Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko suht läheisesti narkkaria?
03.11.2012 |
Minkälainen tarina? Miksi aloitti, onko saanut hoitoa, onko toivoa paremmasta. Itse törmäsin sattumalta entiseen poikaystävääni joka on ollut täyspäiväinen narkki jo 20v. Ihme että on hengissä edes. Seurustelee naisen kanssa joka näyttää olevan ihan samaa osastoa.. Surkeeta..
Kommentit (32)
Juoppoja on sitte senkin eestä tuttavapiirissä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden, sillä menee kyllä ihan hyvin. On parisuhde ja oma yritys, iloinen, fiksu ja kiva ihminen.
mutta nykyään normaali työssäkäyvä perheenäiti.
Pysyn kaukana narkkareista, ei niitä voi mitenkään auttaa, eikä niiden kanssa ole mitään järkeä olla tekemisissä, kun ei niitä kiinnosta mikään muu kuin aineet.
Jo silloin kun olin muutaman kuukauden ollut kuivilla (nyt 15v jo lopettamisesta) huomasin, että kun narkkitutuilta kysyy kadulla "mitä kuuluu", ne luettelee mitä aineita ne on vetäneet viimeisen muutaman päivän aikana, ja mitä ne seuraavaksi aikoo vetää...
Sitten toki haluan olla tekemisissä ja tukena, kun aineista on päästy eroon.
Niin että mitkäkö on nistin taustat?
Traumatisoituneita ihmisiä - heitä tulee jokaisesta yhteiskuntaluokasta. Hylkäämisiä, yksin jäämistä lapsena, joskus väkivaltaa jne. Oma taustani on hylkääminen molempien vanhempien taholta teini-iässä, täydellinen tuen puute.
Omassa kaveripiirissäni tuolloin oli mm. poliisi, suurlähettilään, yliopiston lehtorin, psykiatrin, sairaanhoitajan, juopon yh-äidin lapsia jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ainakin joskus on toivoa. Pelkäätkö narkkareita nykyään vai tunnetko sääliä tms. Narkkareita pidetään niin pelottavina mutta mun tuntemat tapaukset on aina ollut rassukoita joilla superhuono itsetunto..eikä haluais muille mitään pahaa..
Hän on läheinen ja todella rakas minulle. Ymmärrän miksi hän kokeili huumeita alunperin. Koko asia ahdistaa ja surettaa, mutta en voi auttaa kyseistä ihmistä. Lohdutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti vaikeaa päästä irtikään ja luopua ihmisestä josta välittää. Toivotan voimia ja valoa kiviseen tiehen!
Eli ainakin joskus on toivoa. Pelkäätkö narkkareita nykyään vai tunnetko sääliä tms. Narkkareita pidetään niin pelottavina mutta mun tuntemat tapaukset on aina ollut rassukoita joilla superhuono itsetunto..eikä haluais muille mitään pahaa..
Tarkoitan siis sitä, että kylä muissakin ihmisissä on pelottavia yksilöitä, mutta valtaosa narkkareista ei ole vaarallisia - noh, ehkä ne saattaa sun rahat viedä jos jätät lojumaan, mutta väkivaltaisia, ei.
En edes usko että narkkaamisen lopettaminen on niin tavatonta. Omasta kaveriporukastani n. puolet (ainakin) on nykyään ihan kunnon kansalaisia. Ja osa todella hyvässä asemassa olevia, löytyy ympäri maailmaa matkustavaa toimitusjohtajaa ja kansainvälisesti arvostettua taiteiljaa ja sitten meitä perus perheellisiä duunareita tai akateemisia. Monista Kukaan Ei Ikinä Uskoisi.
Niin, eikä porukassamme todella polteltu pelkästää pilveä, vaan suonensisäiset aineet oli käytössä - tosin monella, itseni mukaan lukien ei kovin kauaa. (en saanut tauteja enkä arpia, luojan kiitos)
Tietenkin on niitä, jotka edelleen vetää (oletettavasti) ja sitten niitä, jotka ovat menneet kaulakiikkuun, ja niitäkin, ketkä on perheellistyneet, mutta eivät osanneet lopettaa narkkaamista ainakaan kokonaan ja lastensuojelun piirissä ovat.
En tiedä miksi on niin yleinen käsitys, että narkkaaminen olisi lopullinen valinta - kyllä siitä minun kokemuksen mukaan voi selvitä, vaikka en todellakaan väitä että se kovin helppoa olisi (mutta kenties helpompaa kuin se itse narkkaaminen).
T: 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on serkkuni ja ensimmäisiä ns. uuden sukupolven kovien huumeiden narkkeja Suomessa. Täyttää tänä vuonna 55 vuotta ja ihme kun on edes hengissä. Tosin on siltä henki meinannut monta kertaa jo lähteä. Elää omissa oloissaan yhteiskunnan ulkopuolella, vanhempansa eivät ole olleet sen kanssa tekemisissa sitten vuoden 1985 jolloin ryösti vanhempiensa kämpän ja osti huumeita myytyään kodin irtaimiston. Se oli tuskallista tädilleni eli tämän serkkuni äidille mutta pakollista, muuten vanhemmat eivät olisi voineet enää jatkaa elämistään. Tätini suree lastaan joka ikinen päivä. :=(
Niin että mitkäkö on nistin taustat?
Traumatisoituneita ihmisiä - heitä tulee jokaisesta yhteiskuntaluokasta. Hylkäämisiä, yksin jäämistä lapsena, joskus väkivaltaa jne. Oma taustani on hylkääminen molempien vanhempien taholta teini-iässä, täydellinen tuen puute.
Omassa kaveripiirissäni tuolloin oli mm. poliisi, suurlähettilään, yliopiston lehtorin, psykiatrin, sairaanhoitajan, juopon yh-äidin lapsia jne...
Itse olen todella rakastavasta, normaalista perheestä ja koulukin on mennyt ihan OK. Joku ihme kapina sai kokeilemaan huumeita ja huomasin vähitellen, kuinka piri "sopi" minulle, tai siis oli kivaa kun muutenkin energisenä ihmisenä sain vielä enemmän aikaiseksi. Pikku hiljaa käyttökertoja useammin ja sitten olin koukussa. Käytin suonensisäisesti 7-8 vuotta, koko ajan olin normi duunissa. Onneksi kuitenkin pääsin lopulta irti. Nyt kuivilla 9 vuotta ja elän tavallista lapsiperheen arkea. Olen onnellinen nyt enkä kaipaa yhtään kamaa. Harmittaa, että tuli pelleiltyä omalla terveydellä tuolla tavalla niin pitkään.
Mutta tarinoita on siis monenlaisia, ja tiedostan, että omani on aika poikkeuksellinen varmaan.
mietin tässä että mistä johtuu se että narkkarit ja ex-narkkarit antavat aina sellasen vaikutelman että heidän narkkaamisensa johtuu aina toisista ihmisistä tai olosuhteista.
Että syy heidän huumeiden käyttöönsä on aina jossain muualla kuin oman päänsä sisällä.
Muillakin ihmisillä saattaa olla vaikka miten paskat elinolosuhteet: hylkäämisen tunnetta, yksinäisyyttä.
Mielestäni se että rupeaa lääkitsemään pahaa oloa huumeilla johtuu ihmisestä itsestään, ei muista