miten pienen vauvan äiti saa palata töihin, jos avlta kysytään?
Kommentit (36)
Mieluimmin vasta 3v.
Mutta tiedän ihmisiä jotka ovat esmes jatkaneet opiskelujaan vauvan täyttäessä neljä kuukautta, vaikka isä on myös käynyt töissä. vauvaa on hoidatettu suvulla.
johonkin työnarkomaaniin :)
onhan näitä, joiden lapset on ympärivuoden tarhassa. Lapsilla ei ole ikinä edes kesälomaa kun vanhemmat tekee töitä.
Oman kesälomansa vanhemmat tarvitsevat toki ja silloinkin on hyvä viedä lapsi hoitoon.
Minä, minä, minä, minulla on oikeus..vähät niistä puolustuskyvyttömistä :(
No, jos mies elättää ja muuten homma sujuu, niin sen kun vaan homehdutte kotonanne. Ihan jees.
pitää ja saa kärjistää!
Hollanti ei millään muotoa kuulu tähän, nyt ollaan Suomessa. Hollannissa äitiysloma kestää 3kk eikä siellä tunneta käsitettä vanhempainvapaa.
Joten ihan turha niitä käytäntöjä tänne on laittaa ja ihannoida!
Kyllä edelleen pidän mielenvikaisena äitiä, joka ei voi olla edes sitä 9kk vauvan kanssa. Tulotaso ei niin paljoa romahda siitä kuin kävisi töissä.
Pitäisikö ihan sensuuritoimisto perustaa, kun sielläkin on ihan fiksuja ihmisiä (tai varsinkin siellä on fiksuja ihmisiä) koska eivät jää homehtumaan kotiin.
Irtoaisiko määrärahat sensuuritoimistolle, perusteluna "kotona märkenevien akkojen harhakuvien suojelu"...?
vauvaa hoidetaan kotona tai äiti ei tekee projektia tai muuta työtä joka vie vain muutaman tunnin päivässä (ja voi vielä tehdä sillä aikaa kun vauva nukkuu) niin ihan sama onko vauva 2 viikkoinen -kunhan äiti on valmis palaamaan töihin! Lasta voi hoitaa aivan hyvin isä tai vaikka isovanhempi.
Päivähoitoon en veisi alle 1v lasta, se on lapselle rankkaa ainakin kokopäiväisenä. Hollannin tilannetta ei voi suomalaiseen verrata, siellä on hyvin helppoa järjestää äideille osapäiväiset työt, samaan tilanteeseen pääseminen täällä vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä ja silloinkin onnistuu vain osalla.
"Vierailija - 2.11.2012 9:49 (23/28)
Tällä palstalla
äideille ei tule mieleenkään, että isäkin voi hoitaa vauvaa. Ja päivähoito ei tarkoita sitä, että lapsi on aina hoidossa. Ilmeisesti hollantilaiset ovat häiriintyneitä, kun on yleistä viedä vauva hoitoon jo ennen 1-vuotissynttäreitä, usein jo ennen kuin vauva on puolivuotias."
Osa mammoista on katkeria, kun miehensä eivät tahdo hoitaa vauvaa :) Tai sitten tuo minäminäminä -asenne, ei haluta että kukaan ulkopuolinen, (vaikka oma isä ei ole tämmöinen), hoitaa muksua!
Ihan normaaleja lapsia, nuoria ja ihmisiä niistäkin kasvaa, missä maassa lapset viedään hoitoon jo 3kk iässä. Jokainen siis tavallaan, kaikesta tulee sanomista jokatapauksessa :)
hyvin, kun vauva oli 7 kk.
mutta jos kotihoito onnistuu vaikka äiti palaa töihin,
ap
laitokselta adoptioon, on paljon pariskuntia, jotka mielellään ottaisivat vauvan ja haluaisivat viettää hänen kanssaan kasvun kannalta arvokkaat hetket.
Kyllä se vauva tulee hoidettua adoptioperheessäkin ja biologisille vanhemmille varmasti riittää teto, että lapsi on todella toivottu ja odottetu elämän keskipiste.
biologiset voi näin keskittyä kaikista rakkaimpaan työntekoon.
Ooen tässä miettinyt, että voisin työssä auttaa kymmeniä ihmisiä sen sijaan että hajoan kotona paapomassa yhtä (enempää ei ole tulossa). Yleensä näistä "elämän keskipisteistä" kasvaakin sitten muita keskipisteiä huomioimattomia tapauksia.
Kyse ei ole siitä, että minä en haluaisi olla vauvani kanssa kotona, etten rakastaisi ja ettei hän olisi tärkeintä maailmassa. Kyse on siitä, että vauvallani on myös isä, joka haluaa olla vauvan kanssa kotona, joka rakastaa vauvaa ja jolle vauva on tärkeintä maailmassa.
Mä en usko äidin ultimaattiseen yksinoikeuteen, kun puhutaan lapsista. Myös isällä on oikeuksia. Minä olen saanut olla jo kaksi kertaa aikaisemmin äitiyslomalla, vanhempainvapaalla ja hoitovapaallakin. Nyt kolmannen (ja viimeisen) lapsen kohdalla lapsen isä on kypsynyt ajatukseen siitä, että myös hän haluaa kokea tämän saman.
Joten minä palaan töihin ja isä jää vauvan kanssa kotiin viideksi kuukaudeksi. Sitten taas roolit vaihtuu ja olen muutaman kuudauden hoitovapaalla.
silloin mun mielestä:
periaatteessa minkä ikäisen tahansa JOS vanhemmat ovat ensin 1-2 kuukautta molemmat kotona jatkuvasti vauvan kanssa -> isään muodostuu yhtä tiivis kiintymyssuhde kuin äitiin on oletettavasti alunperin muodostunut -> vauvan maailma pysyy turvallisena ja ennustettavana. Vähitellen tuona aikana äidin poissaoloja voi kasvattaa ja isän päävastuuta lisätä.
Mutta epäilen, että esim. 6-10 kk iässä ensisijaisen hoitajan vaihto voi olla hankalaa kehitysvaiheesta johtuen.
Kyse ei ole siitä, että minä en haluaisi olla vauvani kanssa kotona, etten rakastaisi ja ettei hän olisi tärkeintä maailmassa. Kyse on siitä, että vauvallani on myös isä, joka haluaa olla vauvan kanssa kotona, joka rakastaa vauvaa ja jolle vauva on tärkeintä maailmassa.
Mä en usko äidin ultimaattiseen yksinoikeuteen, kun puhutaan lapsista. Myös isällä on oikeuksia. Minä olen saanut olla jo kaksi kertaa aikaisemmin äitiyslomalla, vanhempainvapaalla ja hoitovapaallakin. Nyt kolmannen (ja viimeisen) lapsen kohdalla lapsen isä on kypsynyt ajatukseen siitä, että myös hän haluaa kokea tämän saman.
Joten minä palaan töihin ja isä jää vauvan kanssa kotiin viideksi kuukaudeksi. Sitten taas roolit vaihtuu ja olen muutaman kuudauden hoitovapaalla.
Hyvin sujui.
Ensimmäisenä päivänä kun palasin kotiin, olin lievästi sanottuna utelias näkemään mikä tilanne on kun tulen: Siellä oli tyytyväinen vauva lattialla kontimassa ja isä oli tekemässä monitoimikoneella vihannessoseita.
(Meillä oli miehen kehittämä systeemi vauvanruokien monipuolistamiseen: tehtiin pari erilaista vihannessosetta ja erilaisia proteiinipaloja (possu, nauta, broileri, poro) jääpalamuottiin ja näitä yhdistelemällä saatiin tosi paljon variaatiota.)
Meillä oli ihanat vauvat ja nyt on aivan ihastuttavat lapset ja lapsilla hyvä isä.
tarvitsee kehittyäkseen normaalisti ainakin yhden ihmisen, joka ei lähde minnekään. Se voi olla äiti tai isä tai adoptiovanhempi tai mummo tai vaikka kuka, joka ON vauvan kanssa koko ajan tai lähes koko ajan. Ihminen, joka on 5pv/viikko pois kotoa 8-10 tuntia ei muodostu täksi ihmiseksi vauvalle.
Ja vauvalle/taaperolle on vahingollista, jos se ensisijainen hoivaaja yhtäkkiä häviää useaksi tunniksi joka päivä. Siksi suosittelen tuota portaittaista kotona olijan vaihtoa.
(Esim. meillä mies jäi kotiin kun esikoinen oli 11kk ja minä lähdin töihin kun lapsi oli 12kk eli olimme kuukauden yhtä aikaa kotona.)
Kyse ei ole sovinismista, äitien ylivallasta tms. vaan lapsen kehitykseen liittyvistä tosiasioista.
osa on jäänyt monistumatta jos ei halua oman vauvan kanssa viettää aikaa.
Itsekkään en ole vuosia ollut kotona vaan vein päiväkotiin 1v ja 4kk ja toisen 1v ja 6kk.
Vai koskeeko tämä vain äitejä?
Ehtiihän sitä vauvan kanssa olla vielä työpäivänkin jälkeen.
tarvitsee kehittyäkseen normaalisti ainakin yhden ihmisen, joka ei lähde minnekään. Se voi olla äiti tai isä tai adoptiovanhempi tai mummo tai vaikka kuka, joka ON vauvan kanssa koko ajan tai lähes koko ajan. Ihminen, joka on 5pv/viikko pois kotoa 8-10 tuntia ei muodostu täksi ihmiseksi vauvalle.
Ja vauvalle/taaperolle on vahingollista, jos se ensisijainen hoivaaja yhtäkkiä häviää useaksi tunniksi joka päivä. Siksi suosittelen tuota portaittaista kotona olijan vaihtoa.
(Esim. meillä mies jäi kotiin kun esikoinen oli 11kk ja minä lähdin töihin kun lapsi oli 12kk eli olimme kuukauden yhtä aikaa kotona.)
Kyse ei ole sovinismista, äitien ylivallasta tms. vaan lapsen kehitykseen liittyvistä tosiasioista.
osa on jäänyt monistumatta jos ei halua oman vauvan kanssa viettää aikaa.
Itsekkään en ole vuosia ollut kotona vaan vein päiväkotiin 1v ja 4kk ja toisen 1v ja 6kk.
Vai koskeeko tämä vain äitejä?
Ehtiihän sitä vauvan kanssa olla vielä työpäivänkin jälkeen.
Ja vauvalle/taaperolle on vahingollista, jos se ensisijainen hoivaaja yhtäkkiä häviää useaksi tunniksi joka päivä. Siksi suosittelen tuota portaittaista kotona olijan vaihtoa.
Mistäs sen sitten huomaa jos on vahingollista? Kun tällaiset havainnot puuttuvat meidän taloudestamme täysin?
Olisiko nyt kuitenkin ollut kyse omaan lapsenhoitohaluusi liittyvistä tosiasioista? Tai omasta intuitiostasi oman lapsesi kohdalla (joka hyvin usein on oikea)?
silloin mun mielestä: periaatteessa minkä ikäisen tahansa JOS vanhemmat ovat ensin 1-2 kuukautta molemmat kotona jatkuvasti vauvan kanssa -> isään muodostuu yhtä tiivis kiintymyssuhde kuin äitiin on oletettavasti alunperin muodostunut -> vauvan maailma pysyy turvallisena ja ennustettavana. Vähitellen tuona aikana äidin poissaoloja voi kasvattaa ja isän päävastuuta lisätä. Mutta epäilen, että esim. 6-10 kk iässä ensisijaisen hoitajan vaihto voi olla hankalaa kehitysvaiheesta johtuen.
Aika harva perhe voi olla kotona pari kuukautta paapomassa vauvaa täysipäiväisesti. Meillä isä tuli töistä klo 15 ja pystyi kyllä erinomaisesti luomaan vauvaan suhteen sen kellonajan jälkeenkin ja viikonloppuisin.
kun lapset olivat 1v1kk. Nyt ovat max.15pv/kk hoidossa ja saavat paljon kotiaikaa myös mun kanssa kun teen vuorotyötä. Jos menen iltavuoroon (klo 16) niin lapset ovat illan isänsä kanssa--> kaikki voittaa. Jos menen yövuoroon klo 21, saan olla päivän lasten kanssa. Aamulla herään normaalisti lasten kanssa tai saan nukkua hieman pidempään lasten isän ollessa lasten kanssa. Miehellä siis normaali päivätyö 7-15.30.
Kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee.
pitää ja saa kärjistää!
Hollanti ei millään muotoa kuulu tähän, nyt ollaan Suomessa. Hollannissa äitiysloma kestää 3kk eikä siellä tunneta käsitettä vanhempainvapaa.
Joten ihan turha niitä käytäntöjä tänne on laittaa ja ihannoida!
Kyllä edelleen pidän mielenvikaisena äitiä, joka ei voi olla edes sitä 9kk vauvan kanssa. Tulotaso ei niin paljoa romahda siitä kuin kävisi töissä.