Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ulkosuomalaisena en voi kun itkeä silmät päästäni kun ajattelen Suomea :(
01.11.2012 |
Muuttaisin heti takaisin jos voisin. Pakkaisin laukkuni, lapset kainaloon ja lähtisin. Jos vain voisin.
Olen taas itkenyt silmät päästäni. Minulla on niin kova ikävä synnyinmaatani.
En vain pääse takaisin. Suurin toiveeni olisi muuttaa takaisin Suomeen. En kaipaisi enää ikinä minnekään. En kaipaisi mitään ulkomaanmatkoja, en risteilyjä, en mitään kaukomaita. Pysyä kököttäisin Suomessa loppuikäni.
Joskus mietin etten olisi saanut naida tätä ulkomaalaista miestä. En olisi saanut muuttaa ulkomaille. En pääse täältä enää pois kun ikävä on rajaton 15 vuoden päästä. Olen asunut täällä jo niin kauan. En halua enää. Haluan Suomeen!
Mieheni ei halua.
Joka päivä mietin miten olen riistänyt lapsenlapsetkin vanhemmiltani. Hekin menettävät niin paljon.
En olisi saanut tehdä tätä suurta virhettä 15 vuotta sitten. Mutta toisaalta, jos en olisi tehnyt sitä, en olisi saanut näitä ihania lapsia.
He ovat kaikkeni. Minun pieni Suomeni. He puhuvat suomeakin kanssani.
Haluan niin takaisin Suomeen! En vain keksi miten. Ei ole mitään ratkaisua :(
Olen pohjattoman onneton.
Kommentit (41)
Missä asut? Minkä ikäisiä lapsesi ovat? En voi muuta tehdä kuin toivoa jaksamista sinulle !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua erota, ei se olisi mikään ratkaisu. Eihän se mieheni syy ole, että suostuin silloin muuttamaan tänne. Meillä on useampi pieni lapsi.
Eikä hän antaisi lapsia minulle jos vain ostaisin piletit ja pakenisin lentokentälle.
Eivät kaikki ulkosuomalaiset ole onnellisia. Kumpa vaan olisikin! En rakasta tätä asuinmaatani. Se on ihan ok, mutta ei mitenkään erityinen.
Kaipaan Suomen metsiä ja kallioita. Ihan kaikkea. Merta...
ap
Missä asut? Minkä ikäisiä lapsesi ovat? En voi muuta tehdä kuin toivoa jaksamista sinulle !
Kiitos sinulle! En viitsi kertoa kovin tarkasti ettei tunnisteta. Käyn Suomessa 1-3 vuoden välein, miten rahaa on. Liian harvoin ja on niiiiiiiin vaikea lähteä sieltä pois. Mieluiten polttaisin lippuni ja menisin vaikka kellariin piiloon :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä yksi ulkosuomalainen, joka odottaa malttamattomana miehen ulkomaankomennuksen päättymistä... mutta se sentään päättyy ja minulla on jokin takaraja tiedossa.
Mutta ymmärrän, ettei se ole pelkkää herkkua.
Itse asun Etelä-Euroopassa. Olen asunut täällä 10 vuotta. Viihdyn loistavasti, mutta ei tulisi kuuloonkaan, että kävisin Suomessa niin harvoin kuin sinä. Minä käyn lasten kanssa Suomessa 1-3 kertaa vuodessa. Kesällä ollaan pidempään ja silloin mieskin on mukana. Lisäksi vanhempani käyvät täällä 2 kertaa vuodessa, joten lapset näkevät isovanhempiaan noin 3kk välein ellei usemminkin. Myös sisareni ja jotkut kaverit käyvät meillä silloin tällöin.
Olisiko mitenkään mahdollista, että vierailisit useammin Suomessa? Tai vanhempasi siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikset sitten muuta pois? sulla on vaan yks elämä, kannattaa käyttää se nyt
Kiitos ymmärtäväisistä viesteistä! Onhan se vähän lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa joka ei ole niin onnellinen, kuin suurin osa av-mammoista ulkomailla. En olisi ikinä halunnutkaan ulkomaille, mutta kun tapasin sen miehen ja sydän vei...
Ei ole mahdollista käydä useammin Suomessa, valitettavasti :(
En myöskään saa vieraita Suomesta kuin korkeintaan kerran vuodessa, tai parin vuoden välein.
Kumpa näkisinkin heitä useammin :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka muutti etelään lapista ja se niiden äiti ei varmaan yli 10 vuoteen muusta puhunutkaan kuinka halusi muuttaa takaisin lappiin ja itkun kera sitä valitteli. Vielä nytkin asuvat etelässä mutta on vihdoin tyytyväinen ja ei valita siitä enää.
Eikö sulla ole tarpeeksi kavereita sielä asuinmaassa? Jos on ihania kavereita ja mielekästä tekemistä niin ei varmaan haikaile Suomen metsien perään! Jos lapsesi ovat pieniä, ehkä elämä vaan on rankkaa ja jotenkin luulet että elämä olisi niiiin ihanampaa synkässä ja kylmässä Suomessa.
lähettää halin!
enpä osaa auttaa sinua,vaikka halu olisi suuri auttaa!
itkenyt olen minäkin kovasti,koska mieheni ei rakasta minua enää,ja ihan koti Suomessa asun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikset sitten muuta pois? sulla on vaan yks elämä, kannattaa käyttää se nyt
Olisipa se vain noin helppoa!
Meillä on lapsia, ja he ovat myös mieheni lapsia. En saa viedä heitä toiseen maahan ilman mieheni lupaa. Sehän olisi lapsikaappaus. Ja missä asuisin? Mistä saisin elantoni? Saisinko töitä?
Ei se niin helppoa ole :(
Lähtisin vaikka ensi viikolla jos saisin asiat järjestettyä. Mieluiten ottaisin kyllä mieheni mukaan.
ap
lähettää halin!
enpä osaa auttaa sinua,vaikka halu olisi suuri auttaa!itkenyt olen minäkin kovasti,koska mieheni ei rakasta minua enää,ja ihan koti Suomessa asun.
Kiitos sinulle halista!
Olen niin pahoillani sinun vuoksesi :( Toivottavasti asiat järjestyvät vielä hyvin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikset sitten muuta pois? sulla on vaan yks elämä, kannattaa käyttää se nyt
Olisipa se vain noin helppoa!
Meillä on lapsia, ja he ovat myös mieheni lapsia. En saa viedä heitä toiseen maahan ilman mieheni lupaa. Sehän olisi lapsikaappaus. Ja missä asuisin? Mistä saisin elantoni? Saisinko töitä?
Ei se niin helppoa ole :(
Lähtisin vaikka ensi viikolla jos saisin asiat järjestettyä. Mieluiten ottaisin kyllä mieheni mukaan.
ap
En tarkoittanutkaan, että lähdet ilman miestäsi. Mitä mieltä miehes on muuttamisesta? miksi ette vois muuttaa Suomeen? Oothan itekki muuttanut miehen perään (ilmeisesti?) sinne, niin miksi mies ei voisi muutta myös sinun ja lasten kanssa Suomeen? Alatte ettiä työpaikkaa ja asuntoa. Sit kun ne löytyy, niin muutatte. Jos ootte samaa mieltä miehes kaa.
Joka muutti etelään lapista ja se niiden äiti ei varmaan yli 10 vuoteen muusta puhunutkaan kuinka halusi muuttaa takaisin lappiin ja itkun kera sitä valitteli. Vielä nytkin asuvat etelässä mutta on vihdoin tyytyväinen ja ei valita siitä enää.
Eikö sulla ole tarpeeksi kavereita sielä asuinmaassa? Jos on ihania kavereita ja mielekästä tekemistä niin ei varmaan haikaile Suomen metsien perään! Jos lapsesi ovat pieniä, ehkä elämä vaan on rankkaa ja jotenkin luulet että elämä olisi niiiin ihanampaa synkässä ja kylmässä Suomessa.
Ei minulla pahemmin kavereita ole, muutamia ihan kivoja mutta ei kovin montaa. Olen kotiäitinä ja on pieniä lapsia. Minä kaipaan Suomesta sitäkin, että lapseni näkisivät joskus isovanhempiaan ja tätiään ja että heillä olisi sukua. Täällä ei ole mitään :(
ap
Mieheni ei halua Suomeen. Ei puhu suomea eikä pidä pitkästä talvesta. Hänelle Suomeen muutto ei ole mikään vaihtoehto. Hän muuttaisi mieluummin omaan kotimaahansa, mutta ei halua sinnekään.
ap
ymmärrän täysin, sama tilanne, mutta mulla ei ole lapsia. ihan vaan pelko että en saa Suomesta töitä ja en enää 'löydä paikkaani' siellä vaikka perhettäni kaipaankin.
en osaa muuta sanoa kuin yritä löytää onni sieltä missä nyt olet, muuten elämä on yhtä itkemistä ja surkuttelua. tee kodistasi '´pikkusuomi' aaltokipoilla, marimekkokuosilla ja ruisleivän tuoksulla. Käy Suomessa niin usein kuin voit, varmaan maassasi on muita suomalaisia tai joku suomi yhteisö, käy niissä, osallistu vapaaehtoistyöhön tms. Skypetä usein!
joka haluaa takaisin Suomeen. Olen asunut jo monta vuotta ulkomailla miehen työn perässä ja kärsinyt paljon. Ulkomailla/suomessa asetelma raastaa pahasti suhdettamme, ja lapsia on. Ollaan kyllä molemmat suomalaisia, mutta miehen työmarkkinat muualla ihan toista luokkaa. Että ei kaikki ulkomailla olevat ole tyytyväisiä, vaikka hyviäkin asioita on.
lohduttavaa kuulla, että on muitakin kuin minä, vaikka olenkin pahoillani puolestanne, että joudutte kanssa olemaan siellä "vastoin tahtoanne".
Minua lohduttaa myös se, että lapseni eivät kärsi, he ovat syntyneet täällä ja heille kaikki on ok. Eivät he kaipaa Suomeen kuten minä, vaikka usein kysyvätkin, että emmekö voisi hypätä bussiin ja lähteä mummolle. Ei vaan voi :(
Meillä ei ole edes mieheni sukua täällä. Olemme täysin yksin. En haluaisi, että lapsemme kasvavat täysin ilman sukulaisia!
ap jonka silmät eivät jaksa itkeä enää tänään
Alue: Aihe vapaa
ap:n on vaikea uskoa sitä.