Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minulla on (itse)ironinen huumorintaju ja mies on tosikko. Voiko juttu toimia?

Vierailija
07.11.2012 |

Tapasin miehen, josta olen todella kiinnostunut. Harrastukset sopii yhteen, mielipiteet sopii yhteen, arvot sopivat yhteen, sängyssä (oi luoja, oi luoja!) värkit sopivat erinomaisesti yhteen.



Mutta huumorintajussa on suuri heitto. Mies kertoilee juttuja, minä viskon tilannekoomisia heittoja. Mies ottaa itsensä aina vakavasti ja arvokkaasti, minulla suhtautuminen itseen on itseironista. Mies halveksii piilovittuilua, minusta mikään ei ole niin hauskaa, kuin pallotella verbaalisesti taitavan ihmisen kanssa pientä piikkiä, sarkastisia kommentteja ja ironisia väliheittoja.



En olii arvannut, että tämä nousee tällaiseksi kysymykseksi, mutta kun mies on nyt kolmesti loukkaantunut kommentista, jonka olen tarkoittanut hauskaksi ja josta kukaan vähäänkään itseironiaan kykenevä ei olisi voinut mitenkään loukkaantua, hiipii mieleen kysymys: voiko tästä sittenkään tulla mitään?

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
07.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Vierailija
2/12 |
07.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

osoittanut merkkejä, että alkaisi tajuta sun huumoria niin veikkaan ettei tule toimimaan. Riippuu tietysti, mitä etsii... Olen itse samanlainen kuin ap ja en voisi kuvitella suunnittelevani loppuelämää miehen kanssa joka ei ymmärrä juttujani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
07.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja toisaalta, kuka jaksaa kumppanina sietää ärsyttävää piilovittuilijaa? En mä ainakaan jaksaisi, mutta huumorintajua kyllä arvostan tosi korkealle. Ensin muuten sanot olevasi _itse_ironinen, mutta sitten kuitenkin piilovittuileva. Eihän ne ole ollenkaan sama asia. Todennäköisesti olet hauska lähinnä omasta mielestäsi.

Vierailija
4/12 |
07.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmiset jotka viljelee noita on olevinaan niin viisaita, mutta todellisuudessa ne jutut on niin typeriä. En jaksaisi sinua hetkeäkään :(

Vierailija
5/12 |
07.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja toisaalta, kuka jaksaa kumppanina sietää ärsyttävää piilovittuilijaa? En mä ainakaan jaksaisi, mutta huumorintajua kyllä arvostan tosi korkealle. Ensin muuten sanot olevasi _itse_ironinen, mutta sitten kuitenkin piilovittuileva. Eihän ne ole ollenkaan sama asia. Todennäköisesti olet hauska lähinnä omasta mielestäsi.


Ja kun on itseironiantajulla varustettu, niin sitä olettaa toiseltakin. En tosiaan tarkoita kommentteja pahasti tai ilkeästi, olen vain ystäväpiirissäni tottunut tietynlaiseen hyväntahtoiseen närppimiseen.

Ja todellakin tahdon ihmisen jolla olisi edes jonkinlaista huumorintajua itsensäkin suhteen. Muutenkin sellaiset pitkäveteiset jutut ja vitsit ovat hohhoijaa... etenkin, kun niistä usein tuntuu puuttuvan kunnollinen punch line tai ne ovat niin simppeleitä, että arvaat sen "kohokohdan" jo puolessa välissä.

Mutta kun mä niin tykkään siitä. Jopa siitä miten se on niin kamalan totinen. ;)

ap

Vierailija
6/12 |
07.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmiset jotka viljelee noita on olevinaan niin viisaita, mutta todellisuudessa ne jutut on niin typeriä. En jaksaisi sinua hetkeäkään :(


ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
07.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuskin minäkään sinua, muruseni. =)

Ihmiset jotka viljelee noita on olevinaan niin viisaita, mutta todellisuudessa ne jutut on niin typeriä. En jaksaisi sinua hetkeäkään :(


ap

Vierailija
8/12 |
07.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap (ilman ironian häivääkään)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
07.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen tuollainen samanlainen kuin ap.

Olen muutaman miehen kanssa seurustellut, jotka ei mun huumoria tajunneet. Edettiin sitten pikku hiljaa, mä heitin kevennettyä juttua, varmisitin vielä, että juttu tiedostettiin vitsiksi ja mies opetteli erottamaan huumorin. Vuoden jälkeen heitti jo mieskin sarkasmia ja itseironiaa ilmoille ihan sujuvasti =D



Molemmat suhteet päättyivät, mutta ihan muuhun kuin huumorintajuun. Sen voi tosissaan oppia, kun vanhemmillakin on noin, isä on vääräleuka ja äiti.. No taas sitten ei. Se pyörittelee silmiään isän jutuille, mutta kestää ne sujuvasti. Kuten on kestänyt kohta 50 vuotta =D

Vierailija
10/12 |
07.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinkin sarkasmi! Ja ne keksityt tarinat! Ei hemmetti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
07.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

todella hankalaa. Voi kyllä mennä vaikeaksi tulevaisuudessa. Ymmärrän kyllä täysin ap:ta, kun itse olen samanlainen - en pysytisi olemaan jonkun liian vakavan kanssa. Aina pitäisi olla varovainen sanoissaan...



Kauanko olette tunteneet?

Vierailija
12/12 |
04.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on joskus naama peruslukemissa en siedä mitään vitsailua ja viheltelyä laulamiset käy hermolle .