Lue keskustelun säännöt.
Ihanstuminen "vääräntyyppiseen" mieheen
02.11.2012 |
Olen sinkkuillut noin kolme vuotta. Sinä aika tapaillut muutamaa miestä, mutta jutut eivät ole edenneet. Ja pitää lisätä tähän vielä, että minulla on kouluikäinen lapsikin, joka minun ja isänsä kanssa yhteishuoltajuudessa.
Ex-mieheni, sekä nämä tapailemani miehet, ovat olleet melko saman kaavan mukaisia; Rempseitä ja puheliaita, niinkuin minäkin.
Nyt tapasin työn kautta ikäiseni (34) miehen, joka on ihan eri maata. Hiljainen ja ujokin, mutta jakaa saman arvomaailman monelta osin, urheilee, arvostaa luontoa, on tarkka ja siisti ihminen, mutta paljon vähemmän puhelias kuin itse. Ja jotenkin olen aina ihanstunut isoihin ja äänekkäisiin tyyppeihin, hän on ihan poikkeus, ja nyt jotenkin jännittää. Ystäväni ovat jo (ne jotka tuntevat kummatkin) sanoneet, ettei ole yhtään minun tyyppiäni. Ja toisaalta tiedän sen itsekin, mutta olen hirmu ihastunut.
Ja koska hän ei ole sillä tavalla perinteistä makuani vastaava, ei ole jotenkin ollut pakko pelata mitään pelejä tai esittää mitään, vaan olen ehkä ensimmäistä kertaa ollut ihan oma itseni, hyvässä ja pahassa.
Hän asuu toisessa kaupungissa, ja on aikeissa tulla luokseni heti kylään.Kääk.
Onko teillä kokemusta siitä, että ihastuttekin mieheen, joka ei sovi normaaliin "Profiiliin", ja miten kävi?
Kommentit (5)
miehet olivat väärän tyyppisiä sinulla ja tämä erilainen on juuri se oikea.
Anna hänelle ja myös itsellesi mahdollisuus ilman ennakkoluujoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpäin että olet aiemmin ihastunut vääränlaisiin miehiin ja tämä vähän hiljaisempi tyyppi olsikin sulle sopivampi?
Minusta tärkeintä on kemiat, että toisen kanssa on hyvä olla, toista kunnioittaa, on suurinpiirtein samanlaiset arvot ja päämäärät elämässä.
Minulle on myös tärkeää että mies on luotettava, turvallinen, sopivasti itsevarma ja henkisesti tasapainoinen... Sellaisen kanssa on hyvä saada lapsia kun tietää että toinen on arkea jakamassa eikä seikkailemassa ties missäpäin maailmaa.
Seurustelin aiemmin 3v miehen kanssa joka oli hyvin erilainen kuin minä itse. Hän oli hieman liian itserakas, puhui paljon itsestään, oli todella kunnianhimoinen työnsä suhteen, eli teki töitä paljon kotonakin, hänellä oli myös voimakas seksuaalinen vietti, jota en voinut tyydyttää.... Monellakin tapaa vääränlainen ihminen mulle, joten lopulta oli parempi erota.
Luota vaistoosi, jos sinulla on hyvä olla miehen seurassa, teillä on kemiaa, voit kuvitella perustavasi perheen hänen kanssaan, olette eroavaisuuksista huolimatta samanlaisia arvoiltanne jne, niin mikäs siinä, hyvältä kuullostaa!
Eikä tässä mitään hävittävää ole. On vain niin outoa, kun voi puhua miehelle niinkuin ystävälle, ja jonka kanssa ei tarvitse leikkiä kissaa ja hiirtä -siihen olen aiemmissa suhteissa tottunut.
Kiitos vain kaikille avusta, ihan tyhmä kysymyshän, tai aloitus tuo oli, mutta jotenkin kaipaan tsemppiä kun ystävistä ei sitä saa. Tavallaan ymmärrän heitäkin, olen itsekin ulospäin todella puhelias ja sellainen rempseä ihminen, mutta kotona luen kirjoja villasukat jalassa:)
Oikein mahanpohjassa tuntuu:)
Ihan täysin erilaisia on olleet kaikki 3 pitkäaikaista seurustelukumppaniani.
Joten unohda sinäkin ne profiilit ja kaverien menneisyyteesi perustuvat kommentit, ja anna mennä vaan tuon erilaisen miehen kanssa jos hyvältä tuntuu! Kuulostaa tosi lupaavalta tuo sun kuvaus että voit olla oma itsesi hänen kanssaan ja arvomaailmat menee yhteen.
Naiset ihastuvat aina niihin meluaviin tyhjäpäihin. Isoin gorilla, joka osaa eniten huutaa ja joka lyö muita kaikkein parhaiten, voittaa. Tämä on fakta ja elämän todistama tosiasia.
Mutta miksi ihmeessä möykkäapinat jäisivät yhden naisen luo, kun vähäaivoisella ölinällään saavat aina kuitenkin uutta seuraa? Tämän takia nuo ihanat, "rempseät" miehet aina jättävätkin. Niinhän sullekin on käynyt ja nähtävästi monta kertaa.
Nyt olet kuitenkin järkiintymässä, mikä on hienoa. Valitse kerrankin se älykäs mies äänekkään mölyapinan sijaan. Varmasti et kadu.
Ja kyllä, olen katkera naiskokemuksistani.