Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko purkaa kun ketuttaa tuo lapsen harrastus niin vietävästi!
30.10.2012 |
Lapseni harrastaan joukkuelajia ja on siitä todella innoissaan. Käy kaikissa treeneissä ja peleissä ja lisäksi käyttää melkein kaiken vapaa-aikansa omatoimiseen harrastamiseen.
Harjoituksen kautta on oppinut taitavaksi, pärjää peleissä hyvin, saa palkintoja, suorittaa todella hyviä arvosanoja taitavuuskisoissa jne.
Ja kyse ei ole minun mielipiteestäni vaan häntä on kehuttu tosi paljon valmentajien ja muiden vanhempien taholta.
Lapsi turhautuu kun on joutunut harjoittelemaan uusien harrastajien kanssa eikä ole päässyt tasoiseensa seuraan. Nyt päivitettiin harjoitusryhmät ja taas on siellä aloittelijoiden joukossa.
Luulen että tuo päätös aiheuttaa sen että poika lopettaa koko lajin. Ei kenelläkään motivaatio riitä jos ei koskaan pääse omalle tasolle harrastamaan. Kiitos vain.
Kommentit (20)
Tyttö harrasti luistelua, ja oikein nautti haasteellisista kuvioista. Kunnes tuli kevät, ja ryhmät jaettiin uusiksi. Harjoitukset taantuivat puolella vuodella ja asioita, jotka tyttöni oli jo oppinut harjoiteltiin uudestaan "nollasta".
Motivaatio katosi, kun parhaat kaverit siirtyivät vaativampien ryhmään ja oman tyttöni ryhmän taso putosi. Sen jälkeen luistelu jäikin kokonaan pois harrastuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valmentajalta onko tullut vahingossa virhe ryhmäjaossa.
Ei tuo ole reilua lastasi kohtaan.
oman lapseni harrastuksen kautta. Vanhemmat ottavat paljon paineita ryhmäjaoista, usein enemmän kuin lapset.
Ottamatta kantaa ap:n lapsen tilanteeseen (joku syy kai valmentajilla on ryhmäjakoihin) sanoisin, että olette urheilijalapselle hyvin tyypillisessä tilanteessa. Melkein jokainen lapsi on joskus ryhmänsä heikoin ja välillä sitten taas se paras, joka "vetää" muita eteenpäin. Tilanne on lapselle vaikea, mutta vanhemman tuki ja kannustus auttaa.
Harrastamisen pitää lähteä lapsen omasta motivaatiosta ja vanhemman pitäisi puuttua siihen mahdollisimman vähän. Kaikki ei ole hyvin, jos vanhempia "ahdistaa" lapsen treenejä tai joukkueen jakoja seuratessaan.
Joskus tietysti lajin tai seuran vaihto on paikallaan, jos lapsen motivaatio, taidot tai vanhempien jaksaminen ei enää riitä.
On tietysti olemassa myös puolueellisia valmentajia ja väärin tehtyjä ryhmäjakoja, sitä en kiellä.
Jos asiat on tuttuja ja ne jo osaa, niin eikös se ole ihanaa ja innostavaa, että voi näyttää taitonsa muillekin ja innostaa heitä oppimaan ?
Ja olen melko varma, että tässä teidänkin tapauksessa syynä saattaa olla kateus. Kun valmentajan oma poika on huonompi niin varmuuden vuoksi käännetään se kuitenkin sen oman eduksi mollaamalla toisten lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tilanne on vastaava kuin tuo yhden vastaajan lapsen luistelutilanne. Ketään ei motivoi "taantua" ja harjoitella samoja asioita uudestaan ja uudestaan kun uusien harrastajien mukaan mennään. Olisi paljon reilumpaa päästä harjoittelemaan samoilla taidoilla varustettujen kanssa.
On ihan luonnollista että minua äitinä korpeaa se että lapseni ei saa kunnollista valmennusta vaikka maksamme siitä isot rahat joka vuosi. Ja olen jo nyt huomannut sen että lapsen motivaatio vähenee koko ajan kun ei pääse "kunnolla" harjoittelemaan.
Ja kyllä, valmentajien omat lapset ovat tietysti parhaassa tasoluokassa, samoin kaikkien muidenkin seuran aktiivien. Ehkä he ovatkin parhaita, todennäköisesti, mutta erikoinen sattuma.
ap
oman lapseni harrastuksen kautta. Vanhemmat ottavat paljon paineita ryhmäjaoista, usein enemmän kuin lapset. Ottamatta kantaa ap:n lapsen tilanteeseen (joku syy kai valmentajilla on ryhmäjakoihin) sanoisin, että olette urheilijalapselle hyvin tyypillisessä tilanteessa. Melkein jokainen lapsi on joskus ryhmänsä heikoin ja välillä sitten taas se paras, joka "vetää" muita eteenpäin. Tilanne on lapselle vaikea, mutta vanhemman tuki ja kannustus auttaa. Harrastamisen pitää lähteä lapsen omasta motivaatiosta ja vanhemman pitäisi puuttua siihen mahdollisimman vähän. Kaikki ei ole hyvin, jos vanhempia "ahdistaa" lapsen treenejä tai joukkueen jakoja seuratessaan. Joskus tietysti lajin tai seuran vaihto on paikallaan, jos lapsen motivaatio, taidot tai vanhempien jaksaminen ei enää riitä. On tietysti olemassa myös puolueellisia valmentajia ja väärin tehtyjä ryhmäjakoja, sitä en kiellä.
Yritä ujuttautua mukaan sinne päätäjäporukoihin, niin ehkä sitten tekin saatte sen äänioikeuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai lähetä vaikka sähköpostia. Kerro, että ihmettelet harjoitusryhmien jakoa, voit myös kysyä perustelua miksi lapsesi on jätetty aloittelijoiden ryhmään. Kerro lapsesi motivaatio-ongelmista ja lopettamisajatuksista. Mutta muista olla korrekti ja ystävällinen. Kysy ja keskustele, älä vaadi tai käske. Keskustele asiasta yhden valmentajan kanssa, älä puhu selän takana yhdelle yhtä ja toiselle toista. (En siis usko, että välttämättä tekisit näin, mutta sellaisiinkin vanhempiin olen valmentajana törmännyt.)
Pääpainona vielä lasten ollessa kyseessä yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot. Ja tosiaan kyseessä ollessa vain HARRASTUS ryhmiä ei tehdä lajitaitojen mukaan.
Harrastuksen kautta luodaan pohjaa myös eettisiin asioihin ja joillekkin annetaan isompaa roolia nimenomaan kaverin potkimisessa eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä valmentajat nostavat ylöspäin.
Toisella seuralla on tasomittaukset ja se on minusta hyvä asia, koska siinä taidot oikesti punnitaan.
Toistaiseksi lapseni on siirretty puolen vuoden välein, mutta kovistelen kyllä vaadittaessa valmentajia, jos siirtoa ei tule.
Lapseni on oikeasti hyvä ja on uinut yhden kurssin toisella uimaseuralla ja siellä hänet rankattiin tasomittauksella aika korkealle.
Siirrolla on merkitystä, että lapsi pääsee valmennuryhmään, koska ui kilpailupuolella.
Tuli vino pino samanikäisiä aloittelijoita samaan ryhmään ja tyttö harrastanut monta vuotta jo.
Sitten kun siellä on mukana "koheltajia" niin tytön into laantuu, kun harkat menee pelleilyksi.
Ja vielä pitäisi 2 v jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka valmentaja sanoo, että sun lapses on muuten ihan surkea tässä lajissa.
Eikö aina kehoteta kannustamalla ja kehumalla? Ei kait se siis sitä tarkoita, että lapsi on huipuista huipuin?
Ja toisaalta taas, tuttua tuo on varmasti joka paikkakunnalla. Kummasti aina se saman perheen lapset ovat edustusjoukkueissa vaikka normaalisti perheen lapset eivät todellakaan ole samoista asioista edes kiinnostuneita..
Pitääkö urheilun sitten aina olla pelkkää positiivisia kokemuksia?
Eikö urheilu oli jo päämäärä sinänsä. Urheilussa haetaan omia rajoja, tsempataan itseään ja muita ja aina välillä myös epäonnistutaan.
No nimen omaan. Mutta miten niitä omia rajoja haetaan jos joutuu koko ajan tekemään samoja asioita?!
Ymmärrän ap:tä ja tämän lasta kyllä todella hyvin. Lapsen ei tarvitse olla edes mikään erityisen lahjakas, mutta kyllä motivaatio hyvin nopeasti katoaa jos lajissa ei edisty vaan koko ajan jumittaa aloittelijoiden joukossa, samojen perusasioiden parissa.
Vähän sama asia jos menisi luovan kirjoittamisen kurssille ja siellä kerrattaisiin koko ajan kielioppisääntöjä. Eikö tulisi missään vaiheessa mieleen, että milloin näitä sääntöjä voisi alkaa jo soveltamaankin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tilanne on vastaava kuin tuo yhden vastaajan lapsen luistelutilanne. Ketään ei motivoi "taantua" ja harjoitella samoja asioita uudestaan ja uudestaan kun uusien harrastajien mukaan mennään. Olisi paljon reilumpaa päästä harjoittelemaan samoilla taidoilla varustettujen kanssa.
että on kyse taantumisesta? Itse toimin harraste valmentajana ja monet lapset harmittelevat, kun joitain asioita kerrataan. Syynä ei ole ne heikommat, vaan syynä on, että tietyt taidot ovat tärkeitä lajissa ja yhtenä vuonna opitaan kyllä joku osa-alue, mutta toisena vuonna erityisesti kehittyneempien kanssa mennään vielä syvemmälle samaan asiaan.
Harjoitukset ovat juuri perusasioiden osalta saman toistoa. Jos lapselta mielenkiinto vähenee, voi miettiä mieluummin, miten lapsi motivoituu. Toki motivointi tunnilla ja toistoihin on valmentajan tehtävä, mutta jos kyse on harraste, ei siellä välttämättä ole niitä OKL tasoisia opettajia.
Monet asiat yritetään valmentaa nimenomaan refleksin omaisiksi, joka tarkoittaa toistoja toistojen perään. Erityisesti murrosiässä on syytä treenata joitain asioita uudestaan ja uudestaan, jotta asia menee kunnolla selkäytimeen.
Moni lapsi luulee osaavansa jonkun asian jo huippuhyvin. Se ei tarkoita, että sitä ei kannata harjoitella.
kun ryhmäjakoa uusitaan, eteen päin pääsee aina valmentajien pennut, vaikka kömpuroisivat miten päin tahansa niillä luistimilla. Tämä on hyvin yleinen ilmiö, että muiden lapsia muka katsotaan kykyjen mukaan, mutta valmentajan pennut ei jää koskaan alkeisryhmään opettelemaan taitoja uudestaan.
Uskon ap, että harmittaa. Meillä loppui jalkapallo saman syyn takia. Valmentajan kakarat pääsi aina pelaamaan, muut sai istua vaihtopenkillä. Samoin kun laadittiin uudet ryhmät, valmentajien kakarat oli ensimäisinä uusissa ryhmissä. Meillä poika olisi pitänyt jäädä alkeisiin kun ei mahtunut uuteen, vaikka kykyä olisi riittänyt.
Heitti pois koko homman ja vaihtoi kumparelaskuun.
Mutta tilanne on vastaava kuin tuo yhden vastaajan lapsen luistelutilanne. Ketään ei motivoi "taantua" ja harjoitella samoja asioita uudestaan ja uudestaan kun uusien harrastajien mukaan mennään. Olisi paljon reilumpaa päästä harjoittelemaan samoilla taidoilla varustettujen kanssa.
että on kyse taantumisesta? Itse toimin harraste valmentajana ja monet lapset harmittelevat, kun joitain asioita kerrataan. Syynä ei ole ne heikommat, vaan syynä on, että tietyt taidot ovat tärkeitä lajissa ja yhtenä vuonna opitaan kyllä joku osa-alue, mutta toisena vuonna erityisesti kehittyneempien kanssa mennään vielä syvemmälle samaan asiaan.
Harjoitukset ovat juuri perusasioiden osalta saman toistoa. Jos lapselta mielenkiinto vähenee, voi miettiä mieluummin, miten lapsi motivoituu. Toki motivointi tunnilla ja toistoihin on valmentajan tehtävä, mutta jos kyse on harraste, ei siellä välttämättä ole niitä OKL tasoisia opettajia.
Monet asiat yritetään valmentaa nimenomaan refleksin omaisiksi, joka tarkoittaa toistoja toistojen perään. Erityisesti murrosiässä on syytä treenata joitain asioita uudestaan ja uudestaan, jotta asia menee kunnolla selkäytimeen.
Moni lapsi luulee osaavansa jonkun asian jo huippuhyvin. Se ei tarkoita, että sitä ei kannata harjoitella.
Eikö urheilu oli jo päämäärä sinänsä. Urheilussa haetaan omia rajoja, tsempataan itseään ja muita ja aina välillä myös epäonnistutaan.
Joukkuelajeissa yksilökeskeinen harjoittelu vaatii paljon urheilijalta. Itsensä tuntemista, kova motivaatiota, aktiivisuutta ja sitoutumista. Toisaalta se on myös vieruskaverin eteenpäin potkimista, silloin pyrit tekemään omalla suorituksellasi kaveristasi paremman.
Pitäisi vaan luottaa valmentajaan. Pitäisi luottaa siihen, että urheiluseurassa ihan oikeasti viedään lapsia ja nuoria eteenpäin sekä urheilijoina, että ihmisinä.
Lasten jakaminen lahjakkaina ja lahjattomina pidettyihin alkaa monessa lajissa ihan liian nuorena. Todellisuudessa kyse ei useimmiten ole siitä, että valmentaja tunnistaa tulevaisuuden huippu-urheilijan jo alle 10-vuotiaana.
siinä valmentajat nostavat ylöspäin. Toisella seuralla on tasomittaukset ja se on minusta hyvä asia, koska siinä taidot oikesti punnitaan. Toistaiseksi lapseni on siirretty puolen vuoden välein, mutta kovistelen kyllä vaadittaessa valmentajia, jos siirtoa ei tule. Lapseni on oikeasti hyvä ja on uinut yhden kurssin toisella uimaseuralla ja siellä hänet rankattiin tasomittauksella aika korkealle. Siirrolla on merkitystä, että lapsi pääsee valmennuryhmään, koska ui kilpailupuolella.
Yksilölajeissa tasomittausten toteuttaminen on hivenen helpompaa, kuin joukkuelajeissa.
Yksilölajeissa tasomittausten toteuttaminen on hivenen helpompaa, kuin joukkuelajeissa.
Harmi, että vanhemmat ajattelevat lastensa harrastuksia, jopa liikaa taitojen kehittämisen kannalta.
Eikö harrastuksen ylivoimainen ykkösasia ole kuitenkin ihan jossain muualla?! Eikö harrastuksen tarkoitus ole, että lapset innostuvat tekemään harjoituksissa oppimiaan asioita omalla pihalla ja omalla ajallaan.
Jokaisen tulisi pyrkiä kehittymään omissa taidoissaan riippumatta siitä, ovatko toiset parempia tai huonompia. Muiden oppimisen seuraaminen on erittäin hyödyllistä. Aina kun näemme epäonnistuneen suorituksen, niin alitajuisesti alamme mielessämme korjaamaan suoritusta ja näin tuemme omaa oppimisprosessiamme.
Alue: Aihe vapaa
Ja kysynyt mitä lapseltasi vaaditaan jotta hän pääsee sinne kirkkaimpaan kärkeen, vai onko siellä kärjessä vaan ne valmentajien omat lapset taitotasosta riippumatta?