Olen täysin yksin. Kohtalotovereita?
Oma tilanteeni:
Olen 41v. Molemmat vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia. Ei puolisoa, lapsia tai ylipäänsä ketään perheenjäsentä. Sukulaiset ovat toisella puolella Suomea tai ulkomailla enkä ole heihin pitänyt yhteyttä vuosiin. Ei parisuhdetta tai mitään kevyempää romanttista suhdetta. En ole yli vuoteen ollut intiimisti kenenkään kanssa. Minulla ei ole enää läheisiä ystäviä. Nuoruuden ystävät ovat perustaneet perheet ja elävät omaa elämäänsä. Minua ei kutsuta enää mihinkään. Onneksi on sentään työ, jossa näen ihmisiä, mutta työkaveritkin ovat perheellisiä ja heillä on omat menot.
Olen niin yksinäinen kuin voi olla.
Olen jo kokeillut uusia harrastuksia, mutta ihmiset tulevat paikalle vain harrastamaan ja lähtevät sitten koteihinsa. Ei ole tullut uusia pysyviä ihmissuhteita sitäkään kautta. Olen mielestäni sosiaalinen ja uskallan puhua ihmisille. Siksi tuntuu epäuskoiselta että olen päätynyt tähän jamaan.
Auttakaa. Miten tästä pääsee pois?
Kommentit (15)
Jos olet nainen niin tällä palstalla on yksinäisiä ja saman tasoisia kanssasi. pyydä joltain numero niin saat kumppanin.
Voimia, ap. Osaisinpa auttaa sinua, mutta en osaa auttaa itseänikään. Hyvinkin samanlainen tilanne. Ironista kyllä olen ammatiltani sosiaaliohjaaja 🙄
On se muillakin tuollaista, paitsi voi olla toinen vanhempi elossa, muttei läheinen - osalla ei työpaikkaakaan. Jos olisi lähellä joku joka tulee sulle avuksi, jos on flunssa. Onko se työkaveri. Saako sukulaisille soittaa säännöllisesti, vai onko se kiusaannuttavaa. Olisiko joku serkku, naispuolinen vaikka tai muu. Onko ulkomailla sosiaalisempia ihmisiä? Olisiko someryhmiä tai aiheryhmiä. Entä messutapahtumat pari kertaa vuodessa. Minkälainen ihminen olisi sulle oikea ja kiva, kun kaikki on hyvin hyvin erilaisia ja osa samaa sakkia enemmän. Onko joku kokoontuminen paikkakunnalla, jossa keskustellaan tai on pientä kivaa. Joka ei rasittaisi työn lisäksi. Mistä pidät tai kiinnostut. Suomi on vähän hankala maa ja kylmä. Haluaisitko olla jossain kieliryhmässä vai rauhassa kotona, joku tee ja kävelylenkki.
Minulla on nuorempana pitkä yksinäisempi ajanjakso. Henkireikäni oli lavatanssit, missä pääsi kohtaamaan ihmisiä ja juttelemaan.
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu :/
Katsele aktiivisesti mitä seurakunnat, kirjasto, kansalaisopisto, ilmoitustaulut, ryhmät tms tarjoavat. Kaupungin sivut sisältävät infoa vapaa-ajasta ja harrastustoiminnasta. Kevyt vapaaehtoistyökin voi olla yksi reitti, vaikka sinulta toki työ löytyykin. Mm facebookin, Suomi24:n ryhmiä on kaikenlaisia, googlasin nopeasti että kaverihaku.net niminen palvelukin löytyy :D
Täällä hiljaisessa pimeässä maassa on vaikea tutustua ihmisiin mutta jaksa vain yrittää!
Mä myös. Nainen 49 v, vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia. Ei miestä, ei lapsia. Seksiä viimeksi 20 vuotta sitten. Parisuhde viimeksi opiskelijana. Ei yhtään kaveria tai ystävää, en tunne ketään sukulaisianikaan - vanhemmat jo olivat katkaiseet välit. Teen myös työtä kotona, joten en näe töissä ihmisiä.
Mutta minä en oikeastaan edes halua tai kaipaa ihmisiä elämääni. Nautin tästä erakon elämästä kovasti. Jotenkin vapauttava ajatus, että elän vain itselleni, minun elämäni ratkaisut vaikuttavat vain minuun. Ja että kun kuolen, kukaan ei jää suremaan. Olisin siis vapaa lähtemään jo tänään. En sitä pelkää, mutta en toivokaan. Olen vapaa nauttimaan elämästäni omalla tavallani niin kauan kuin elämää kestää, vailla murheita kenestäkään.
Nuorena on helppo solmia ystävyyssuhteita. Opiskeluaikana lähes kaikki ovat lapsettomia, monet sinkkuja ja uudessa elämäntilanteessa. Silloin halutaan tutustua muihin. Keski-ikäisenä suurin osa on vakiintunut perhe-elämään ja silloin on luontevinta pitää yhteyttä muihin perheisiin. Yksinäiset ihmiset eivät oikein kuulu mihinkään. Todella sääli. En tiedä onko yhteiskuntia, jossa olisi jotenkin eri tavalla.
Olipa surullista luettavaa :/ voimia sinulle. Yritä pysyä aktiivisena ja mene mukaan kaikkeen toimintaan mitä on tarjolla. Ja ehkä voisit itse järjestää jonkun pienen tapahtuman ja pyytää siihen työkavereita tai harrastustuttuja mukaan! Talkootöissä hyvän asian puolesta on helppoa tutustua ihmisiin.
Sama täällä paitsi viimeisimmästä suhteen yrittämisestä on aikaa 20 vuotta. Kyllä tässä on tullut useaan otteeseen mietittyä että miksi juuri minulle kävi näin. Yritän viihdyttää itseäni liikkumalla ihmisten parissa ja käymällä yksin tapahtumissa.
N45
Mitäs jos on folio ja piikitön, pitääkö etsiä samanhenkistä seuraa vain, vai piilottaa tartuntapelot yms. Mitä jos lapseton sinkku haluaa lapsetonta sinkkukaveriseuraa. Asiat mutkistuvat mitä enemmän aletaan perata kaikkea. Entä jos toisella on suku apuna ja itsellä ei mitään jne. Mitä jos toinen on työtön riekalevaatteissa risahampaana ja toinen töissä. Toinen uskovainen ja toinen pakana. Toinen voi matkustella ja toinen ei. Yksi tuo ja kaveri ei juo?
* Korjaan yksi juo ja toinen ei juo. Ei "tuo" sanaa.
Mä (40+v) aloin opiskella juuri tuosta syystä, kun ei ollut seuraa illoille ja viikonlopuille. Myös jonkun mainitsema paritanssiharrastus on hyvä, kun siinä pääsee ainakin pitemmän päälle tutustumaan ihmisiin, kun samat ihmiset kiertää paikkakunnan tansseja. Lisäksi deittisovelluksissa voi myös hakea ihan ystäviäkin. Joskus on onnistanut sillä tavalla. Vapaaehtoistyö on myös usein sellaista, missä ihmiset haluavat tutustua. Laita tänne anonyymi sähköpostiosoite, jos haluat yhteydenottoja. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Mä (40+v) aloin opiskella juuri tuosta syystä, kun ei ollut seuraa illoille ja viikonlopuille. Myös jonkun mainitsema paritanssiharrastus on hyvä, kun siinä pääsee ainakin pitemmän päälle tutustumaan ihmisiin, kun samat ihmiset kiertää paikkakunnan tansseja. Lisäksi deittisovelluksissa voi myös hakea ihan ystäviäkin. Joskus on onnistanut sillä tavalla. Vapaaehtoistyö on myös usein sellaista, missä ihmiset haluavat tutustua. Laita tänne anonyymi sähköpostiosoite, jos haluat yhteydenottoja. Tsemppiä!
Luulen ettei kaikki ihmiset ole energiapakkauksia ja ulospäin suuntautuneita. Paritanssi on painajainen ahdistelluille naisille ja muutenkin liian vilkasta. Osa ihmisistä etsii rauhallista seuraa, olemista vain tai erilaista tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen. Ilmeisesti joihinkin kuitenkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi.
T31
niin siis erotiikka ja seksi on mukavaa puuhaa kivaa
Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen. Ilmeisesti joihinkin kuitenkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi.
T31