Minkä ikäiselle olette lakanneet järjestelemästä kaveriseuraa?

ei niitä olisi lainkaan. Kolme vuotta ollut lapsella kännykkäkin, eikä siellä ole kuin yhden kaverin numero, jolle ei soita oikeastaan koskaan. Ei vaan jaksaisi aina järjestellä vanhempien kautta tapaamisia. Koska tulee se ikä, että lapset sopivat keskenään?



ap

kyllä kouluikäinen hoitaa itse ihmissuhteensa, jos sellaisia haluaa ylläpitää.

ja jo sitä ennen kun sai isomman ulkoilureviirin sopi itse tapaamisensa kavereiden kanssa. nyt kun on 8.v niin hoitaa itse täysin omat kaverisuhteensa. kysyy tietty luvan saako mennä leikkimään tai saako meille tulla mutta en ole sen suuremmin järkkäillyt mitään valmiina eteen.



tyttö 5 vuotias ja en järjestele tapaamisia. pihalla on kavereita muutamia samoin tuttava perheissä joiden kanssa leikkii sisällä. sosiaaliset taidot on pakko oppia itse.

jos ei lasketa puhelinsoittoja silloin kun lapsi oli vielä liian pieni puhelimeen. Eskari-ikäisen puolesta en ole enää soittanut kenellekään, saa hoitaa itse.

kyllä kouluikäinen hoitaa itse ihmissuhteensa, jos sellaisia haluaa ylläpitää.

Mutta onko meidän lapsi sitten erityinen poikkeus, siksi kaipaan vertailutietoa?

Miksi ei kaverisuhteiden hoito onnistu omin voimin meidän sälliltä? Siis minkä ikäisenä teillä on alkanut hoitamaan omat kaverinsa, siis sellaiset, joiden ovikelloa ei pääse noin vain rinkuttelemaan?

ap

Varmaan tytöt osaa tän aiemmin, luulisin. Ja onko lapsesi kavereissa joitakuita, joita lapsi ei voi sopimatta mennä tapaamaan, kuten olisi naapurin ovinkellonrimputustapauksissa niin helppo homma? Nyt on siis aina sovittava näkemisestä.



ap

veli on 25 v. ja synttäreille tulee sukulaisia jne. veljellä ei ole yhtään omaa kaveria, jota kutsuisi. asuu tietenkin kotona peräkammarissa.



ehkäpä teidänkin kannattaisi miettiä, onko lapsen sosiaalisissa taidoissa jotain vikaa? onko koulussa kavereita? kyllä tuon ikäisellä pitäisi olla puhelimessa paljon numeroita, koulussa niitä vaihdellaan. taitaa poikanne olla yksinäinen ja kiusattu. ehkä teidän järjestämät kaverit vain pahentavat asiaa ja aiheuttavat esim. kiusaamista.

Siis ihan koko ryhmässä näin. Meilläkin ainoastaan kaksi kaveria asuu niin lähellä että käyvät hakemassa toisiaan itse. Muiden kanssa tapaamiset sovitaan vanhempien välityksellä.



Kouluiässä varmaankin reviiri laajenee niin, että lapsi saa käydä hakemassa myös nitä kauempana asuvia.

koulusas ekalla luokalla tuli kännykkään monta numeroa ja nyt lomalla poika 7.v soittelee itse aamuisin läpi kavereitaan kenen kanssa on ja minne menee.

Näin arkena menee, kun on hoidossa päivät, mutta kesälomasta tulee pitkä ja yksinäinen. Meidän asuinalueella ei ole juurikaan lapsia, yhtään tuollaista taaperoa en ole nähnyt. Jonkin matkan päässä olevassa leikkipuistossa on muksuja, mutta nekin on omissa porukoissaan ja vanhempiin en saa oikein kontaktia, vaikka olen yleensä hyvä ihmisten kanssa. Mun käy sääli tätä meidän 4-vuotiasta. Taas viikonloppuna huokaisi: "mulla ei oo kaveria". Onhan niitä kavereita, mutta hoidossa. Täytyisi varmaan soitella niille vanhemmille, vaikka asuvatkin toisella puolen kaupunkia. Jos edes kerran tai kaksi kesälomalla voitaisiin saattaa lapset leikkimään yhteen.



Tarkoitus on todellakin muuttaa tästä pois. En tajunnut alkuun, kuinka vähälapsinen tämä asuinpaikka on. Ja sisarusta ei ole toiveista huolimatta saatu.

kavereilta, voisivatko he kyläillä puolin ja toisin illalla. Niin me tehtiin silloin ennen kännykkäaikaa. Ainakin yksi kaverini pystyi tulemaan meille suoraan koulusta erikseen vanhemmilta kysymättäkin ja toisen kanssa sovittiin, että kysytään kotona koulun jälkeen ja soitetaan sitten kotipuhelimella, voidaanko tulla vai ei. Voisi onnistua, jos pojalla on kuitenkin koulussa kavereita.



Nyt kesäaikaan kun ei tietenkään ole koulua, niin eri juttu, mutta syksyllä sitten ainakin. Nyt pitäisi ehkä vain rohkaista soittamaan tai tekstaamaan edes sille yhdelle kaverille, jonka numero on tiedossa.

Asumme maalla, kirjaimellisesti keskellä metsää. Kaupunkiin on 25 km ja lasten kavereille on noin kymmenen kilometriä. Esikoinen menee kouluun, eskarikavereiden kanssa ei näin kesälomalla juurikaan ole ollut tekemisissä.

Järjestän kaikki kaveritapaamiset, koska ne edellyttävät kuljetuksia.



Lapsi on sosiaalinen ja tykkää olla kavereiden kanssa, mutta viihtyy kyllä hyvin kotosalla sisarustensa kanssa leikkien. Olen huomannut, että mitä enemmän kavereita on meillä tai jos poika on "kylillä", sitä enemmän hän vaatii viihdykettä, menemistä ja aktiviteettia. Tavallinen arki ei maistu sitten millään. Kun kavereita näkee harvemmin, lapsi on tyytyväinen.

Ei hän opi ikinä niitä luomaan itse jos te järkkäätte ne valmiiksi. Lapsuudessa se taito on opittava. Ehkä poitsunne ei tarpeeksi kaipaa seuraa kun ei itse viitsi sitä hakea. Ei kaikki ole yhtä seurallisia. Lapsen on itse haettava kaverinsa tarpeensa mukaan.

ruveta järhestelemään lasteni sosiaalista elämää. He saavat päättää siitä ihan itse ja valita kaverinsakin ihan itse.

Meidän pihapiirissä ei asu yhtään kaveria. Poika haettiin iltapäiväkerhosta autolla, kuten myös kaikki kaverit. Joten sovittiin vanhempien kesken aina jos lapset halusivat toisillaan kyläillä.



Katsotaan helpottuuko tilanne yhtään tokalla luokalla, jos poika haluaisi sitten itse hoitaa kyläilyt noin 5km:n säteellä..

lasten kaveriasioita, välimatkat ovat niin pitkiä.

Meidän lapset ovat nyt 10 ja 12v ja nyt viime vuosina ovat hoitaneet asioitansa itse. Kylläkin vieläkin saan osallistua kuljetuksiin.

Mutta ymmärrän ap:tä jos asuvat maalla tai alueella ei asu paljoakaan lasten kavereita.. Se on ihan eri asia jos kaverit asuu 10 km päässä tai samassa rapussa samassa kerroksessa.

Tottakai vanhemmat hoitaa kuljetukset ja viime kädessä päättää, milloin vierailut käyvät, mutta kouluikäinen kyllä päättää itse ketä haluaa tavata ja millä tavalla. Ei tuon ikäisten vanhempien enää kuulu ehdotella tapaamisia lasten yli. Siitähän tässä on kyse.



Ehkä pojalla ei ole kavereita, joita voisi tavata. Toiset ovat hiljaisempia, eivätkä osaa ystävystyä helposti. Eikä sille vanhemmat hirveästi voi muuta kuin kannustaa ja tukea. Et pysty solmimaan kaverisuhteita lapsesi puolesta. Tietysti kannattaa selvittää, mistä johtuu, ettei kavereita näy ja kärsiikö lapsi itse siitä.