Onko nämä tunteet normaaleja vai olenko vain ilkeä/kylmä?

mustamaalaaminen on uponnut kuin häkä. Kaltaisiasi naisia on Suomessa tuhansia. Miehen "ex" on hirveä haahka, hullu hirviö, kusipää, laskelmoiva loinen tai narsisti, mutta itse olet se pelastava enkeli josta mies saa kiittää elämänsä merkityksellisyyttä.

mustamaalaaminen (ex-vaimonsa suhteen) on uponnut kuin häkä. Kaltaisiasi naisia on Suomessa tuhansia. Miehen "ex" on hirveä haahka, hullu hirviö, kusipää, laskelmoiva loinen tai narsisti, mutta itse olet se pelastava enkeli josta mies saa kiittää elämänsä merkityksellisyyttä.

Aikuinen ihminen osaa kuitenkin piilottaa tuollaisen vastenmielisyyden ja käyttäytyä sopivasti. Minusta olet ihan inhimillinen, etkä mikään sädekehäsi kiillottaja.

pieni ihminen, joka voisi paremmin sellaisen kanssa, jolla ei ole jo lapsia.

Eihän se eksä oikeasti voi olla niin hirviö, kun kerta sen on aikanaan valinnut sama mies joka nyt on valinnut sut. Todennäköisesti teissä on paljonkin samaa, kun tietä on molempia joskus sama ihminen arvostanut. Ja juuri siitä samuudesta tuo sun vihantunteesi oikeasti johtuukin. Tuneteesi on sillä tavalla normaali, että tosi monet tuntevat samoin samassa tilanteessa. Sun n kuitenkin samalla syytä ymmärtää, että jos menet siihen tunteeseen mukaan ja annat sen saada suuremman ja suuremman vallan itsessäsi, sä lähinnä pilaat sillä mahdollisuutesi onneen tämän miehen kanssa -niistä lapsista kun ei pääse eroon. Ja jos et aktiivisesti yritä kasvaa tunteen yli, se kyllä voimistuu yli sun pman kontrollikyvyn. Eli vaikka tunne on normaali, se ei ole hyvä eikä ok, vaan sun pitää yrittää päästä sen yli.

saanut minut ajattelemaan näin. Luulen että sanon ääneen tässä sen mitä monet vain ajattelevat? Toki osaan kuitenkin käyttäytyä, mutta mietin silti että pystynkö tähän/kannattaako ettei tunteet ylly liian suuriksi. AP

kateellinen - whatever, x-iin niin on omia tunteja jotka ei käyty läpi ja sen takia voi huonosti. Itse erosin 14v sitten, tulen erittäin hyvin toimeen x mieheni kanssa (ja hänen nykyisenkin vaimon kaa) ja olen nykyisen mieheni x.n parhaimpia kavereita, itse asiassa menen hänen luo juhlimaan illalla. Että näinkin voi olla. Mennyttä ei kannata vatvoa vaan elää tässä ja nyt. Ennen kaikkea näin on kaikille lapsillekin parasta.

Seuraavaksi olisi kuitenkin tärkeää miettiä konkreettisia syitä inholle ja analysoida niitä eteenpäin. Muuten on vaarana jäädä vellomaan niihin negatiivisiin tunteisiin ja näyttää niitä ennen pitkää myös ulospäin.