Mun on vaan pakko sanoa tää ääneen...

Oliko joku asiavirhe vai sitä että tuntuu pahalta?

Eikä kenenkään tarviskaan ymmärtää, tää on mun ihan oma henkinen helvettini. Enkä todella odota sellaisten ymmärtävän jotka tulee luomusti kätevästi raskaaksi heti kun haluaa, enkä niiden jotka eivät ole noita lääkkeitä koskaan syöneet

Eikä kenenkään tarviskaan ymmärtää, tää on mun ihan oma henkinen helvettini. Enkä todella odota sellaisten ymmärtävän jotka tulee luomusti kätevästi raskaaksi heti kun haluaa, enkä niiden jotka eivät ole noita lääkkeitä koskaan syöneet

Minulla on kaksi lasta ja lapsiluku täynnä. Olisin enemmän kuin ekstaasissa jos ei tarvitsisi pelätä uutta kakaraa! MIKSI sä kaipaat lisää lapsia jos sulla on jo kaksi?

Kahden lapsen äidillä ei ole oikeutta haluta lisää lapsia? Eikä saa pettyä turhasta yrittämisestä? Eikä saada huonoa oloa lääkkeistä?



Kaikki lapset on meille tekemällä tehty, pitkän yrityksen jälkeen, kun clomeja ei saa jossei yritystä ole tarpeeksi takana. Kolmaskin lapsi ei ole yhtä tärkeä ja raks kuin muut?!?!?!?!?

Meillä ei lapsiluku ole todellakaan täynnä, vielä olisi sydämessä ainakin yhden vauvan kokoinen aukko, ja se aukko lienee siellä ikuisesti ellei sitä joku täytä...

Tää on niin tuskasta kun mä en osaa jatkaa elämääni ennen kun tää juttu saa jonkun ratkaisun. Sanoin etten halua syödä noita enempää, eikä siitä kai apua olisikaan.. Jossain lienee vika kun ei tärppää...

Ja joo, tiedän et mul on asiat hyvin kun on jo kaksi lasta jne jne... Eikä takana ole kaiken maailman hoitoja, mut pahalta tuntuu silti!

Ratkaisu on omissa kasissasi. Voithan paastaa itsesi tuosta tuskasta ja lopettaa yrittamisen, ja paattaa etta kaksi on tarpeeksi, lisaa voi tulla jos on tullakseen. Jo tuo stressi ja paine estaa hedelmoittymisen!!!

Meillä ei lapsiluku ole todellakaan täynnä, vielä olisi sydämessä ainakin yhden vauvan kokoinen aukko, ja se aukko lienee siellä ikuisesti ellei sitä joku täytä...

todeta, että "aina ei saa sitä mitä tahtoo. No, se on elämää, on niitä suurempiakin asioita kuin juuri se lapsiluku jonka tahdoin".

Tuohon ratkaisuun minäkin olen tullut, mutten ole siihen tyytyväinen, enkä osaa sammuttaa päätäni stressistä, vaikka haluaisin ja tiedän sen oleva huonoksi. Ilman lääkkeitä en ovuloi ollenkaan, joten tulee jos on tullakseen ei ole kovin toivorikasta...

Ehkä pitääkin taipua, mutta ei tässä ole kyse "lapsiluvusta jonka tahdoin", se olisi vieläkin isompi... Vaan siitä vauvan kaipuusta josta ei pääse yli eikä ympäri.

Minä kävin viidennen jälkeen tutkimuksissa kun ei kuudetta kuulunut, vain keskenmenoja joita ei ennen ollut yhtäkään. Minulle oli tärkeää tietää oliko mussa jotain vialla.



Ei lapset ole jotain hyödykkeitä, kuten autoja joita kaksi per perhe riittää. Jokainen on yksilö, tärkeä ja rakas ihminen. Jos haaveissa perhe on isompi kuin mitä näyttää että voi saavuttaa niin kyllä siitä tuntee surua. Se tyhjä paikka on olemassa vaikka kuinka naapurissa surtaisiin sitä ettei saa sitä ensimmäistäkään.

Se on ihan sama mitä mä päätän, lopetetaanko yrittäminen tms, ei se kaipuu sillä katoa. Meillä on yritetty vauvaa n. Viimeiset 7 vuotta ja kotiin on saatu 2 rakasta, yhdestä jouduttiin matkan varrella luopumaan. Kaiken lisäksi olen aika tarkka siitä esim mitä syön raskausaikana, niin on aika raskasta toivoa ja olettaa olevansa koko ajan raskaana, mutta sitten ei olekaan, ja ei, en puhu esim alkoholista, kun sitä en juuri käytä, mutta esim ulkona syömisestä, jolloin en voi tietää mitä tuotteita ja kuinka hyvin pestyjä yms...

Koska itse haluaisin ainakin 10 lasta. Lapset on niin ihania! Ja sit kiva vanhana mummona ku on paljon porukkata ympärillä, jos on?!