Onko "pakko" olla tekemisissä miehen sukulaisten kanssa?

Osa on ok, ja heidän luokseen on ihan mukava mennä,. Mutta suurimmaksi osaksi olleen todella paskamaisia minulle aina. Monet itkut olen sen takia itkenyt. Esikoisen vauva-aika meni aivan pilalle sen takia. En ala kaikkea luettelemaan, mutta on ihan oikea syy etten halua olla heidän kanssaan. Lapset käy isovanhempien luona aina silloin tällöin keskenään, välillä mies menee sinne lasten kanssa. Heidän kyläilyyn se ei ole vaikuttanut, meille tämä järjestely sopii ihan hyvin.



Mutta ongelmana onkin se, että anoppia jurppii tämä ihan hirveästi! Ikinä ei ole sanomisiaan ja tekemisiään pahoitellut, mutta silti minun pitäisi kestää aivan kaikki ja mennä hänen kiusattavakseen. Oikeasti tuskin edes haluaa että menen mutta on kääntänyt kaiken minun syykseni kun luultavasti häntä nolottaa se asia kun miniä ei käy. Selittää sitten kaikille asian minun syykseni, ettei vaan kukaan ajattelisi että voisi johtua jotenkin hänestä tai apesta se että ei paljon kiinnosta. En ymmärrä mikä ongelma se on hänelle että juuri minä en mene jos lapset ja mies kuitenkin käy normaalisti?! Ongelma taitaa olla vaan se ettei anopilla sitten ole mahdollisuutta kiusata minua ja sekös kai harmittaa.



Miehen toinen sisko on aina ollut ihan okei, hänen luokseen menen mielellään. Mutta toinen taas.. hmm.. on kuin anoppi ja menee täysin anopin juttuihin mukaan. Aina tosi ikävä olo pitkän aikaa kun on joutunut hänen kanssa olemaan, osaa olla puheissaan niin paskamainen ettei kukaan.



Onko teidän mielestä pakko olla vaan sellaisten kanssa jotka ei muuta kuin tuottaa koko ajan pahaa mieltä tahallaan? Miten te olette järjestäneet asiat vastaavassa tilanteessa?