En ymmärrä, miksi lapsen käytös on muuttunut näin paljon =/
Kyseessä on siis 6v. eskarissa oleva poika. On aina ollut hyvin vauhdikas tapaus, mutta silti aika kiltti ja ystävällinen. Omapäinen ja sellainen hassuttelija.
Tietenkin kuvioihin on nyt tullut tuota ikään kuuluvaa uhmaa mutta aika pientä se silti on tähän asti ollut.
Mutta, käytös on muuttunut minusta tosi paljon. Ennen tuli tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa, nyt saa aivan typeriä päähänpistoja. Oli leikkipuistossa potkinut kaveriaan jalkoihin yhtäkkiä, sylkenyt toisen lapsen päähän (erään toisen lapsen mukaan oli tehnyt tuon yllyttetynä mutta silti).
Koko ajan vihataan äitiä, isää, pikkusiskoa, kaveria jne. Toki saattaa seuraavassa hetkessä olla halailemassa ja pussailemassa ja sanomassa, että tykkään sinusta.
On alkanut myös valehdella. Välillä en erota, puhuuko lapsi totta vai ei. Yleensä nuo liittyvät jotenkin kaverisuhteisiin ja mitä leikeissä tapahtuu ja näitä ollaan sitten selvitetty muiden vanhempien kanssa. Lopputulemana on yleensä se, että lapsi on aikain suurennellut asioita.
Tänään oli sitten yhtäkkiä kesken askartelun tökännyt eskarikaveriaan sellaisella tikulla kurkkuun/nieluun (vähän jäi epäselväksi kumpaan, koska eskariope ei ehtinyt kertoa tarkemmin. Huomenna kuitenkin otan asian uudelleen esiin.). Mitään vahinkoa ei tapahtunut, mutta olisi voinut käydä tosi huonosti.
Rangaistuksia ollaan jaeltu. Ulos ei esimerkiksi ole asiaa ilman toista vanhempaa, koska siellä ei osata käyttäytyä (kesän aikana siis alettu päästämään yksin ulos, tämä kun on hyvin rauhallista seutua). On saanut kotiarestia mutta toisaalta lapsi viihtyy enemmän kotona, joten sinällään aika hyödytön rangaistus.
Minusta nämä muutokset ovat tapahtuneet nimenomaan nyt syksyn aikana. Eskarista on silti tullut pelkkiä kehuja eli tämän päiväinen oli ensimmäinen kerta, kun poika tekee tyhmiä siellä. Kotona nyt luonnollisesti uhmataan enemmän.
Olen vain niin ymmälläni, miksi poika tekee tuollaista. Onko se ikään kuuluvaa kokeilua, vaikka olisivat todella tyhmiä temppuja?
Kotona kaikki on ihan ok, ei mitään suuria muutoksia tai riitoja meidän vanhempien välillä.
Minulle tämä on ihan sietämätön tilanne. Olen yrittänyt luoda suhteita muiden eskarilaisten vanhempiin, koska tässä kylässä ei ole kuin muutama leikkikaveri ja heidänkin kanssaan lapsella menee useimmiten sukset ristiin tavalla tai toisella ja aina joudun menemään väliin.
onko ollut aiemmin päiväkodissa vai menikö kotihoidosta eskariin? Kysyn tuota siksi, että voiko olla, että poikasi sosiaalisten taitojen puutteet eivät vain ole aiemmin näkyneet, vaikka niitä on ollut aina - ne näkyvät selkeämmin yhtäjaksoisessa ryhmätoiminnassa, kotona ja satunnaiskerhoilussa niitä on helpompi "kiertää".
Paljonhan toki voi laskea kuusivuotisuhman piikkiin, se muuttaa juuri tuossa iässä lapsia sellaisiksi vastaaninttäjiksi. Eli tuollainen "mä vihaan sua" -reagointi toruihin ja kieltoihin mennee siihen piikkiin.
Väkivaltainen reagointi sen sijaan ei ole leimallisesti kuusivuotiaan uhmaan kuuluva juttu, joten siitä olisin minäkin hiukan huolissani.
Onko lapsellasi kaikki ok muuten kaveripiirissä, vai saattaakohan häntä kiusata joku? Väkivaltainen reagointi voi liittyä vaikkapa sosiaalisella eristämisellä kiusaamiseen, eli välttämättä kyse ei ole fyysisestä kiusaamisesta.
On hyvä asia, että lisäät lapsesi valvontaa. Voisiko rangaistuksia vielä modifioida, jos tuntuu tosiaan siltä, että lapsesi ei koe niitä riittävän kovina? Kielto pelata tietokoneella tai vaikkapa karkkipäivän peruminen?
Ymmärtääkö lapsesi varmasti, mitä on tehnyt? Tajuaako, että muut lapset alkavat häntä pelätä, jos käyttäytyy toistuvasti arvaamattomasti? Asian selvittämisessä voisi ehkä käyttää metodina sosiaalista sarjakuvittamista, sitä neuvotaan käyttämään esim. asperger-lapsilla, joiden on vaikea ymmärtää muiden tuntemuksia kriisitilanteissa. Eli piirretään jokin tapahtumasarja ihan tikku-ukoilla ja puhe/ajatuskuplilla niin, että lapsen kanssa yhdessä mietitään, miten toinen ajatteli silloin, kun hän teki sitä, mitä teki... Ja että miten sen tilanteen olisi voinut ratkaista paremmin niin, ettei kehenkään olisi sattunut ja hänestä pidettäisiin enemmän...