Minkälaisia kokemuksia koira yleensäkin tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi?

Koiria on pidetty ihmisten kumppanina jo vuosituhansia, eikä niiden pito ole mitään rakettitiedettä. Ne tarvii lähinnä ruokaa, liikuntaa, eläinlääkinnällisten tarpeiden hoidon. Jos koirasta haluaa seuralaisen itselleen niin sitten sen kanssa tulee myös touhuta ja seurustella pienestä asti, muuten siitä kasvaa kyllä ihan tyytyväinen mutta sellainen joka viihtyy paljolti omissa oloissaan (riippuu rodustakin). Ja ainakin luoksetulo ja odottamiskäskyt kannattaa koiralle opettaa.



Mutta tervepäinen, hyvähermoinen koira ei tarvi mitään ihmeellisiä erityisiä sosiaalistamisia ja joka asiaan totuttamisia, muuta kuin sen minkä arjessaan saa. Se kyllä sopeutuu aina siihen mitä on, jos sillä vaan on takanaan turvallinen rauhallinen pentuaika. Esim. minä asuin ennen maalla koirineni, eikä ne olleet ikinä käyneet kaupungissa. Eron jälkeen muutin Helsinkiin, kerrostaloon, koirat silloin 7 ja 10 -vuotiaita. Ei sitten minkäälaisia ongelmia koirilla sopeutua kerrostaloon, ihmisvilinään, metroihin, hisseihin tai mihinkään. Ne kyllä luottavat minuun että minä tiedän mitä tehdään ja kokevat olonsa turvalliseksi joka paikassa kunhan emäntä on mukana.

Mutta tervepäinen, hyvähermoinen koira ei tarvi mitään ihmeellisiä erityisiä sosiaalistamisia ja joka asiaan totuttamisia, muuta kuin sen minkä arjessaan saa. Se kyllä sopeutuu aina siihen mitä on, jos sillä vaan on takanaan turvallinen rauhallinen pentuaika. Esim. minä asuin ennen maalla koirineni, eikä ne olleet ikinä käyneet kaupungissa. Eron jälkeen muutin Helsinkiin, kerrostaloon, koirat silloin 7 ja 10 -vuotiaita. Ei sitten minkäälaisia ongelmia koirilla sopeutua kerrostaloon, ihmisvilinään, metroihin, hisseihin tai mihinkään. Ne kyllä luottavat minuun että minä tiedän mitä tehdään ja kokevat olonsa turvalliseksi joka paikassa kunhan emäntä on mukana.

Mua on vähän huvittanut esimerkiksi Tuire Kaimion oppaat, joissa koiraa opetetaan vähä vähältä tekemään mitä arkisimpia asioita suunnilleen sillä asenteella, että koira saattaa mennä lopullisesti pilalle ja seota pahemman kerran, jos tapahtuu jotain erikoista ja yllättävää tai koulutuksessa edetään liian nopeasti.

Tietenkin mulla on ollut onnea, kun en ole saanut kohdalleni heikkohermoista koiraa. Tosin hyväpäisyyteen kiinnitin huomiota jo rotua ja yksilöä valitessani.

mutta toisaalta siinä mielessä maalaisjärjellä, että JOS sen koiranpennun kanssa näyttää tulevan käytösongelmia, niin sitten tietysti vaaditaan erityishuomiota siihen, että mistä ne johtuvat ja miten ne saa kitkettyä nopeasti pois.



Itselläkin on ollut aika selväpäisiä koiria aina, varmaan rotuvalinnasta johtuen, joten mitään ongelmia ei ole koskaan tullut. Turvallisuus, seura, säännöllisyys ja selkeät kiellot ja palkitsemiset ovat riittäneet.

Mua on vähän huvittanut esimerkiksi Tuire Kaimion oppaat, joissa koiraa opetetaan vähä vähältä tekemään mitä arkisimpia asioita suunnilleen sillä asenteella, että koira saattaa mennä lopullisesti pilalle ja seota pahemman kerran, jos tapahtuu jotain erikoista ja yllättävää tai koulutuksessa edetään liian nopeasti.

Ja yleensä pahimmat ongelmat esim. koiran eroahdistuksen, vastaantulijoille räyhäämisen ja monen muun ongelmakäytöksen kanssa tuntuu olevan näillä kaimiolaisia oppeja noudattavilla, jotka tekevät siitä pennun kasvatuksesta ihan valtavan numeron ja stressaavat joka tilannetta. Sitten taas meillä, jotka eletään vaan rennosti eikä erityisesti opeteta työllä ja vaivalla joka asiaa yksinolosta toisten koirien kohtaamiseen, on rauhallisia hyväkäytöksisiä koiria pääosin.

Aina välillä lenkillä huvittaa kun joku nuori koiranomistaja tulee pentunsa kanssa ja tekee kauhean numeron siitä toisten koirien tapaamisesta. Ei saa tavata vieraita tai jos saa niin täytyisi olla juuri tietyllä tavalla. Minä taas annan pienestä asti tavata kaikkia jotka vaan antaa pennun luokse tulla, ja mieluiten aina vapaana kun mahdollista (vapaana koira pystyy osoittamaan toiselle luontaisesti alistumista ja muuta mikä kuuluu koirien kanssakäymiseen ja estää konflikteja), ja niinpä minulla on koiria joita ei aikuisina kiinnosta pätkääkään ohikulkijat, elleivät ole vanhoja tuttuja tai selvästi tilanne ole sellainen että jäädään tapaamaan siihen, kunt aas noilla vaivalla opettajilla usein on koiria jotka vetävät hihnassa henki koristen toisten koirien luo tai sitten räyhäävät niille joko säikkynä tai aggressiivisena. Minä voin kulkea ihan hyvin koirat irti tien toista puolta toisten koirakkojen ohi eikä ne koirat lähde siitä mihinkään.

Mua on vähän huvittanut esimerkiksi Tuire Kaimion oppaat, joissa koiraa opetetaan vähä vähältä tekemään mitä arkisimpia asioita suunnilleen sillä asenteella, että koira saattaa mennä lopullisesti pilalle ja seota pahemman kerran, jos tapahtuu jotain erikoista ja yllättävää tai koulutuksessa edetään liian nopeasti.

Ja yleensä pahimmat ongelmat esim. koiran eroahdistuksen, vastaantulijoille räyhäämisen ja monen muun ongelmakäytöksen kanssa tuntuu olevan näillä kaimiolaisia oppeja noudattavilla, jotka tekevät siitä pennun kasvatuksesta ihan valtavan numeron ja stressaavat joka tilannetta. Sitten taas meillä, jotka eletään vaan rennosti eikä erityisesti opeteta työllä ja vaivalla joka asiaa yksinolosta toisten koirien kohtaamiseen, on rauhallisia hyväkäytöksisiä koiria pääosin.

Aina välillä lenkillä huvittaa kun joku nuori koiranomistaja tulee pentunsa kanssa ja tekee kauhean numeron siitä toisten koirien tapaamisesta. Ei saa tavata vieraita tai jos saa niin täytyisi olla juuri tietyllä tavalla. Minä taas annan pienestä asti tavata kaikkia jotka vaan antaa pennun luokse tulla, ja mieluiten aina vapaana kun mahdollista (vapaana koira pystyy osoittamaan toiselle luontaisesti alistumista ja muuta mikä kuuluu koirien kanssakäymiseen ja estää konflikteja), ja niinpä minulla on koiria joita ei aikuisina kiinnosta pätkääkään ohikulkijat, elleivät ole vanhoja tuttuja tai selvästi tilanne ole sellainen että jäädään tapaamaan siihen, kunt aas noilla vaivalla opettajilla usein on koiria jotka vetävät hihnassa henki koristen toisten koirien luo tai sitten räyhäävät niille joko säikkynä tai aggressiivisena. Minä voin kulkea ihan hyvin koirat irti tien toista puolta toisten koirakkojen ohi eikä ne koirat lähde siitä mihinkään.

Meillä lensi Kaimion kirja roskiin, kun autoon totuttelua olisi pitänyt opetella käynnistämällä auto aluksi vain ihan sekunniksi(!) ettei koira ehdi hermostua. Tajuttiin silloin, ettei tää ole ihan meitä varten. Koira läntättiin peräkonttiin ja pari namia perään, ja ihan hyvin on kulkenut koko ikänsä :D

on myös ihan rodunjalostuksen tulosta. On sukuja, joissa on monessa polvessa käytösongelmia ja silti koiria käytetään jalostukseen. Jos sattuu saamaan koiran, jonka hermorakenne vaan ei ole kovin hyvä, niin siinä joutuu tekemään paljon töitä eikä siltikään saa siitä koirasta ikinä rauhallista ja tasapainoista yksilöä. Sitten taas, jos koira on vahvahermoinen, saa sen kanssa elää ihan normaalia elämää ilman suurempia kommervenkkejä.



Ensimmäinen koirani oli pentuaikojen jälkeen aivan unelmatapaus; lempeä ja rauhallinen, kuunteli ja totteli. Toinen koira reagoi voimakkaasti kaikkeen ympärillään, on luonnostaan vähän hermostunut ja sen on vaikea rauhoittua. Lähes kaikilla sen sisaruksilla on ollut isoja ongelmia mm. yksinjäämisen kanssa ja niillä on ongelmakäyttäytymistä, vaikka omistajina on hyvinkin kokenutta porukkaa.

Koira läntättiin peräkonttiin ja pari namia perään, ja ihan hyvin on kulkenut koko ikänsä :D