Katsoiko kukaan äsken "Eläville ja kuolleille"? Mitä pidit?
Mun mielestä oli tosi hyvä elokuva. Kaikki ne pienet yksityiskohdat. Ohjaajalla on omakohtaista kokemusta asiasta (menettänyt kaksi veljeään) ja perustuu tositapahtumiin ja on tehty yhteistyössä poikansa menettäneen perheen kanssa. Elokuvassa siis pieni poika menehtyy, kun perheen auto syttyy pihalla palamaan isän etupenkille unohtaman sytkärin takia.
Itsekin menetin poikani (vauvan) muutama vuosi sitten ja tuolla elokuvan perheellä meni eka suruvuosi todella paljon samalla lailla kuin meillä. Paitsi että meillä minä olin se vahva, joka hoiti lapset ja asiat, kun mies makasi sohvalla, söi masennuslääkkeitä ja rauhoittavia ja huuteli mulle itsemurhauhkauksiaan. Jos olisin romahtanut, lapset olisi varmaan otettu huostaan kun ei olisi ollut ketään pitämään huolta heistä. Onneksi mies toipui jotenkuten tolpilleen puolessa vuodessa. Minulle ei kertaakaan kukaan lääkäri edes tarjonnut masennuslääkkeitä tai rauhoittavia eikä tullut mieleen niitä pyytää. Ja niin tuttua tuo, että kun en myöhempinä kuukausina enää itkenyt joka päivä, niin mies syytteli, että enkö enää muista poikaa ja enkö enää rakasta häntä. Tietenkin rakastan ja muistan.
Ja meilläkin kuolleen lapsen isoveli reagoi niin pahasti, että joutui lastenpsykiatriseen hoitoon. Onneksi hän voi jo paljon paremmin. Ja mekin puhuimme erosta, kun kuolemasta oli vajaa vuosi, oli vaan niin rankkaa. Mutta onneksi pääsimme siitä yli eikä enää ole eroaikeita. Mitä se ero muka olisi auttanut, ei mitään.
Kommentit (3)
Ko. elokuva näytettiin aikoinaan Käpy ry:n 15v juhlassa.
Mutta jotkut ei vaan ymmärrä että kumppani suree tavallaan ja ne tunteet kun ei kulje aina samaa aikaan.
En ainakaan itse ota toista itsestäänselvyytenä ja minä kiitän meidän parisuhteesta juuri sitä ominaisuutta että tuetaan ja annetaan tilaa surra tavallaan.