Mua ärsyttää!!!!! Jos mies on kipeä hän makaa sohvalla ja katsoo telkkaria, jos mä oon kipeä
hoidan kodin ja lapset ihan niin kuin terveenäkin!!!
Miksi tää aina menee näin?
Kommentit (38)
ei osaa imuroida eikä tyhjentää astianpesukonetta?
Sanoit että se käy töissä? Kuka on palkannut tollasen tomppelin joka ei osaa edes noita hommia tehdä?
Meillä muuten osaa 3 vuotiaskin imuroida ja auttaa tyhjentämään astianpesukonetta.
Eihän tässä ole ollenkaan suurin ongelma se, että ap ei saa sairastaa rauhassa...
Ongelma on se, että vain ap osaa tehdä kotihommat ja hoitaa lapset. Jos joku muu yrittää tehdä jotain, se menee pieleen ja palkaksi saa natkutusta. Ap on päättänyt että helpompi tehdä itse eikä vaadi mieheltä tai lapsilta mitään.
Tuota kuviota voi olla vaikea muuttaa...
Tiedätkö, että meillä on lapset ihan pienestä pitäen osallistunut kotihommiin? Taaperoilla on usein haluakin - voi laittaa esim. lusikoita koneeseen tai tiskikoneesta laatikkoon. Pienet tykkää imuroida! Vaikka pienen hetken, mutta kuitenkin. Keittiön pöydän alla on lapsiperheessä aina muruja, siinä näkee työn jäljen nopeasti ja lapsesta on hauskaa katsoa kun murut katoaa imuriin! Jne. jne.
Mutta jos teillä kukaan muu ei osaa eikä tiedä, voi kyllä olla syytä katsoa peiliin!
Ei sillä, törkeä tuollainen mies joka lähtee heti kaverille tms. kun pyytää tekemään jonkun homman. Mutta onko tätä ehkä edeltänyt vuosien nalkutus siitä, kun et tuostakaan imuroinut ja tuota tahraa pyyhkinyt, anna kun mä teen kun sä et osaa?! Silloin onkin helpompi väistyä takavasemmalle jo suoraan.
Tai onko sukat ripustettu väärin kuivumaan.
Katsoppa peiliin ja käy tämä keskustelu siellä näkyvän henkilön kanssa.
miehet osaa relata, naisilla on useimmin alitajunnassa se suorittamisen pakko?
Mä olen huomannut sekä meillä että ystäväpiirissäni samantyyppistä toimintaa ja voin sanoa, että itse en ole mikään "kodin hengetär" että aina kiiltäis ja olis puunattua. Kyllä mun mielestä nainen kipeänäkin yrittää tehdä niitä kotihommia että pysyis edes jonkinlainen siisteys yllä ja lapset about hoidettuna. Miehet on usein kipeänä ihan sohvaperunoina. Ottaa ehkä lapsen/lapset siihen viereen makoileen ja tilaa ruuaksi pitsaa. Nainen miettis että mitä syötävää olis pakkasessa ettei tarvis välttämättä alkaa keittään perunoita.
Meillä tismalleen toisin päin. Nainen ei yritä tehdä niitä kodin hommia ei kipeänä eikä terveenä, minä taas miehenä teen miesten ja naisten työt. Ja sitten ne joita vaimo ei osaa tehdä. Eroja on sukupuolesta riippumatta.
Mä olin keran 39 asteen kuumeessa (ja mies tiesi sen kyllä) ja makasin kuumehorkassa sängyssä. Yht'äkkiä se tuli muina miehinä kysymään et voisinko mä lähteä viemään roskat! Sillä itellä ei ollut mitään syytä miksi ei ite olis niit vienyt. No, en vienyt. Suututti ettei voinut tulla kertaakaan sen kolmen horkkapäivän aikana edes kysymään että haluisinko mä juotavaa tai jotain (mä käyn kyllä kyselemässä voinko tuoda tai auttaa jotenkin jos se on kipeenä ja useinmiten saankin jonkun tehtävän. Musta sairaana olevan täytyy saada lepoa ja vähän huolenpitoakin). Mies kävi vaan kyselemässä joko voin paremmin, eikä sitäkään siksi että olisi ollut huolissaan vaan siksi että sitä otti päähän että kehtaan sairastaa.
Mä olin keran 39 asteen kuumeessa (ja mies tiesi sen kyllä) ja makasin kuumehorkassa sängyssä. Yht'äkkiä se tuli muina miehinä kysymään et voisinko mä lähteä viemään roskat! Sillä itellä ei ollut mitään syytä miksi ei ite olis niit vienyt. No, en vienyt. Suututti ettei voinut tulla kertaakaan sen kolmen horkkapäivän aikana edes kysymään että haluisinko mä juotavaa tai jotain (mä käyn kyllä kyselemässä voinko tuoda tai auttaa jotenkin jos se on kipeenä ja useinmiten saankin jonkun tehtävän. Musta sairaana olevan täytyy saada lepoa ja vähän huolenpitoakin). Mies kävi vaan kyselemässä joko voin paremmin, eikä sitäkään siksi että olisi ollut huolissaan vaan siksi että sitä otti päähän että kehtaan sairastaa.
Kyllä minä ne roskat olisin vienyt, sairaanakin tarvitsee raitista ilmaa.
ps. on käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja
kun isän ei tarvitse niin miksi heidän...
Olen yrittänyt hyvällä kauan ja pitkään hän tekikin ja osallistui, nyt mutuamien vuosien aikana on tullut täysi stoppi kotihommiin, enkä ymmärrä miksi.
En natkuta vaan pyydän ja pyydän ja pyydän mutta kun mitään ei tapahdu.
Jos sovitaan että tänään mies tekee ruuan ja huomenna minä niin me ei syödä sillon mitään kun miehen pitäs tehdä ruoka...
tai jos sovitaan että viikonloppuna toisena aamuna toinen saa nukkua ja toisena toinen niin kun on mun vuoro nukkua mies sanoo että en jaksa nousta...
ap
Ollaan oltu nuorena ja rakastuneina tyhmiä,kun ei olla nähty miten itsekkäitä meidän miehet on. Koska sitähän se on, ei ole pakko tehdä, kun omatunto ei yhtään kolkuta, vaikka jättää yhteiset hommat toiselle. Ja omat tekemiset, työt, harrastukset ja projektit on AINA tärkeitä ja kiireellisiä.
Ja tuntuu että mun mies huojasi mua, parisuhteen alussa me jaettiin kotityöt tosi tarkkaan puoliksi ja käytiin kaupassa yhdessä jne. Jotenkin kummasti kaikki paitsi "miesten työt", joita ei kerrostalossa juuri ole ja roskien vienti siirtyi minulle, kun lapset syntyivät.
En vaan jaksa tapella enää, on helpompi tehdä itse kuin vaatia jatkuvasti toisen työpanosta. Eikä meidän koti ole mikään viimeisen päälle puunattu, vaan kyse on ihan arkisesta pyykinpesusta, tiskikoneen täyttämisestä ja lasten neuvolakäynneistä huolehtimisesta.
kun isän ei tarvitse niin miksi heidän... Olen yrittänyt hyvällä kauan ja pitkään hän tekikin ja osallistui, nyt mutuamien vuosien aikana on tullut täysi stoppi kotihommiin, enkä ymmärrä miksi. En natkuta vaan pyydän ja pyydän ja pyydän mutta kun mitään ei tapahdu. Jos sovitaan että tänään mies tekee ruuan ja huomenna minä niin me ei syödä sillon mitään kun miehen pitäs tehdä ruoka... tai jos sovitaan että viikonloppuna toisena aamuna toinen saa nukkua ja toisena toinen niin kun on mun vuoro nukkua mies sanoo että en jaksa nousta... ap
Kun ei isäkään, niin ei mekään...Minkä ikäisiä ne teidän lapset on?!
No jos on näin, että lapsetkin osallistuu ja mies ei pyynnöistä ja lupauksista huolimatta, niin sitten on vakavan keskustelun paikka.
Miksi mies käyttäytyy näin? Miksi hän kokee, että hänellä on vain oikeuksia ja sinulla velvollisuuksia?
Jos mitää järjellistä selitystä ja ennen kaikkea muutosta tule, minä nakkaisin miehen pihalle. En suostuisi olemaan mikään kynnysmatto ja palvelija. Lapsetkin saa tosi huonon mallin kotoa. Pojat voi siirtää sen omaan elämäänsä aikuisena jne.
Yksi kaverini katseli tuon tyyppistä, ei yhtä pahaa menoa muutaman vuoden. Ongelmia ei tietenkään huomannut ennen lapsia. Mies kuitenkin osallistuu kotitöihin, pesee pyykkiä, käy kaupassa jne. Mutta kaikki lapseen liittyvä: kuka herää yöllä, kuka nousee aamulla, kuka katsoo hoitoon tarvittavat vaatteet ja muut, kuka huolehtii lääkkeistä jne. Mies ei hoitanut mitään. Ei noussut aamulla vaikka oli luvannut jne. Jos olisi ollut yhteiset juhlat eikä lapsenvahtia, oli puhumattakin selvää, että mies menee ja nainen jää lapsen kanssa kotiin. Vaikka kyse olisi ollut naisen ystävän juhlista. Kaverille riitti ja hän lähti. Toki oli muitakin ongelmia, mutta tuo oli yksi niistä mitkä alkoivat ottaa päähän niin, että yli ei päässyt kun aina sai vain lupauksia, tekoja ei koskaan.
Aivan ihanaa olla kahden teinin äiti. Huonona puolena on vaan, että aika tahtoo käydä pitkäksi.
Eikös se ole yleisesti hiekkalaatikoilla tiedossa, että kun perheen äiti aivastaa ensimmäisen kerran tai niistää, niin vartin päästä mies ilmoittaa olevansa kipeänä... Ettei vaan ehdi mamma sairastua ja hän joutuisi tekemään kaikki kotihommat lastenhoidon lisäksi... Mulla on vinkki: jos mies ei suostu hoitaan lapsia ja kotia kun sinä olet kipeänä tai vastaavasti tekemään samat kotiduunit kun hän itse on kipeänä, niin tilaapa kotiavusta kotisiivous ja lastenhoito niille hetkille kun itse olet kipeänä. Jos mies kauhistelee hintaa, pistä pöydälle kaks vaihtista: lasku tai että äijä nostaa perseensä ja alkaa hommiin.
Älkääkä kysykö miksi ihmeessä olen hankkinut vielä yhden lapsn!!!
Mies sai mut jutuillaan taas uskomaan sillon vuosi sitten että kaikki palaa ennalleen ja muuttuu, että hän ottaa vastuutua myös perheestä, ja minä tyhmä uskoin.
Kyllä, meillä on juuri niin että jos menen vahingossa mainitsemaan että ai että mulla on vaikka pää kipee niin miehen pää on pikkasen kipeempi ja just sillä htkellä on pakko ottaa lääke ja mennä peiton alle...
ap
Näyttää pahasti siltä, että emme voi saada kaikkea. Onnea, valitsemallasi tiellä.
Jos 12- ja 7-vuotias ei sen vertaa ymmärrä että tekevät itselleen voikkaria tms. niin sit saavat kyllä olla nälissään. Tuon ikäisten TÄYTYY osata sen verran huolehtia itsestään.
jatkuvasti joku kyselee, missä on mitäkin ja onko meillä sitä ja mihin tämä menee ja kuka missä milloin. Pahin kyselijä on mies, joka sitten pistää lapsetkin asialle että menkääs kysymään äidiltä missä tämä ja tämä on. Nämä mystiset kadoksissa olevat tavarat ovat aina luokkaa vauvan body, juustohöylä, kaukosäädin... Samoin aivan liian usein mies tulee kysymään multa, tarvitseeko kaupasta tuoda jotain. No katso sinne jääkaappiin!! Helvetti. Mä en edes tee meillä ruokaa vaan mies, mutta silti se kysyy multa.
Mitä sä enää valitat, sinä olet vallassa teidän perheessä.
Millainen hermoraunio sinusta tulisikaan, kun miehesi alkaisi päättäämään mitä teillä syödään, mitä lapset pukevat päälleen tai milloin siivotaan.