Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono äiti jos en
08.11.2012 |
halua käydä lapseni 1 vuosi 6kk kanssa puistossa? Saati edes kerrostalon pihassa leikkimässä.
Eli ulkoilu jää melkein kokonaan. Kävelyllä käyn ainakin tunti per päivä, mutta lapsi istuu vaunuissa.
Aloitin 17 vuotiaana lastenhoitajana, hoidin aina niin pieniä lapsia etteivät ne osanneet sanoin kertoa ettemme olletkaan puistossa. Seurustelin nykyisen mieheni kanssa jo silloin ja kerroin hänelle ongelmastani etten vain koe oloani mukavasti puistossa tai ulkoillessa. Hän sanoi aina että kyllä asia muuttuu kun saat oman. Nyt meillä on oma lapsi, eikä asia muuttunut. Mies haluaa toista lasta, mutta tämä vaivaa minua.
Miksei minusta ole ulkoilijaksi :( Koen syyllisyyttä.
Kommentit (19)
kyllä se siitä, luulisin että jo ens kesänä kun taaperoa alkaa huvittaa kaikenmaailman pihaleikit yms. ni silloinhan sun vaan on mentävä. Mä käyn itse päivittäin lasteni kanssa ulkona mut ei me kotipihassa viihdytä, ennemmin lähdetään just kävelylle (talvella lapset tykkää kun vedetään pulkalla), puistoon tai jonkun naapurin pihaan jossa on lapset myös kotona. Leikkivät sitten yhdessä ja aikuiset voivat siinä samalla jutella. En mä mitenkään erityisesti ainakaan tee hiekkakakkuja tai mitään, vauhteja annan keinussa ja liukumäestä otan vastaan ja pulkan autan pulkkamäessä ylös, siinähän se nyt on jo. Lapset on 1v5kk ja 3v
Ei se vain toimi niin. Itselle tulee niin tyhmä olo seisoskella siellä puistossa yksinään ja punastella kun muksu tekee jotain tyhmää. Saa kokoajan hakemassa pois, kieltämässä ottamasta toiselta leluja. En tykkää! Olemme tasan kaksi kertaa ollut puistossa, eikä kyse tosiaan ole siitä eikö lapsi viihtyisi, vaan siitä etten mitä viihdy enkä mene!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 2 v tarvitsee jo ulkoliikuntaa, eli kohta on pakko. Hanki kännykkä, jossa on netti ja surffaa puistossa AV:lla, niin niillä teen.
Meidän puistossa on aika tietyt aja aamu ja iltapäivästä, jolloin on lapsia, eli me mennään siinä välillä, niin ei tarvi tapella lapioista muiden taaperoiden kanssa.
Kyllä ne puistolelut periaatteessa on suunniteltu niin, että lapsi ei pääse kovin vaarallisiin paikkoihin. No keinuja tietysti pitää varoa, jos joku muu keinumassa. Hiekkaa saa syödä sydämensä kyllyydestä, äkkiä siihen kyllästyy
pitämällä lasta sisällä ja rattaissa sä estät ihan oikeasti lapsen motorisen kehityksen.
Sua harmittaa sit myöhemmin kun kuulet nelivuotis neuvolassa et sun lapsi on kehityksessä kaikkia muita jäljessä ja sit aletaan etsiä syytä.
mulla on samanikäinen lapsi ja onhan se tylsää, varsinkin jos on yksin. Aikuisten seurassa sentään saa vähän kuulumisia vaihdettua samalla. Mutta SILTI menen vähintään 1,5 tunniksi päivittäin lapsen kanssa ulos, koska ulkona lapsi liikkuu monipuolisemmin ja enemmän kuin sisällä ja uskon että se on jopa välttämätöntä motoriikan kehitykselle. Ja miten lapsesi oppii kielletyt paikat ja tekemiset, ellet häntä kiellä ja opeta? Niin me muutkin tehdään. Ei siinä mitään noloa ole. Ja jotkut lapsista vain olvat vähän villimpiä ja joudut koko ajan kyttäämään, mutta pahemmaksi tilanne vaan menee, jos eristäytyy kotiin.
Puistomammat juoruu ja tuijottaa, lapsi villiintyy ja riehuu. Mä en ainakaan pystyisi kännykässä netissä surffailla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama ongelma. Itsellä lapset 2,4,6 ja valitin aina miehelleni etten halua mennä puistoon tämän katraan kanssa. Yhden kanssa se oli vielä siedettävää mutta ei sen jälkeen... päähän siinä hajoo.
Mies sitten sano että älä mene, ei mihinkään kirjaan ole kirjoittettu että siellä on pakko käydä. Ja tadaa stressi on poissa :)
Kyllä niitä virikkeitä ja tekemisiä keksii kotonakin! Ulkoilla voi kesällä sitten vaikka mökillä :)
kusipäältä, mutta mä leikin sen lapsen kanssa siellä :)
En kyllä voi uskoa, että tämä olisi näin suuri ongelma. Kuulostaa vähän oudolta, että alle 2v tekee jotain niin "villiä", että äidin täytyy nolostua. Vaikkei leikkisikään lapsen kanssa niin eihän noin pienestä voi niin kauas mennä, että se ehtisi tehdä jotain ihan mahdotonta. Lelujen ottaminen kädestä on ihan normaalia, sitten mennään sanomaan ettei niin tehdä ja annetaan lelu takaisin.
Mutta tosiaan, jos ei kestä lainkaan muita ihmisiä niin voi mennä lapsensa kanssa kahdestaan jonnekin puiston tyhjempään osaan. Tai jos se ei käy niin arkipäivänä on hyvin helppoa löytää paikka, missä ei ole lainkaan muita. Metsä, puisto joka ei ole leikkipuisto, piha, missä ei ole muita. Siellä voi sitten leikkiä/katsella ympäristöä/syöttää lintuja/juoksennella....
Puistomammat juoruu ja tuijottaa, lapsi villiintyy ja riehuu. Mä en ainakaan pystyisi kännykässä netissä surffailla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän senkin että on niitä tyhjiäkin pihoja.. esim kerrostalojen pihassam mutta sitten tulee sellainen tunne että ikkunoista tuijotetaan :S ja mietitään mitä toikin tossa leikkii ku ei edes asu näillä pihoilla
kusipäältä, mutta mä leikin sen lapsen kanssa siellä :)
En kyllä voi uskoa, että tämä olisi näin suuri ongelma. Kuulostaa vähän oudolta, että alle 2v tekee jotain niin "villiä", että äidin täytyy nolostua. Vaikkei leikkisikään lapsen kanssa niin eihän noin pienestä voi niin kauas mennä, että se ehtisi tehdä jotain ihan mahdotonta. Lelujen ottaminen kädestä on ihan normaalia, sitten mennään sanomaan ettei niin tehdä ja annetaan lelu takaisin.
Mutta tosiaan, jos ei kestä lainkaan muita ihmisiä niin voi mennä lapsensa kanssa kahdestaan jonnekin puiston tyhjempään osaan. Tai jos se ei käy niin arkipäivänä on hyvin helppoa löytää paikka, missä ei ole lainkaan muita. Metsä, puisto joka ei ole leikkipuisto, piha, missä ei ole muita. Siellä voi sitten leikkiä/katsella ympäristöä/syöttää lintuja/juoksennella....
Puistomammat juoruu ja tuijottaa, lapsi villiintyy ja riehuu. Mä en ainakaan pystyisi kännykässä netissä surffailla...
muut ehdotukset/kysymykset? Miten se lapsi käyttäytyy huonosti? Eikö sitä ole mahdollista ehkäistä esim. olemalla koko ajan vieressä? Entä jos leikkisit lapsen kanssa, silloin ei tule niin kiinnittäneeksi huomiota muihin ja siihen, mitä he ajattelevat? Tai voisitteko mennä esim. metsään?
Jos sinulla on jotain sosiaalisia pelkoja (kuten kuulostaa), niin niihin kannattaa puuttua ihan sinun itsesikin takia.
Ja kyllä, lapselle ulkoleikit on hyvästä.
Tiedän senkin että on niitä tyhjiäkin pihoja.. esim kerrostalojen pihassam mutta sitten tulee sellainen tunne että ikkunoista tuijotetaan :S ja mietitään mitä toikin tossa leikkii ku ei edes asu näillä pihoilla
kusipäältä, mutta mä leikin sen lapsen kanssa siellä :)
En kyllä voi uskoa, että tämä olisi näin suuri ongelma. Kuulostaa vähän oudolta, että alle 2v tekee jotain niin "villiä", että äidin täytyy nolostua. Vaikkei leikkisikään lapsen kanssa niin eihän noin pienestä voi niin kauas mennä, että se ehtisi tehdä jotain ihan mahdotonta. Lelujen ottaminen kädestä on ihan normaalia, sitten mennään sanomaan ettei niin tehdä ja annetaan lelu takaisin.
Mutta tosiaan, jos ei kestä lainkaan muita ihmisiä niin voi mennä lapsensa kanssa kahdestaan jonnekin puiston tyhjempään osaan. Tai jos se ei käy niin arkipäivänä on hyvin helppoa löytää paikka, missä ei ole lainkaan muita. Metsä, puisto joka ei ole leikkipuisto, piha, missä ei ole muita. Siellä voi sitten leikkiä/katsella ympäristöä/syöttää lintuja/juoksennella....
Puistomammat juoruu ja tuijottaa, lapsi villiintyy ja riehuu. Mä en ainakaan pystyisi kännykässä netissä surffailla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi vaan, äh nolottaa minua. Tuntuu että muiden on enkeleitä omaani verrattuna. Aina änkeemässä toisten luo, pakko päästä samaan keinuun ja saada sama lelu, sitten kun sen ottaa pois siltä, kauhea huuto... ja hävettää :/ kaikki tuijottaa! Tai pakko päästä samaan karuselliin toisten kanssa, vaikka ei edes pysy kyydissä.
Ja mitä leikimiseen tulee, en osaa/kehtaa leikkiä puistossa.. en ole mikään hiekkalaatikko tyyppi.
Metsiä kauheasti tässä asuinalueellani ei kävelymatkan päässä ole.
muut ehdotukset/kysymykset? Miten se lapsi käyttäytyy huonosti? Eikö sitä ole mahdollista ehkäistä esim. olemalla koko ajan vieressä? Entä jos leikkisit lapsen kanssa, silloin ei tule niin kiinnittäneeksi huomiota muihin ja siihen, mitä he ajattelevat? Tai voisitteko mennä esim. metsään?
Jos sinulla on jotain sosiaalisia pelkoja (kuten kuulostaa), niin niihin kannattaa puuttua ihan sinun itsesikin takia.
Ja kyllä, lapselle ulkoleikit on hyvästä.
Tiedän senkin että on niitä tyhjiäkin pihoja.. esim kerrostalojen pihassam mutta sitten tulee sellainen tunne että ikkunoista tuijotetaan :S ja mietitään mitä toikin tossa leikkii ku ei edes asu näillä pihoilla
kusipäältä, mutta mä leikin sen lapsen kanssa siellä :)
En kyllä voi uskoa, että tämä olisi näin suuri ongelma. Kuulostaa vähän oudolta, että alle 2v tekee jotain niin "villiä", että äidin täytyy nolostua. Vaikkei leikkisikään lapsen kanssa niin eihän noin pienestä voi niin kauas mennä, että se ehtisi tehdä jotain ihan mahdotonta. Lelujen ottaminen kädestä on ihan normaalia, sitten mennään sanomaan ettei niin tehdä ja annetaan lelu takaisin.
Mutta tosiaan, jos ei kestä lainkaan muita ihmisiä niin voi mennä lapsensa kanssa kahdestaan jonnekin puiston tyhjempään osaan. Tai jos se ei käy niin arkipäivänä on hyvin helppoa löytää paikka, missä ei ole lainkaan muita. Metsä, puisto joka ei ole leikkipuisto, piha, missä ei ole muita. Siellä voi sitten leikkiä/katsella ympäristöä/syöttää lintuja/juoksennella....
Puistomammat juoruu ja tuijottaa, lapsi villiintyy ja riehuu. Mä en ainakaan pystyisi kännykässä netissä surffailla...
älä sitten mene, sillähän se ratkeaa. Mutta haluan kyllä toistaa sitä mitä muutkin että lapsen motorinen kehitys saa uutta pontta kun pitää ulkona talvivaatteetkin päällä mennä ja päästä johonkin tiettyyn paikkaan. Ja mitä ihmettä ne muut siellä muka tuijottaa, kyseessähän on 1,5v lapsi joka vasta niitä sääntöjä opettelee ja sinä olet se jonka ne pitää opettaa.
Omat lapseni ovat olleet myös todella kovatahtoisia ja kovaäänisiä, silti ollaan menty ja tehty vaikka mitä, sillähän ne oppii kuinka pitää käyttäytyä erilaisissa tilanteissa. Eihän ne opi muuta kuin yrityksen ja erehdyksen kautta. Muiden lapset vaikuttaa aina enkeleiltä omiin verrattuna mut saattaahan olla että niillä on menossa jokin hyvä vaihe ja hetken päästä niiden muiden lapsilla on paha uhma ja sun lapsi osaa käyttäytyä kun sitä on opetettu. Itsetuntoa hieman kehiin ja älä välitä siitä mitä muut sanoo, tekee tai katsoo..Vai onko kyse vain laiskuudesta lähteä sinne ulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua taitaa nolottaa todella herkästi? Kannattaisi ehkä yrittää vähän muuttaa tuota taipumusta, nyt äitinä siihen on hyvä syy ja mahdollisuus.
Entä jos istut lapsen kanssa hiekkalaatikon reunalla ja rakennat vaikka hiekkalinnaa tai autat tekemään kakkuja? Eikö onnistu?
Musta leikkiminen lasten kanssa on ihan parasta, ja toi asenne on todella tehnyt äitiydestä hauskaa ja helppoa. Kannattaa yrittää muuttaa asennetta ja kehdata enemmän, elämänlaatu paranee!
Toisaalta lapsen takia joutuu joskus tekemään asioita, jotka eivät ole niin itselle maailman suurinta hupia.
älä sitten mene, sillähän se ratkeaa. Mutta haluan kyllä toistaa sitä mitä muutkin että lapsen motorinen kehitys saa uutta pontta kun pitää ulkona talvivaatteetkin päällä mennä ja päästä johonkin tiettyyn paikkaan. Ja mitä ihmettä ne muut siellä muka tuijottaa, kyseessähän on 1,5v lapsi joka vasta niitä sääntöjä opettelee ja sinä olet se jonka ne pitää opettaa.
Omat lapseni ovat olleet myös todella kovatahtoisia ja kovaäänisiä, silti ollaan menty ja tehty vaikka mitä, sillähän ne oppii kuinka pitää käyttäytyä erilaisissa tilanteissa. Eihän ne opi muuta kuin yrityksen ja erehdyksen kautta. Muiden lapset vaikuttaa aina enkeleiltä omiin verrattuna mut saattaahan olla että niillä on menossa jokin hyvä vaihe ja hetken päästä niiden muiden lapsilla on paha uhma ja sun lapsi osaa käyttäytyä kun sitä on opetettu. Itsetuntoa hieman kehiin ja älä välitä siitä mitä muut sanoo, tekee tai katsoo..Vai onko kyse vain laiskuudesta lähteä sinne ulos?
Ei ole laiskuutta. Taitaa vain olla niin huono itseluottamus mennä. Vihaan jo pelkkää kaupassakäyntiä, bussimatkoista puhumattakaan!
Toisilla on luontainen osaaminen olla lasten kanssa, leikkiä, pelleillä, lässyttää.. minulta puuttuu nuo taidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kokenut samaa, vaikka kuinka otin itseäni niskasta kiinni että nyt mennään puistoon ja tutustutaan ihmisiin. Niin ei. En ikinä saanut avattuani suuta kenenkään kanssa. Tunsin oloni yksinäiseksi ja kurjaksi ja tosi tyhmäksi siellä seisoskellessa.
Ratkaisun keksi ihana mieheni :) Nyt meille tulee kolme kertaa viikossa mll hoitaja viemään poikiamme ulos pari tuntia kerrallaan. Se on riittänyt ja sillä on pärjättävä. Sosiaalisesta kammosta kärsivän äidin, on vaikeampi olla menevä äiti lapselleen. Se ei tarkoita etteikö hän olisi silti hyvä äiti :)
Oikeasti, sulla on joku ongelma. Suosittelen varaamaan ajan psykologille aivan ensimmäiseksi. Really. Jos olen kotona lapsen kanssa, ulkoilemme kaksi kertaa päivässä, aamupäivällä sekä iltapäivällä. Mutta toi sun homma....ei hyvä. Tarvitset apua.Ensisijaisesti itsellesi. Laita lapsi päiväkotiin niin ainakin hän saa ulkoilla jonkun kanssa, ellei oma äiti siihen kykene. Ja sillä aikaa laitat oman pääsi kuntoon.
jos kaupassakäynti, bussimatkat sun muut ahdistaa, niin sehän on ihan selvä alkava fobia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Agorafobia
Haepa apua. Enemmän olisin sinusta kuin lapsesta huolissani, vaikka kaipa sekin alkaa pian kavereita kaivata
Vielä menee se että äidin kanssa touhutaan keskenään, mutta tulee aika jolloin kavereiden kanssa leikkiminen on kivaa. Ja silloin pitäisi olla opeteltuna ne lasten säännöt, joita opitaan juuri siellä hiekkalaatikolla itkupotkuraivareilla.
Ja muuten voin kertoa, että jokaisen puistomamman enkelilapsi omaa pirupäivän. Sen on vaan sattumaa kenen kohdalle se napsahtaa.
Itse olen suht sosiaalinen mutta pystyn ymmärtämään sen että ei huvita puistoilla. Mutta nopeasti siellä tutustuu jahka lapsesi alkaa leikkiä muiden kanssa. Parhaiten olen tutustunut muihin juuri niin että lapsemme leikkivät yhdessä.
Tsemppiä puistoiluun, ja on muuten paljon mammoja jotka eivät puistoile, mutta viettävät muuten lapsen kanssa ulkona aikaa. Ja antaa välillä lapsen kävellä.
sun lapsi tarvitsee jo kohta sitä muiden lasten seuraa, ja jo nyt puistossa käyntiä. et voi antaa sun sosiaalisten pelkojen estää sen että lapsesi saa normaaleja virikkeitä. tai sitten laitat puolen vuoden päästä lapsen vaikka päiväkotiin jotta saa kokea sosiaalisia tilanteita ja normaalia ulkoilua, ettet tartuta tuota ihmiskammoa /epäonnistumisen pelkoa lapseen!
kyllä se siitä, luulisin että jo ens kesänä kun taaperoa alkaa huvittaa kaikenmaailman pihaleikit yms. ni silloinhan sun vaan on mentävä. Mä käyn itse päivittäin lasteni kanssa ulkona mut ei me kotipihassa viihdytä, ennemmin lähdetään just kävelylle (talvella lapset tykkää kun vedetään pulkalla), puistoon tai jonkun naapurin pihaan jossa on lapset myös kotona. Leikkivät sitten yhdessä ja aikuiset voivat siinä samalla jutella. En mä mitenkään erityisesti ainakaan tee hiekkakakkuja tai mitään, vauhteja annan keinussa ja liukumäestä otan vastaan ja pulkan autan pulkkamäessä ylös, siinähän se nyt on jo. Lapset on 1v5kk ja 3v