Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kehtaan sanoa kaverilleni?
11.11.2012 |
Minulla on ystävä, ja meillä on yhteinen harrastus, jossa olemme tutustuneet. Harrastus vaatii valmisteluja, joten tapailemme silloin tällöin.
Meillä on aika samanikäisiä lapsia ja ajattelin alkuun, että heistä voisi olla seuraa toisilleen.
Nyt on tilanne se, että tämän toisen rouvan lapset ovat hirveän väkivaltaisia. Siis purevat ja potkivat omia lapsiani jopa kieltojen jälkeen meidän vanhempien nenän edessä. Lasten äiti vain ikäänkuin vetäytyy aina tilanteesta ja jättää minut hoitamaan asian.
Nyt olenkin käynyt joko tapaamassa häntä yksin, tai lapsemme ovat olleet "sattumalta" pois, kun he ovat käyneet meillä. Nyt meidät on taas kutsuttu heille, ja nyt minun on selvitettävä kyseiselle äidille huomenna, että minun lapseni eivät tule teille enää. Mutta miten tämän kauniisti sanoo?
Kommentit (6)
toki loukkaantua, mutta sanoisin silti suoraan ja asiallisesti, mikäli en itse jaksa ja voi vahtia niitä lapsia.
Vuosia sitten meillä oli samankaltaista, mutta onneksi puhuttiin ja jaksoin vahtia ja opettaa, niin nyt nämä lapset ovat lähes bestiksiä! Purija-lapsetkin kasvavat ja kehittyvät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen ollut samasa tilanteessa. sanottiin lopulta ihan suoraan, että kun välikohtauksia on ollut liian paljon ja meidän lapset selvästi kärsii tilanteesta, on parempi pitää paussi tapailussa.
ihan ymmärsi äiti. välit ovat kyllä viilenneet. mutta lasten kannalta ihan oikea päätös.
Sille että mun lapset eivät halua tulla kun sun lapset viimeksi potkivat ja purivat. Jos kerran näin oli.
Kukaan ei tuollaisesta suutu jos on vielä itse nähnyt että noin kävi
Täytyy sanoa, että ensin en itse uskonut lyömisen, puremisen ja tavaroiden hajottelun olevan yksipuolista, mutta kun lapset leikkivät muutaman kerran samassa tilassa, niin jo uskoin.
Ja vaikka lapsia vahtiikin, niin kaverin tokaluokkalainen käy lyömässä jopa sylissäni istuvaa 5-vuotiasta. Äiti käyttäytyy kuin sokea.
Toisaalta mietin hiljaa onko tälläisen äidin seura edes minulle hyväksi.
Tätä av:n kivityspropagandaa. Miten jos aikuiset keskenään juttelis ja sopisi yhteiset pelisäännöt. Ja ihan varmasti jokaisen meidän lapset joskus kitisee ja kiukkuaa, lyö ja tönii. Lapsille vaan on juteltava, opetettava ja huomata kuinka lapset tarvitsevat huomiota. Ei se pureminen vain sen lapsen syy ole, vaan kaikki siihen vaikuttaa.
Yritähhän rohkaisevasti kohdata se perhe, niinkuin joku oli jo kirjoittanutkin, lapsista tuli läheisiä. Se on arvokas asia se!
Mukavia leikkejä teille.
Alue: Aihe vapaa
saisi pidettyä asialinjalla? Suuttuu ihan varmasti.