Lue keskustelun säännöt.
Onko aikuinen mies kusipää, jos kiinnostus lopahtaa kuultuaan syömishäiriöstäni.
07.11.2012 |
Vai onko tällainen yleistäkin yli 30-vuotiaille? Siis sairauteni ei ole oireillut vuosiin.
Kommentit (25)
mutta epävarma ja ennakkoluuloinen. Jos ei ennestään tiedä paljoakaan syömishäiriöistä, niin varmaan tuollainen säikäyttää.
Jos mies on fiksu, hän ottaa asiasta selvää, ja tajuaa, että se on ollut sairaus eikä suinkaan sinut määrittävä ominaisuus. Jos ei tajua, niin sinulle parempi, että ei jääkään elämääsi.
Minä kyllä ajattelen, että ap:n tilanteessa se oli ennemmin se mies, joka ei ollut täyspäinen. Ap:lla on ongelma, jonka hän tiedostaa ja tuntee, joka ei ole hänen syynsä, ja josta voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta epävarma ja ennakkoluuloinen. Jos ei ennestään tiedä paljoakaan syömishäiriöistä, niin varmaan tuollainen säikäyttää.
Jos mies on fiksu, hän ottaa asiasta selvää, ja tajuaa, että se on ollut sairaus eikä suinkaan sinut määrittävä ominaisuus. Jos ei tajua, niin sinulle parempi, että ei jääkään elämääsi.
Minä kyllä ajattelen, että ap:n tilanteessa se oli ennemmin se mies, joka ei ollut täyspäinen. Ap:lla on ongelma, jonka hän tiedostaa ja tuntee, joka ei ole hänen syynsä, ja josta voi parantua.
Varmasti mies on jo nähnyt ne muutkin tyypilliset käyttäytymispiirteet, ja toi häiriö on paljastanut kokonaisuuden.
Joillekin luonteille toi ei todellakaan sovi, tosiasiat on hyvä tunnustaa.
Siirry eteenpäin ja jatka elämääsi,
parempi onni ensikerralla.
en suoraan kusipääksi leimaisi. Aika monella on pelko että esim. ihminen joka on joskus ollut syömishäiriöinen tai vaikka masentunut on vieläkin hankala ja neuroottinen ihminen jonka kanssa ei tee mieli seurustella.
Koska en haluaisi altistaa lapsiani sille ja lastensaannin jälkeen se yleensä uusii. Jos oisin ihan pahkirakastunut, niin en väli8ttäis, mutta muuten olisin kyllä hieman varauksellinen.
ja toisekseen miksi kerroit asiasta? Onko se kuitenkin iso osa elämääsi?
Miten niin kusipää? Se haluaa lapsilleen täydellisen äidin ja sillä on oikeus valita.
Nettideittipalstat mahdollistavat shoppaamisen ja jos on paljon kavereita, aina voi löytyä parempi.
Etkä voi olla varma, oliko tuo oikea syy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin suhtautuisin varauksella, jos kuulisin ihastukseni olevan entinen alkoholisti, nisti, vankilakundi tms. vakavaa. Syömishäiriö on kuitenkin vakava juttu.
oli syy kiinnostuksen lopahtamiseen? Jos näin, ei häntä ainakaan voi epärehellisyydestä syyttää, vaan on aika suorapuheinen kaveri...
Kuten sanottu, meitä on erilaisia ja kiinnostus toista kohtaan voi lopahtaa monesta syystä. Kusipäätä se ei tee kenestäkään, jos kiinnostus lopahtaa! Kusipäistä on toisen luottamuksen pettäminen ja valheelliset lupaukset. Kusipäistä siis olisi ollut, jos mies olisi jatkanut kanssasi, vaikka kiinnostus on lopahtanut eikä halua suhteeseen ole. - Tapailun lopettaminen, kun kiinnostus loppuu, on luonnollista ja kaikkien oikeus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse ainakin suhtautuisin varauksella kuultuani asiasta.
Koska en haluaisi altistaa lapsiani sille ja lastensaannin jälkeen se yleensä uusii. Jos oisin ihan pahkirakastunut, niin en väli8ttäis, mutta muuten olisin kyllä hieman varauksellinen.ja toisekseen miksi kerroit asiasta? Onko se kuitenkin iso osa elämääsi?
Miten niin kusipää? Se haluaa lapsilleen täydellisen äidin ja sillä on oikeus valita.Nettideittipalstat mahdollistavat shoppaamisen ja jos on paljon kavereita, aina voi löytyä parempi.
Etkä voi olla varma, oliko tuo oikea syy...
Halusin olla rehellinen.
Kemia välillämme oli uskomatonta, joten en usko, että mitään muuta syytä olisi ja hän katosi/lopetti yhteydenpidon sen jälkeen, kun kerroin taustastani.
Muuten tuo "kusipää"-ilmaus on ehkä vähän liian voimakas, ennakkoluuloinen ehkä parempi.
t.aloittaja
Voisin kiertää kanssa kaukaa jonkun jolla on ollut tuollainen historia.
Samoin alkoholistit, vaikka jo "parantuneet" saa mun puolesta olla.
Varmaan on paljon ihmisiä joita nuo ei haittaa, eli jatka vaan paljastelujasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin olla rehellinen.
Kemia välillämme oli uskomatonta, joten en usko, että mitään muuta syytä olisi ja hän katosi/lopetti yhteydenpidon sen jälkeen, kun kerroin taustastani.
Muuten tuo "kusipää"-ilmaus on ehkä vähän liian voimakas, ennakkoluuloinen ehkä parempi.
t.aloittaja
koska on tosi luonnollista, että kun mies ei vielä tunne sinua, hänelle tulee huoli että saatatkin olla vaikea ja tasapainoton ihminen, riski jota ei halua ottaa. Minusta tämä on täysin ymmärrettävää. Siksi itse kertoisin tällaisesta asiasta vasta kun jo kunnolla tunnetaan toisemme, ja mies on ehtinyt nähdä olenko oikeasti tänä päivänä tasapainoisen oloinen ihminen vai en. Silloin ei ehkä diagnoosiin liittyvä ennakkoluulo ole niin hallitseva enää.
mä olen kertonut miehelleni syömishäiriöstäni (joka oli lähinnä teini-iässä ennen kuin puhkesi lasten saamisen myötä osin uudestaan) vasta 9 v avioliittovuoden jälkeen, eikä se oikeesti tajunnut varmaan mitään, oli vaan aha. Siis kaikin puolin ihana mies, mutta ei vaan tajua, että se on asia, jota kannan mukanani lopun elämääni ja riski on aina olemassa.
En siis kertonut sitä, että on hiukan hankalaa ollut lasten jälkeen - oksentelua ym.
Vaikka olen sitä mieltä, että hyvä että kerroit, mietin myös miksi kerroit, tässä vaiheessa?
Kyllähän syömishäiriö kertoo siitä, ettei ole ihan täyspäinen. Ja monella on vaikeuksia suhtautua psyykkisiin häiriöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulevassa kumppanissa ovat turn-off ja missä voi tehdä kompromisseja. Nyt kävi näin.
Etkä voi olla ihan varma kemiasta. Mä olin intohimoisessa suhteessa 6 viikkoa ja ajattelin, että vau. Mies ei ollut kiinnostunut vaan tylsistynyt. Meitä oli muitakin.
Esittäminen on helppoa.
miten kerroit asiasta? Asiallisesti vai ahdistuneena vuodattaen?
Vai onko tällainen yleistäkin yli 30-vuotiaille? Siis sairauteni ei ole oireillut vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole mikään kusipää, kuulostaa ihan normaalilta fiksulta ihmiseltä. Siis tuon perusteella, en tiedä millainen hän muuten on.
Itse en missään nimessä alkaisi vakavaan suhteeseen ex- (tai nykyisen) narkkarin, rikollisen, alkoholistin tai syömishäiriöisen kanssa. Ja lähipiirissäni on ollut melkein kaikkia näitä, seurustelin ennen alkoholistin kanssa. Haluan suojella itseäni ja lastani kaikelta pahalta...miksi ottaa riski, että se sairaus alkaa taas oireilemaan, ei se ole mitään hyvää elämää...ongelmaiset seurustelkoot keskenään jos on pakko seurustella, ei tarvi pilata terveiden normaali-ihmisten elämää. Vähän mustavalkoista mutta olkoon, mun elämähän se on.
Halusin olla rehellinen.
Kemia välillämme oli uskomatonta, joten en usko, että mitään muuta syytä olisi ja hän katosi/lopetti yhteydenpidon sen jälkeen, kun kerroin taustastani.
Muuten tuo "kusipää"-ilmaus on ehkä vähän liian voimakas, ennakkoluuloinen ehkä parempi.
t.aloittajakoska on tosi luonnollista, että kun mies ei vielä tunne sinua, hänelle tulee huoli että saatatkin olla vaikea ja tasapainoton ihminen, riski jota ei halua ottaa. Minusta tämä on täysin ymmärrettävää. Siksi itse kertoisin tällaisesta asiasta vasta kun jo kunnolla tunnetaan toisemme, ja mies on ehtinyt nähdä olenko oikeasti tänä päivänä tasapainoisen oloinen ihminen vai en. Silloin ei ehkä diagnoosiin liittyvä ennakkoluulo ole niin hallitseva enää.
Olisin tuntenut olevani epärehellinen, jos en olisi kertonut asiasta, siksi kerroin näin varhain.
Mutta opinpahan, että seuraavalle potentiaaliselle sairaudesta kertomisen kanssa täytyy olla varovaisempi.
t.aloittaja
ole mikään kusipää, kuulostaa ihan normaalilta fiksulta ihmiseltä. Siis tuon perusteella, en tiedä millainen hän muuten on.
Itse en missään nimessä alkaisi vakavaan suhteeseen ex- (tai nykyisen) narkkarin, rikollisen, alkoholistin tai syömishäiriöisen kanssa. Ja lähipiirissäni on ollut melkein kaikkia näitä, seurustelin ennen alkoholistin kanssa. Haluan suojella itseäni ja lastani kaikelta pahalta...miksi ottaa riski, että se sairaus alkaa taas oireilemaan, ei se ole mitään hyvää elämää...ongelmaiset seurustelkoot keskenään jos on pakko seurustella, ei tarvi pilata terveiden normaali-ihmisten elämää. Vähän mustavalkoista mutta olkoon, mun elämähän se on.
Kai olet muistanut liittyä Kokoomusnuoriin?
Ajattelee muitakin kuin itseään. Eihän se hänen kannaltaan välttämättä iso ongelma ole, mutta lasten kannalta riski. Ei sen tärkeämpää ratkaisua ihmisen elämässä olekaan kuin se, kenet valitsee lastensa vanhemmaksi. Niin ja itse en ole kelpuuttanut itseäni vanhemmaksi ollenkaan ;)
miten kerroit asiasta? Asiallisesti vai ahdistuneena vuodattaen?
Vai onko tällainen yleistäkin yli 30-vuotiaille? Siis sairauteni ei ole oireillut vuosiin.
Ihan varovaisesti kerroin, en mitenkään vuodattaen.
jos ei mitään menneisyyttä kestä. Sieti mennäkin.
En ole samaa mieltä oikein mistään tässä ketjussa kirjoitetusta, ja ihmettelen kaikkea tätä lyhytnäköisyyttä ja tietämättömyyttä. Jos jollain on joku _sairaus_, se ei tee hänestä vähemmän hyvää ihmistä eikä välttämättä myöskään vähemmän hyvää vanhempaa lapselle, varsinkaan nyt joku syömishäiriö. Vaikka kuinka yrittäisi valita lapsilleen "täydellisen" äidin tai isän (jolla ei _tiettävästi_ valintahetkellä ole sairauksia), elämä voi heitellä miten tahansa. Se täydellinen voi osoittautua erittäin epätäydelliseksi; se voi sairastua, pettää, jättää, hurahtaa lahkoon. Se kelpaamattomana dumpattu voi osoittautua paljon paremmaksi, sairauksineen päivineen.
Missä on nöyryys elämän edessä, oikea rakkaus, sydämen sivistys, toisen ihmisen kunnioitus? Ap voisi olla vaikka miten hieno elämänkumppani. Mies joka pääsisi pikkusieluisen ennakkoluulonsa ja epävarmuutensä yli ja heräisi kulkemaan rinnalla ylpeänä ja tarvittaessa tukien - vastavuoroisesti antaen ja saaden - voisi löytää aarteen. Mutta joo, ap:n onni varmaankin että näin kävi.