä katsellakin että jospa se siitä haluaisi naimisiin ja lapsiakin.
Itse jätin 27-vuotiaana vastaavantapaisen tyypin, koska mun tapauksessa exän elkeet oli sellaisia ettei siitä aviomiestä ja isää tule: poikamiesbiletys kavereiden kanssa jatkui ja jatkui vaan vaikka tosiaan oltiin oltu 4 vuotta yhdessä. Edes yhteenmuuttoon ei oltu edetty ja mies halusi tavata vain viikonloppuisin panon merkeissä, muuten luuhasi poikamiehenä kavereidensa kanssa. Eipä ole päätös kaduttanut, nyt se mies on noin 37-vuotias ja edelleen sinkku, ja paikallisten pubien ahkera kiertäjä.