Lue keskustelun säännöt.
Miten pitää parisuhde hengissä vauva-ajan?
07.11.2012 |
Meillä on vasta 1,5kk vauva ja nyt jo tuntuu, että ollaan ihan eriydytty miehen kanssa. Näin hän itsekin totesi tänään. Mies on alkanut viihtyä useammin ulkona (baarissa tai jossain kavereillaan), mikä taas tietysti aiheuttaa kränää meidän välillä. Olen yrittänyt udella syytä tuohon yhtäkkiseen haluun mennä joka paikkaan, tänään sain sitten vastauksen - kun meillä kahdella ei ole mitään yhteistä tekemistä. Niin no, eipä kai kun vauva on pieni ja minä imettävänä äitinä hänessä kovin kiinni, sen tajuaa kyllä mieskin. Mutta silti.
Puhuttiin sitten, että annetaan lapsi joku päivä hoitoon ja mennään vaikka ihan vain kaupungille kiertelemään ja leffaan tms. Melkein samaan hengenvetoon mies kuitenkin totesi, että kannattaakohan edes, kun me ollaan jo siinä pisteessä että oikeastaan vain kiistellään kun ollaan yhdessä :( Mun mielestä tuo ei edes pidä paikkaansa ja tuli yllätyksenä. Olisi mies voinut sanoa joskus aiemmin jo tuosta, mä olen elänyt siinä käsityksessä että meillä menee kuitenkin ihan hyvin siihen nähden että ollaan väsyneitä jne...
Miten te olette saaneet pidettyä parisuhteen elossa vauva-aikana (ja myöhemminkin)? Mitä tässä pitäisi tehdä? Seksielämäkin on ihan rempallaan, mulla ei ole haluja ja väsymys voittaa aina iltaisin, ei paljon tee mieli seksiä harrastaa...
Kommentit (3)
Kun on molemmat alusta asti päätetty että yhdessä ollaan, myötä- ja vastamäessä, kunnes kuolema erottaa niin ei siinä tarvi toista koko ajan jotenkin viihdyttää että pysyy avioliitto kasassa. Mitään erityistä "yhteistä tekemistä" meillä ei ole ollut koskaan eikä olla sellaista kaivattukaan. Arki kotona on yhteistä ja se riittää.
Sun miehellä tuntuu vaan olevan vaikeuksia sopeutua ihan tavalliseen hiljaiseen ja rauhalliseen lapsiperhe-elämänvaiheeseen. Meillä tuollaista ei tullut koska mieskin oli kotihiiri luonteeltaan kuten minäkin eikä ole edes sinkkuna kylillä juossut ja harrastuksissa. Mutta ei tuossa oikein muuta voi kuin odottaa että jos se siitä sopeutuisi. No seksin saralla voi koittaa toki välillä edes vaan antaa vaikkei tekisi mieli (niin tein itse pikkulapsiaikana, ja koen että se oli tärkeää miehen pitämiseen tyytyväisenä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko sun mies ihan aikuinen? Luulisi sen ymmärtäneen jo ennen lasta, ettei elämä tule olemaan samanlaista. Eikö sitä itseään yhtään huvita olla lapsensa kanssa vapaa-ajallaan? Mitä se kuvitteli että lapsiperheessä puuhataan iltaisin?
Meillä ei tarvittu mitään kikkakolmosia. Oltiin molemmat onnellisia lapsesta, ja vauva-aikana joku seksielämän säännöllisyys oli yksi pienimpiä murheita. Oltiin ihan innoissamme vauvan kanssa koko ajan, ja kun käytiin yhdessä ulkona, vaikka syömässä, oltiin ihan herkillä ja rakastuneita ja onnellisia.
Puhu nyt sen "miehesi" kanssa ja yritä saada siitä jotain aikuisuutta esiin.
itse tukiverkottomana sanoisin että se taaperoaika on paljon raskaampaa. Meillä on kolme lasta, kaikki alle 5v, ja meillä ei ole ollut koskaan hetkeäkään kahdenkeskistä aikaa. Ei siis vauva-aikoina eikä koskaan sen jälkeenkään. Meillä ei kummatkaan isovanhemmat halua hoitaa hetkeäkään (eivätkä muutenkaan osallistu lasten elämään) joten kun hoitopaikkaa ei ole niin ei sitä silloin mihinkään mennä.
Asia toki muuttuu sitten kun nuorinkin (joka nyt on vauva) on sellainen 3-4 vuotias, sitten voimme jättää jo vieraalle MLL hoitajalle, mutta ei sitä ennen.
Tarkoituksenani oli vain siis selvittää että ilman kahdenkeskistä aikaa pärjää kun on pakko pärjätä. Meillä vain yhdessä PÄÄTETTIIN että koska emme ikinä pääse mihinkään kahden, niin sitä ei aleta turhaan haaveilemaan ja kaihoilemaan. Kun niitä hoitajia ei ole niin niitä ei ole. Silloin ei sitten mennä mihinkään.
AP, mielestäni teidän tilanteessa auttaa vain se että yhdessä päätätte että tämä vaihe nyt kestetään, tässä yhdessä tiiminä "taistellaan" vastoinkäymiset läpi ja joku toinen ajanjakso elämässä on sitten se kun voidaan taas panostaa parisuhteeseen.
ps. näin elämää vähän kokeneempana ja paljon lapsiperhetuttavia omaavana voin sanoa että se, että seksielämä olisi fantastista, spontaania ja erotiikankylläistä on täysi MYYTTI. Hyvä jos seksiä on kerran kuussa. Sekin on asia mikä pitää vain hyväksyä.