Muita kestotyöttömiä tai syrjäytyneitä paikalla?

Jotkut kokevat olevansa vapaampia työttömänä, oman elämänsä herra. Toisaalta työkin antaa paljon vapauksia, joihin taas työttömällä ei ole mahdolliantaa suuksia. Työn tekeminen antaa myös monia kokemuksia, jotka vahvistavat itsetuntoa, onnistumisen kokemuksia, tarpeellisuuden tunnetta jne. Toki kaikki työt ei ole sellaisia, jotka olisivat vain positiivisia, toki voi olla niitäkin työpaikkoja/yhteisöjä, jotka päinvastoin kuormittavat ja vievät voimia.



Kyllä työn tekeminen minun kokemukseni mukaan on pääsääntöisesti ihanaa ja palkitsevaa ja on iso osa minua ja elämääni.

enkä saa tehdä enää töitä.



eläkeläinen 43v

syrjäytyneen työttömän tunne vaivattomuudesta ja vapaudesta on passiivisuuden tuomaa harhaa

jos työ sopisi täydellisesti elämänrytmiini + siitä jäisi käteen enemmän kuin työmarkkinatuesta (500€). Haluaisin 10-14 työn, tunnin enemmänkin voisin tehdä jos oikein kiva työ. Olen hakenut mm. kassaksi, myyjäksi jne. mutta ei mua kukaan ota kun työhistoriassa on mielenterveysongelmien vuoksi pelkkää tyhjää.

jos työ sopisi täydellisesti elämänrytmiini + siitä jäisi käteen enemmän kuin työmarkkinatuesta (500€). Haluaisin 10-14 työn, tunnin enemmänkin voisin tehdä jos oikein kiva työ. Olen hakenut mm. kassaksi, myyjäksi jne. mutta ei mua kukaan ota kun työhistoriassa on mielenterveysongelmien vuoksi pelkkää tyhjää.

Eihän voi lähteä siitä, mitä sinä haluat. Vaan sinun pitäisi sopeutua siihen, mitä työnantaja tarvitsee. Teet mitä pyydetään ja palkka juoksee.

Kukaan ei todellakaan ota sinua töihin, jos työhaastattelussa latelet omat ehtosi tiskiin.

Nimim. "näitäkin on nähty"

Koska tämä elämä on minun ja minä siitä tulen kärsimään, jos sanon kiltisti "joo", on parempi olla itselleen rehellinen. Se työnantaja ei tule välittämään, jos ahdistun vaatimuksista niin paljon että joudun syömään rauhoittavia- minä kärsin kaiken mielistelyn nahoissani, tavalla tai toisella.



En ole haastatteluissa "latonut ehtojani tiskiin", olen hakenut sellaisia puolipäiväisiä paikkoja jotka passaavat mm. työn rasittavuuden sekä päivän keston kannalta. Ei ketään kiinnosta näinä aikoina palkata mielenterveyskuntoutujaa, kun tilalla on kasa terveitäkin, joita voi pistää mihin vuoroon tahansa ja aina se heille sopii.

Siis työttömänähän sitä byrokratiaa just riittääkin. Jokainen risaus on ilmoitettava työvoimatoimistolle tai kassalle. Aina ollaan kyttäämässä, ja opiskelusta ja vapaaehtoistyöstä tms. on tehtävä selvityksiä. Pienikin työnpätkä romuttaa talouden kolmeksi kuukaudeksi kun sen pienen palkan jälkeen ei saa tuloja ennen kuin kassa antaa päätöksen sovelletusta päivärahasta.



Töissä on niin paljon helpompaa. Saat tehdä vapaa-ajallasi mitä tykkäät, opiskella vaikka kaikki illat jos haluat, saat matkustella, suunnitella elämääsi. En ymmärrä, miksi joku valitsisi toisin.

Paperisotaa ja byrokratiaa on ns. normaalilla ihmisellä kaikkialla. Jos omistat auton, asunnon, teet töitä, huolehdit veroista, huolehdit lapsista, maksat lainoja, opiskeletkin ehkä, saat roiman annoksen paperitöitä ja laskettavaa. Minä olen välttänyt aikuisikäni verosuunnittelua yms. höttöbyrokratiaa parhaani mukaan. Sain tarpeekseni siitä sekavasta paperinpyörittelystä, numerosekamelskasta ja kapulakielestä. Tukien varaan kun heittäytyy, tietää tasan mitkä ovat tulot ja mitkä ovat menot. Heittää vaan paperit sossulle ja antaa heidän laskea jyvät ja murut. Ei tarvitse miettiä täyttikö veroilmoituksen oikein tai että tuleeko mätkyt vuoden tai parin päästä kun veroja ja tuloja tarkistetaan. Kerran kuussa kun jättää lapun sossulle, ja sitten asumistuen tarkistuspaperit täyttää kerran vuodessa, niin se on siinä. Sitä toimii itse vaan omien asiakirjojen välittäjänä viranomaistahojen välillä. Ei tarvitse pysähtyä tulkitsemaan niitä kryptisiä papereita. Siinä on vuoden paperityöt, ja kaikki aika maailmassa "hoitaa" ne. Yhteensä menee 5-15 min. / kk, riippuen miten organisoitunut on. Laskut ovat pieniä, niitä on vähän ja ne on helppo ennustaa. Kaupanpäällisiksi saa vielä kevyen terveydenhuollon ja välttää työperäiset terveysriskit.



En ikinä lähtisi mihinkään pätkähommiin nykytilanteessa, juuri sen ekstrapaperityön ja päänsäryn takia, sen taloudellisen ennustamisen vaikeuden takia. Vai että vielä vapaaehtoistyötä kyttäävät?



Ei kiitos. Ennemmin luen mitä haluan, ajattelen, pohdin, ennustan, visioin, seuraan vierestä kun pikkuihmiset puurtavat oravanpyörässä, odottaen milloin he itse ymmärtävät sen kaiken, minkä itse ymmärsin ajat sitten. Vai olenko se minä, joka odottaa sitä, minkä muut tajusivat ajat sitten? Miksi tunnen itseni kuninkaaksi enkä köyhäksi? Miksi omatuntoni on puhdas?

se olisi minulle fine.

Mutta toisten rahoilla loisiminen ja avuttomaksi heittäytyminen nostaa vihan tunteen. Ymmärrätkö, että käytät muita ihmisiä hyväksi?

Paperisotaa ja byrokratiaa on ns. normaalilla ihmisellä kaikkialla. Jos omistat auton, asunnon, teet töitä, huolehdit veroista, huolehdit lapsista, maksat lainoja, opiskeletkin ehkä, saat roiman annoksen paperitöitä ja laskettavaa. Minä olen välttänyt aikuisikäni verosuunnittelua yms. höttöbyrokratiaa parhaani mukaan. Sain tarpeekseni siitä sekavasta paperinpyörittelystä, numerosekamelskasta ja kapulakielestä. Tukien varaan kun heittäytyy, tietää tasan mitkä ovat tulot ja mitkä ovat menot. Heittää vaan paperit sossulle ja antaa heidän laskea jyvät ja murut. Ei tarvitse miettiä täyttikö veroilmoituksen oikein tai että tuleeko mätkyt vuoden tai parin päästä kun veroja ja tuloja tarkistetaan. Kerran kuussa kun jättää lapun sossulle, ja sitten asumistuen tarkistuspaperit täyttää kerran vuodessa, niin se on siinä. Sitä toimii itse vaan omien asiakirjojen välittäjänä viranomaistahojen välillä. Ei tarvitse pysähtyä tulkitsemaan niitä kryptisiä papereita. Siinä on vuoden paperityöt, ja kaikki aika maailmassa "hoitaa" ne. Yhteensä menee 5-15 min. / kk, riippuen miten organisoitunut on. Laskut ovat pieniä, niitä on vähän ja ne on helppo ennustaa. Kaupanpäällisiksi saa vielä kevyen terveydenhuollon ja välttää työperäiset terveysriskit.

En ikinä lähtisi mihinkään pätkähommiin nykytilanteessa, juuri sen ekstrapaperityön ja päänsäryn takia, sen taloudellisen ennustamisen vaikeuden takia. Vai että vielä vapaaehtoistyötä kyttäävät?

Ei kiitos. Ennemmin luen mitä haluan, ajattelen, pohdin, ennustan, visioin, seuraan vierestä kun pikkuihmiset puurtavat oravanpyörässä, odottaen milloin he itse ymmärtävät sen kaiken, minkä itse ymmärsin ajat sitten. Vai olenko se minä, joka odottaa sitä, minkä muut tajusivat ajat sitten? Miksi tunnen itseni kuninkaaksi enkä köyhäksi? Miksi omatuntoni on puhdas?

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä kolmen mielenterveyteen liittyvän diagnoosini kanssa. Jos voisin valita toisin, eli normaalin elämän koulutuksineen ja töineen, valitsisin sen empimättä. En halunnut sairastua, enkä halunnut enkä suunnitellut koskaan, että minusta tulee tällainen.



Tiedän liian hyvin, mitä minusta ajatellaan. Olen loinen, oikea paskakasa kaikkien fiksujen ja veroja maksavien ihmisten keskellä. En tuota mitään yhteiskunnalle, en ole kenellekään hyödyllinen. Moni varmaan iloitsisi, jos kuolisin pois. Sitten olisi yksi loinen vähemmän Suomenmaassa, häiritsemässä Täydellisiä Veronmaksajia.

Ennemmin luen mitä haluan, ajattelen, pohdin, ennustan, visioin, seuraan vierestä kun pikkuihmiset puurtavat oravanpyörässä, odottaen milloin he itse ymmärtävät sen kaiken, minkä itse ymmärsin ajat sitten. Vai olenko se minä, joka odottaa sitä, minkä muut tajusivat ajat sitten? Miksi tunnen itseni kuninkaaksi enkä köyhäksi? Miksi omatuntoni on puhdas?

en heitä kadehdi. Itsekin olin lähellä syrjäytyä nuorempana. Ainoa mikä särähtää niin tuo oravanpyörä... Onko tuo jotain itsepetosta nähdä kaikki työelämä kiduttavana raadantana joka estää ajattelun? Kyllä mä ainakin mielestäni pohdin ja visioin ihan tarpeeksi vaikka työssä käynkin ja saan vieläpä palkkaa siinä sivussa. Pikemminkin työelämä tuo siihen pohdintaan eri näkökulmia uusien kokemuksien myötä.

jos työ sopisi täydellisesti elämänrytmiini + siitä jäisi käteen enemmän kuin työmarkkinatuesta (500€). Haluaisin 10-14 työn, tunnin enemmänkin voisin tehdä jos oikein kiva työ. Olen hakenut mm. kassaksi, myyjäksi jne. mutta ei mua kukaan ota kun työhistoriassa on mielenterveysongelmien vuoksi pelkkää tyhjää.

En ehkä ole syrjäytynyt sanan todellisessa merkityksessä mutta siltä minusta tuntuu. En ole valmistunut mihinkään ammattiin, olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä mm. masennuksen, paniikkihäiriön ja ahdistuneisuuden vuoksi. Sitten Kela tiputti minut pois, vaikkei tilanteeni ollut kohentunut niin että olisin ollut työkykyinen. Minulle riitti, en halunnut enää tapella Kelan kanssa, en ravata lääkärillä enkä muutenkaan halunnut kenenkään holhousta osakseni.

No, tiedän etten pysty normaaliin 8 tunnin työhön. En edes tiedä pystyisinkö minkälaiseen.

Lopulta tuntui etten ole enää masentunut, olen vain juuttunut oravanpyörään etten osaa enää toimia.

Erinäisten asioitten kautta päädyin ratkaisuun että nyt olen perustamassa yritystä. Se on oma tapani kuntouttaa itse itseäni ja päästä jaloilleni. Ei ole kukaan määräämässä työaikojani, kunhan saan asiat hoidettua.

Olen ajatellut että jos vain saan yritykseni pyörimään hyvin ja homma kehittyy niin hyvälle mallille että pääsisin joskus palkkaamaan jonkun, haluaisin antaa paikan nimenomaan jollekin jolla on samanlaisia kokemuksia kuin itselläni. Ottaisin mielelläni vajaakuntoisen mielenterveyskuntoutujan töihin. Voisin joustaa työajoissa, kunhan tarvittavat työt tulee tehtyä. Haluaisin antaa elämän ja toivon jollekulle, joka on joutunut ulos tästä yhteiskunnan armottomasta pyörästä. Pitäkää peukkuja että tämä onnistuu :)

Sinulta haluaisin kysyä, että mitä tarkoitat noilla työajoillasi? Olisi kiva kuulla millainen työ sopisi juuri sinulle?

Aikani yritin ja ikinä en yrittäjäelämään enää lähde. Näin on paljon vaivattomampaa.



Jokin kiva pieni duuni olisi hyvä saada.

Tukien hakeminen on monin verroin vaivalloisempaa ja byrokraattisempaa kuin palkansaanti. Tiedän, kun molempia olen kokeillut.



Etkö sinä ole koskaan ollut töissä, jos kuvittelet työntekijän elämää jotenkin vaikeaksi verotuksen ja byrokratian vuoksi?



Ei, Suomessa se on työnANTAJA, joka huolehtii kaikki verohommat. Tavallisen työntekijän ei tarvitse kuin toimittaa verokortti palkanmaksajalle, ja siinä kaikki. Nykyään ei tarvitse tehdä edes veroilmoitusta, vain tarkistaa ja täydentää valmis veroehdotus.



Sekoititko nyt työelämän verobyrokratian YRITTÄJÄN verotukseen? Todellakin yrittäjän on tehtävä ilmoituksia ja maksuja kuukausittain, varsinkin jos on työntekijä.

koska niiden mukana tuleva paperisota oli vaikeaa? Ja on nyt onnellinen vuokralla-asuja joka pyöräilee kaikkialla säässä kuin säässä, siitä ilosta että ei tarvitse omistaa mitään? On muuten ensimmäinen ihminen, jonka olen kuullut vapaaehtoisesti näin tehneeen.