Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisittekö tällaisessa tilanteessa yhteyttä isäänne?
11.11.2012 |
Tässäpä kinkkinen kysymys. Vanhempani erosivat minun ollessani pieni isäni alkoholiongelman ja uskottomuuden takia. Vanhempani saivat yhteishuoltajuuden, joka tarkoitti joka toista viikonloppua isäni luona. Mitä nämä viikonloput sitten olivatkaan - isän kännäämistä. Ainoat muistot noilta viikonlopuilta oli se, kuinka pelkästi humalaista isäänsä ja hänen krapuloidensa takia emme pahemmin minnekään lähteneet vaan pysyimme neljän seinän sisällä. Isänpäivätkin vietettiin isän krapulan ehtojen mukaan: kädet tärisivät, vanhan viinan katku haisi kilometrien päähän.
Murrosiässä tilanne mielestäni paheni, sillä minusta alkoi kehittyä nuori aikuinen. Jatkuva perseiden vetäminen aiheutti minussa vihan ja pelon tunteita. Isällä oli naiskavereita, jotka myös olivat taipuvaisia alkoholiin. Eräs näistä naiskavereista onnistui katkomaan yhteydenpitämisen isääni. Koska he asuivat yhdessä, en saanut vierailla isäni luona kuin ainoastaan niinä määrättyinä viikonloppuina. Isäni taipui naisen tahtoon, ja yhteydenpidot vähenivät radikaalisti. Nykyään tämä nainen on pelkkää historiaa.
Isäni on nykyään raitistunut (ainakin hän on niin kertonut) ja löytänyt itselleen kunnon naisen. Isäni painottaa sitä, kuinka rakas hänelle olen ja kuinka hän haluaa pitää yhteyttä minuun. En tosin itse tiedä haluanko, sillä lapsuuden ja nuoruuden muistot nousevat mieleen. Mitä te tekisitte minun tilanteessani?
Hyvää isänpäivää (kunnon isille).
Kommentit (8)
Hän voi olla ihan eri ihminen raitistuttuaan ja katua syvästi aiempaa käytöstään. Hän on kuitenkin ainoa isäsi, joten tämä on sinullekin ainoa mahdollisuus saada edes tässä vaiheessa rakennettua jonkinlainen isäsuhde. Tosin on vaikea miettiä, miten oikeassa tilanteessa tekisin, koska minulla ei ole ollut alkkisisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimittäin jos kerran aikoinaan tuolla tavalla käyttäytynyt lastaan kohtaan se kertoo jo aika paljon. Ihan kaikkea ei aina voi laittaa toisten syyksi (viina yms)
Ihminen kantaa itse vastuun teoistaan.
Minä en ole missään yhteyksissä isääni. Syyt vähän eri tyyliset mutta olen katsonut että voin paljon paremmin ilman häntä enkä ole katunut.
Sinuna keskustelisin asiat halki ja katsoisin miten menee. Ei sinulle ole mitään hävittävääkään siinä, että annat mahdollisuuden.
Sä voit sanoa tuon sille isällesi! Sä voit ihan hyvin sanoa sille, että sun on vaikea unohtaa sitä lapsuutta ja antaa anteeksi. Te saattaisitte jopa keskustella näistä asioista.
se ei ole mikään ehto onnellisuudelle että "anna anteeksi ja ole isäsi kanssa tekemisissä". Ei todellakaan. Ei ole edes pakko antaa anteeksi.
Itse olen käynyt terapian väkivaltaisen psykopaatti isäni takia, joka hakkasi ja uhkaili minua koko lapsuuteni. Jouduin elämään jatkuvassa pelossa, isä on yrittänyt mm tappaa minut kuristamalla. Kellekään ei voinut kertoa koska isä uhkasi tappaa jos kerron. Äiti salli kaiken tapahtua.
Kun olin raskaana ja isäni sai tietää raskaudesta, hän kävi päälleni väkivaltaisesti, onneksi sivulliset tulvat tilanteessa väliin. Välimme menivät poikki ja ovat siitä lähtien olleet poikki, isäni ei ole nähnyt yhtäkään lastani eikä tule näkemään. En aio olla missään tekemisissä, en anna lasteni olla tekemisissä.
Enkä aio antaa anteeksi, koska toinen osapuoli kiistää kaiken ja väittää että keksin asiat omasta päästäni.
Siitä huolimatta en ole katkera, sillä olen terapian kautta päässyt tilanteeseen jossa isäni on kutakuinkin yhdentekevä. En tunne syyllisyyttä, en kaipaa isääni, hän on tavallaan "kuollut" ja olen tehnyt ison surutyön isättömyydestäni. Terapeuttini onneksi edustaa nykysuuntaa jossa opetetaan että ei ole mikään pakko antaa anteeksi ja unohtaa. Kaikki eivät todellakaan ansaitse mitään anteeksiantoa.
Ja se kuka lässyttää että lapsella on oikeus isovanhempiin: joo, on normaaleihin ja TURVALLISIIN isovanhempiin mutta ei väkivaltaisiin arvaamattomiin psykopaatteihin. Lapselle selitän ikäkyvyn mukaisesti asian (toistaiseksi asia on selitetty niin että toisen puolen vieras ukki on sairas ja käyttäytyy arvaamattomasti koska on pipi).
Lapseni ei todellakaan menetä mitään kun ei tunne vanhempiani. Sitten menettäisivät jos vanhempani olisivat normaalit isovanhemmat, mutta he ovat kaukana siitä, eikä heitä ole esim kiinnostanut pitää mitään yhteyttä muutenkaan, välit ovat olleet poikki jo vuosikaudet ja isäni ei ole tehnyt mitään elettä (esim pyytänyt anteeksi pahoinpitelyjä) joten ei hän patologisena luonnevikaisena näe itsessään mitään väärää.
Elämäni on onnellista, turvallista ja vapaata, ja omat lapseni saavat toisenlaisen, rakkaudentäyteisen lapsuuden. Mitään en isästäni halua tai kaipaa, joten miksi helkatissa "pitää pitää yhteyttä" tuollaiseen ihmiseen? En ymmärrä?
Näitä ohjeita (siis "anna anteeksi ja pidä yhteyttä") antavat vain sellaiset pumpulissa kasvaneet jotka eivät tiedä yhtään mitään siitä, millaista on elää narsistin/juopon/psykopaatin/väkivaltaisen hakkaajan/henkisen nöyryyttäjän lapsena sairaassa perheessä.
AP; sinun ei ole mikään pakko antaa anteeksi eikä edes unohtaa tai päästää irti. Voit tehdä elämästäsi onnellisen siten että UNOHDAT isäsi ja et anna isäsi vaikuttaa enää elämääsi yhtään missään asiassa.
T: vähän samaa kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun isäsi ei ole muuttunut. Ap:n isä sen sijaan on raitistunut. Tunnen raitistuneita alkoholisteja muutamia, ja kyllä osalla heistä elämä on totaalisesti muuttunut ja he ovat pystyneet aikuisiällä luomaan uudestaan lämpimähköt suhteet lapsiinsa.
Alue: Aihe vapaa
lapsuuden kurjista kokemuksista, älä anna uutta mahdollisuutta isällesi. Jos taas haluat päästää menneistä irti ja elää parempaa elämää, niin ole yhteyksissä ja katso, mitä se tarkoittaa.