Jättäisitkö 2v:n ja 4v: viideksi päiväksi hoitoon?

Kaksvuotiaan voisin jättää kahdeksi yöksi, ja sehän se suositus onkin.

Lapsen voi jättää yökylään niin moneksi yöksi kun lapsella on ikää vuosissa.

Oletteko ajatelleet sitä 2-vuotiasta, että mitäköhän hän ajattelee? Onko tosiaan noin, että tuon ikäistä joka ei vielä ymmärrä tapahtumia, voi kohdella miten vain? Että, kun ei tajua ilmaista vanhempien lähdön hetkellä, että ei halua heidän häviävän elämästään pitkäksi aikaa on asia ok, että hän ei muka kärsisi? Ei voi kuin ymmärtää, että maassamme on paljon huonovointisia lapsia. Pääasiahan on että vanhemmilla on hyvä olla. Miksi niitä lapsia pitää tehdä, kun ei ole valmis ottamaan täyttä vastuuta?

Oletteko ajatelleet sitä 2-vuotiasta, että mitäköhän hän ajattelee? Onko tosiaan noin, että tuon ikäistä joka ei vielä ymmärrä tapahtumia, voi kohdella miten vain? Että, kun ei tajua ilmaista vanhempien lähdön hetkellä, että ei halua heidän häviävän elämästään pitkäksi aikaa on asia ok, että hän ei muka kärsisi? Ei voi kuin ymmärtää, että maassamme on paljon huonovointisia lapsia. Pääasiahan on että vanhemmilla on hyvä olla. Miksi niitä lapsia pitää tehdä, kun ei ole valmis ottamaan täyttä vastuuta?

Sanoisitko saman niille vanhemmille, joiden lapset on hoidossa 10h/päivä joka päivä ja lomatkin? Ja menneet hoitoon alle vuoden ikäisinä?

Meidän tapauksessa lapset olisivat tutussa paikassa, yhdessä, tutuilla hoitajilla. Muuten ovat kotihoidossa, turvallisen arjen keskellä.

Lapsi kokee turvattomuutta, koska ei voi ymmärtää "äiti tulee viiden yön jälkeen" -lausetta. Lapselle olet yhtä poissa kuin sulle joku kuollut.

Ovatko kovin vanhemmissa kiinni ja arkoja, vai rohkeita menijöitä? Entä miten aiemmat yökyläilyt mummolassa ilman vanhempia on menneet? Nuo on oleellisia asioita sen arvioimiseksi, että voisiko lapset jäädä hoitoon noin moneksi yöksi.

Ovatko kovin vanhemmissa kiinni ja arkoja, vai rohkeita menijöitä? Entä miten aiemmat yökyläilyt mummolassa ilman vanhempia on menneet? Nuo on oleellisia asioita sen arvioimiseksi, että voisiko lapset jäädä hoitoon noin moneksi yöksi.

Eivät ole suinpäin meneviä rohkelikkoja mutta eivät myöskään minun lahkeessani roikkuvia arkoja lapsia. Ihan normaaleja. Edelliset yökyläilyt on menneet hyvin. Pienempi on herättyään kurkistellut pinnasängyn laitojen välistä mummua ja kutitellut tätä :) Ja isommalla on selvät sävelet aina mummulassa siitä, missä hän nukkuu (patjalla mummun ja vaarin huoneessa), mitä leikkii ja mitä tehdään :D

Lapsi kokee turvattomuutta, koska ei voi ymmärtää "äiti tulee viiden yön jälkeen" -lausetta. Lapselle olet yhtä poissa kuin sulle joku kuollut.

Ai kaksi vuotiaani ajattelee, että voi ei, äiti on nyt kuollut? Salli minun nauraa! Miksi hän ei ajattele isästään niin, joka on ollut esim. kertausharjoituksissa viisi päivää?

Että ihan pieni ihminen käsittää kuoleman? Ihan hyvä syyllistämisyritys, pisteet siitä.

Lapsi kokee turvattomuutta, koska ei voi ymmärtää "äiti tulee viiden yön jälkeen" -lausetta. Lapselle olet yhtä poissa kuin sulle joku kuollut.

Ai kaksi vuotiaani ajattelee, että voi ei, äiti on nyt kuollut? Salli minun nauraa! Miksi hän ei ajattele isästään niin, joka on ollut esim. kertausharjoituksissa viisi päivää?

Että ihan pieni ihminen käsittää kuoleman? Ihan hyvä syyllistämisyritys, pisteet siitä.

mutta kannattaa vaikka googlettaa aiheesta, jollet minua usko.

Toisekseen en sanonut, että lapsi käsittää kuoleman- vaan käsittää poissaolosi kuin kuoleman. Ja kyllä- lapsella ei säily selkeää muistikuvaa isästään, joka on poissa 5 vrk, mutta se ei ole haitallista, koska sinä olet ollut paikalla koko ajan.

Jos haluat lähteä Nykiin, niin mene, älä hae virheellistä kannatusta keskustelupalstoilta. Jos haluat oikeasti tietää mitä kiintymyssuhteesta ja lapsen muistista on tutkittu, niin googleta.

mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Meillä lapset ovat paljon tuossa mummilassa, kun asutaan ihan lähekkäin. He kuitenkin haluavat jo yhden yön jälkeen kotiin (3- ja 5-vuotiaat), vaikka ovat sinne innoissaan edellisenä iltana menneet. En myöskään haluaisi olla noin kaukana jos jotain sattuu tai sairastuvat tms. Eli siis me matkustamme ulkomaille perheenä ja miehen kanssa kahdestaan teemme pikku kotimaan pyrähdyksiä. Mutta siis jokainen tekee ihan omat ratkaisut ja en usko että lapset niistä kauheasti kärsii.

On tietysti vähän pitkä aika lapsille ja heille tulee varmasti joinain hetkinä ikävä, mutta ei tuo mikään heitteillejättö silti ole, eikä lapsille varmastikaan jää siitä mitään traumoja.

ottaisin lapset mukaan, ja olen ottanutkin. Myös New Yorkiin.