Suosittele unisatuja 3-5-vuotiaille kuuntelijoille!

siihen on siis koottu lyhyitä iltasatuja, joissa kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Myös Eemeliä ollaan luettu, mutta lapset ei oikein pitkiä tarinoita jaksa keskittyä kuuntelemaan.

Minustakin olisi kiva saada vinkkejä uusiksi iltasaduiksi. :)

pitää Mimmi Lehmä -kirjoista, Kunnaksen kirjoista (Tassulan tarinoista), Mikko Mallikkaista, Pepistä lyhyinä pätkinä.

Siitä on 2 paksumpaa kirjaa, jossa on useampi tarina ja sitten ihan yksittäisiä tarinoita kirjoina.



Viirut ja Pesoset. Tatu ja Patu-kirjat. Peppi Pitkätossu, Melukylän lapset. Miinat ja Manut. Mauri Kunnaksen kirjojakin on luettu. Satusaari-sarja (paljon eripituisia tarinoita), Pekka Töpöhäntä.



Ja paljon muutakin luettu vuosien varrella, lapset nyt 4,5v ja 6v. Ja jos joku on ollut liian pitkä niin ollaan jatkettu sitten lukemista seuraavana iltana :)

siinä on tosi paljon sitä kiusaamista :-/ Jotenkin se Monni on niin kamalan ilkeä, ja sitten lopussa kun "paha saa palkkansa", niin sekin tuntuu jotenkin kurjalta. Meillä ei 4v oikein lämmennyt niille vielä.

Siitä on 2 paksumpaa kirjaa, jossa on useampi tarina ja sitten ihan yksittäisiä tarinoita kirjoina.

Viirut ja Pesoset. Tatu ja Patu-kirjat. Peppi Pitkätossu, Melukylän lapset. Miinat ja Manut. Mauri Kunnaksen kirjojakin on luettu. Satusaari-sarja (paljon eripituisia tarinoita), Pekka Töpöhäntä.

Ja paljon muutakin luettu vuosien varrella, lapset nyt 4,5v ja 6v. Ja jos joku on ollut liian pitkä niin ollaan jatkettu sitten lukemista seuraavana iltana :)

Maija Poppanen



Piilomaan pikku aasi



Peppi Pitkätossu



Eemeli



Alkuperäiset Janssonin Muumit



Pikku prinssi



Fedja-setä, kissa ja koira

Kysyttiin mitä muut lukee ja mä vastasin. En mäkään lue monia sellaisia kirjoja mitä muut kehuu, mutten sen takia hauku toisten lukemisia. Mä ainakin luen itse aina ekana kirjat ennen kuin aloitan niiden lukemisen lapsille. Ei meillä ole luettu kaikkia Pekka Töpöhäntiä vaan ne jotka mun mielestä sopii. Samaten esim. Veljeni Leijonamieli on jäänyt meillä lapsille lukematta mitä monet lukee lapsille. Ylipäätään en ymmärrä, että joku lukisi lapsille kirjoja ilman, että lukisi sitä tarinaa ensin itse! Jokainen lukee lapsilleen sitä mikä heistä tuntuu hyvälle.

Uppo-Nalletkin (tai ainakin osa niistä) on ihan jees. Nalle Puhitkin menee.

siinä on tosi paljon sitä kiusaamista :-/ Jotenkin se Monni on niin kamalan ilkeä, ja sitten lopussa kun "paha saa palkkansa", niin sekin tuntuu jotenkin kurjalta. Meillä ei 4v oikein lämmennyt niille vielä.

Siitä on 2 paksumpaa kirjaa, jossa on useampi tarina ja sitten ihan yksittäisiä tarinoita kirjoina.

Viirut ja Pesoset. Tatu ja Patu-kirjat. Peppi Pitkätossu, Melukylän lapset. Miinat ja Manut. Mauri Kunnaksen kirjojakin on luettu. Satusaari-sarja (paljon eripituisia tarinoita), Pekka Töpöhäntä.

Ja paljon muutakin luettu vuosien varrella, lapset nyt 4,5v ja 6v. Ja jos joku on ollut liian pitkä niin ollaan jatkettu sitten lukemista seuraavana iltana :)

siinä on tosi paljon sitä kiusaamista :-/ Jotenkin se Monni on niin kamalan ilkeä, ja sitten lopussa kun "paha saa palkkansa", niin sekin tuntuu jotenkin kurjalta. Meillä ei 4v oikein lämmennyt niille vielä.

Siitä on 2 paksumpaa kirjaa, jossa on useampi tarina ja sitten ihan yksittäisiä tarinoita kirjoina.

Viirut ja Pesoset. Tatu ja Patu-kirjat. Peppi Pitkätossu, Melukylän lapset. Miinat ja Manut. Mauri Kunnaksen kirjojakin on luettu. Satusaari-sarja (paljon eripituisia tarinoita), Pekka Töpöhäntä.

Ja paljon muutakin luettu vuosien varrella, lapset nyt 4,5v ja 6v. Ja jos joku on ollut liian pitkä niin ollaan jatkettu sitten lukemista seuraavana iltana :)

Nyt kun luin lapselle niitä, Saariston lapsia ja muita, niin huomasin, miten jotkut kohdat tuntuivat jopa pelottavilta. Olen tullut siihen tulokseen, että nykyaikana on tarve pitää lapsia pumpulissa, ihan oikeassa satumaailmassa, jossa ei ole konflikteja eikä mitään pahaa tapahdu. Lasten kyky ymmärtää esim. riitojen ratkaisuja tai pahuutta maailmassa on todella rajallinen jopa kouluikäisillä, kun ei ole esimerkkejä tai malleja satumaailmasta. Isoillekin lapsille maailma on yhtä teletappimaata.

Kyllä olen siis itsekin kaunistellut ja harpannut joissakin saduissa, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, teinkö väärin. Teen sitä edelleenkin, mutta en sen takia jätä satuja lukematta. Ei se tarina prinsessa Ruususestakaan ole mikään kaunis prinsessa-satu, kun asiaa tarkemmin miettii. Meidän aikuisten on pakko sallia lapsille ikäviäkin asioita - ainakin jossakin vaiheessa ennen kouluikää, jotta he oppivat asioita käsittelemään.