Lue keskustelun säännöt.
Eikö meidän yhteiskunnalla oikeasti ole mitään rajaa? Nuorten syrjäyttämisestä!
28.10.2012 |
http://jenninvarityskirja.blogspot.fi/2012/10/syrjaytetty-syrjaytymisva…
Että pistää vihaksi tällainen kohtelu! Ja tässäkään kyse ei ole mistään laiskottelevasta hälläväliä-tyypistä, kaikkea muuta. Kun tällaiset tulevaisuuden lupauksetkin voivat meidän yhteiskunnassamme joutua ihan totaalisesti nujerretuiksi (kommenttiketjussa ilmoittautuu lisää vastaavia tapauksia), niin mitä toivoa on vähemmän lahjakkailla ja vähemmän jaksavilla? Itseltäni olisivat tuollaisessa pyörityksessä voimat loppuneet jo paljon aiemmin.
Eikö viimeistään tästä käy selväksi, että sosiaalitukijärjestelmämme on täysin absurdi eikä täytä omaa tarkoitustaan edes välttävästi? Tuossa jutussa on niin monta kohtaa ihan totaalisen pielessä, että en tiedä edes mistä päästä aloittaa korjaaminen!
Parasta olisi, jos ihmisten naurettava kyttääminen ja arvioiminen lopetettaisiin kokonaan, ja kaikille myönnettäisiin pieni perustulo, jonka avulla tulisi juuri ja juuri toimeen säästeliäästi elämällä. Ilman mitään kyselyjä, todisteluja, luukuilla juoksemisia, virkailijoiden mielivaltaa ja virhepäätösten mahdollisuutta. Muiden tulojen noustessa se verotettaisiin asteittain pois, jolloin kaikki työnteko pullojen keräämisestä osa-aikatyöhön ja siitä eteenpäin olisi AINA kannattavaa.
Minä en ainakaan halua omilla verorahoillani kustantaa tällaisen paskajärjestelmän ylläpitämistä, joka suorastaan aktiivisesti _ajaa_ nuoria syrjäytymiskierteeseen! Presidentti Niinistökin saisi tunkea ne pullanleivontaniksinsä ahteriinsa ja lukea tuosta linkistä, mitä syrjäytyminen oikeasti on. Ja laittaa vaikka eduskuntaan noottia, että systeemin on muututtava seuraavan vaalikauden aikana sellaiseksi, joka toimii oikeassa elämässä.
Suoraan sanoen vituttaa asua maassa, joka kohtelee nuoria, lahjakkaita kansalaisiaan tällä tavalla!
Kommentit (57)
RKP tarjoaa oivan vaihtoehdon syrjäytymisen ehkäisemiseksi..."mitä aikaisemmin asioihin pystyy puuttumaan, niin sitä parempi".
Sori, mutta tuollainen kommentointi on niin naiivia, että kääntyy itseään vastaan. Sitä paitsi tänään ei ole soveliasta kampanjoida enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millä rahalla ajattelitte kustantaa nämä kaikki työtätekemättömät ja muut siipeilijät?
Ei ollut rahaa sitäkään vähää mitä nyt, sota ja sotakorvaukset olivat juuri päättyneet. Ja niin vaan tehtiin hyvinvointivaltio. Tosin silloin ei tuhlattu rahaa niinkään materiaan, vaan ihminen oli etusijalla. Kerro kokoomuslainen miten silloin onnistuttiin? Liittyisköhän tähän oikeiston kovat arvot ja vasemmiston/demareiden ihmisyyden arvostaminen? Olettekohan te sittenkään oikeassa?
eli väki kerättiin parakkikyliin rakentamaan lapiopelillä teitä. Sota tosin päättyi jo 1940-luvulla eikä 60-luvulla ja nuo työttömät oli aika monet sitä väkeä, joille oli annettu pieni maatila jostain korpimailta. Koska se ei tarjonnut elantoa, piti lähteä muualle töihin. Tai he olivat kaupunkien ammattitaidotonta väkeä.
60-luvulla vasemmiston pehmeiden arvojen ansiosta työttömät siirrettiin pois kotiseuduiltaan tekemään "hätäaputöitä". Nyt ilkeä Kokoomus pakottaa ihmiset asumaan Helsingin lähiöissä kerrostaloissa sen sijaan, että väki siirrettäisiin vaikka Imatran tienoille tekemään tienpohjia.
jos sodan jälkeen olis ollut mahdollista hakea valtiolta sitä, tätä ja tuota tukea!
Ihmiset selvisivät, koska vaihtoehtoja ei ollut. No, kaikki eivät selvinneet.
Sellaista, mistä ei tiedä, ei osaa kaivata. Kohtalo luodaan itse tai otetaan vastaan mitä tulee. Apuun huudettiin korkeintaan äitiä.
Nyt vaaditaan yhteiskuntaa auttamaan, ennen kuin on tehty KAIKKI mitä itse voi (l. oltu nirsoilematta, kun ei huvita)/ käännytty lähiverkostojen puoleen. Eihän se niin voi mennä, aikuisten oikeasti.
On toki niitäkin, jotka eivät halua mennä töihin, mutta sitten on myös meitä, joita pelottaa helvetisti jokainen vastaantulija eikä meitä kukaan palkkaisikaan. Jos väkisin joudumme hommiin, aika menee ahdistuessa, itkiessä ja stressatessa.
en ajattele, että on yhteiskunnan velvollisuus auttaa minua. Työkykyni on ehkä alentunut, mutta siltikin on oma asiani pärjätä näillä mitä on. Let's face it - jos oikein pinnistelisin, pystyisin parempaan. Huono itsetunto vaikuttaa siihen, mitä ajattelen osaavani.
Voisin ottaa esim. terapiaa jne. mutta en koe, että sitä olisi saatava vastikkeettomasti.
Minusta on ok, että kehnommin pärjääviä ihmisiä tuetaan, mutta ei ilman heidän omaakin panostaan. Ja sen panoksen tulee olla muuta kuin pelkkää lomakkeiden täyttelyä, olkoon kuinka kuluttavaa tahansa.
On vaarallista niin ihmisille itselleen kuin yhteiskunnallekin, jos aletaan kallistua sille kannalle, että aina on oikeus saada jeesausta kun vähän tökkii. Ihmiset lakkaavat yrittämästä parastaan, mikä voisi joskus olla vaativaa, mutta viedä edes vähän eteenpäin sen sijaan, että valitaan passivoitumisen polku.
t. 52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko mitenkään jättää mamut mainitsematta tässä ketjussa?
Ovatko jotenkin pyhiä?
Totuushan on se että nämä esim. Itäkeskuksessa maleksivat rättipäät saavat rahaa kelasta ja sossusta ja heidän ei tosiaan tarvitse täytellä ja tulostella satoja kaavakkeita ja liitteitä koska "HE EI UMMARRA" ja meidän pitää vaan ymmärtää ja suvaita heitä.
70% turvapaikanhakijoista on kidutettu. Mutta ai joo, eihän se merkkaa mitään kun vastassa on yksi hyvissä kotiloloissa kasvanut ylisuorittaja, jonka avoimies ei häntä halua elättää. Toki se on pahempaa.
Voisko mitenkään jättää mamut mainitsematta tässä ketjussa?
Ovatko jotenkin pyhiä? Totuushan on se että nämä esim. Itäkeskuksessa maleksivat rättipäät saavat rahaa kelasta ja sossusta ja heidän ei tosiaan tarvitse täytellä ja tulostella satoja kaavakkeita ja liitteitä koska "HE EI UMMARRA" ja meidän pitää vaan ymmärtää ja suvaita heitä.
70% turvapaikanhakijoista on kidutettu. Mutta ai joo, eihän se merkkaa mitään kun vastassa on yksi hyvissä kotiloloissa kasvanut ylisuorittaja, jonka avoimies ei häntä halua elättää. Toki se on pahempaa.
eli suurin osa on tulossa Suomeen turvapaikanhakijana, vaikka ei ole sitä statusta ansainnut.
Oleskeluluvan sai 2011 78% hakijoista eli noin 18 000 EU:n ulkopuolelta tulevaa on saapunut Suomeen jollain muulla kuin pakolaisstatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millä rahalla ajattelitte kustantaa nämä kaikki työtätekemättömät ja muut siipeilijät?
Miten hänen toimeentulonsa pitäisi turvata? Miten ratkaisisit tilanteen? Onko kuolema ainoa oikea ratkaisu?
jos sodan jälkeen olis ollut mahdollista hakea valtiolta sitä, tätä ja tuota tukea!
Ihmiset selvisivät, koska vaihtoehtoja ei ollut. No, kaikki eivät selvinneet.
Sellaista, mistä ei tiedä, ei osaa kaivata. Kohtalo luodaan itse tai otetaan vastaan mitä tulee. Apuun huudettiin korkeintaan äitiä.
Nyt vaaditaan yhteiskuntaa auttamaan, ennen kuin on tehty KAIKKI mitä itse voi (l. oltu nirsoilematta, kun ei huvita)/ käännytty lähiverkostojen puoleen. Eihän se niin voi mennä, aikuisten oikeasti.
Karjalaiset saivat uudet maapalstansa, talonsa ja päivärahansa. Lapsilisätkin oli. Sota-orvot ja haavoittuneet saivat korvauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tämäkin ongelma johtuu siitä, että ihmisiä on liikaa. Ei kaikille millään riitä tarpeeksi rahaa ja aikaa. Siksi kannattaisi miettiä, tarvitseeko juuri sinun pukata niin montaa lasta kuormittamaan Suomea ja koko maailmaa.
Toi ryhmä ainoastaan pärjää noilla tuilla. Vaikka kuinka yrittäisit niin joka suunnasta kustaan naamalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti on, että nuoria (eikä sen puoleen aikuisiakaan) EI SAA kohdella tällä tavoin. Systeemi on ihan vitun perseestä!
Äänestäkää ihmiset sellaisia ehdokkaita, jotka kannattavat perustuloa, ja etenkin jokaisissa eduskuntavaaleissa tästä eteenpäin. Meillä ei ole varaa tuhlata ihmisten elämiä tuollaisessa tuhon oravanpyörässä juoksemiseen kun samaan aikaan ikäluokkien koot jo muutenkin pienenevät.
Tekisi mieli soittaa presidentti Niinistölle ja käskeä se paistamaan pullaa tuolle nuorelle naiselle, jotta nähtäisiin kuinka hyvin ne saamarin niksinsä käytännössä ehkäisevät nuorten syrjäytymistä.
nythän leimaaminen ja vaino aloitetaan jos ala-asteella. ADHD:t, ls-ilmoitukset jatkuvan kyyläyksen alla oleminen. Lapset syrjäytyvät ennätystahtia ja paluuta ei ole.
Karu totuus. Huostaanotot myös lisääntyvät ja mitä tapahtuu kun "business on ohi" = lapsi täysi ikäinen, hänet potkaistaan kirjaimellisesti kadulle. "Auttaminen" ja mielenkiinto loppuu tasan siihen.
Sossu sektori on eriarvoistanut suomen ja kärjistänyt sosiaaliluokkien väliset erot huippuunsa. Ja joka tilanteessa tämä iso nälkäinen sika= sossusektori on huutamassa lisää rahaa ja lisää uhreja... karmeaa menoa verorahoilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain masennus-diagnoosin 12-vuotiaana ja 17-vuotiaana todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö. Hain terapiaa; en saanut. Kelalla ei ollut varaa.
Seuraavat vuodet menivät ties missä nuorten pakkotyö-projekteissa (monessa porukan vetäjä ei ollut edes pätevä hommaansa, mm. mediapajalla tietokonetyöskentelyä opetti valokuvaaja, joka ei osannut edes Photoshoppia käyttää), kunnes tuli romahdus. Kaksi vuotta makasin kotona itkuisena, lihoin kymmeniä kiloja ja diagnoosilistaan lisättiin ahdistuneisuushäiriö + paniikkihäiriö. Hain hoitoa, sitä saamatta. Päiväsairaalaan eivät ottaneet myöskään, syynä vajaakuntoisuus. Jäin vaille tukea, elin toimeentulotuella ja empaattisen sossun avulla jotenkin.
Näihin aikoihin tapasin nykyisen mieheni ja aloin hänen avullaan pääsemään jaloilleni pikkuhiljaa. Raahauduin miehen kanssa mielenterveystoimistoon ja vaadimme että pääsen lääkärin tai edes hoitajan puheille. Mieheni läsnäolo auttoi selvästi ja sain kuin sainkin hoitosuhteen. Pikkuhiljaa aloin voimaan paremmin, keskusteluhoitoa oli joka toinen viikko. Sitten yhtäkkiä hoitaja ei ilmestynytkään paikalle; oli siirtynyt toisiin hommiin eikä kukaan muistanut kertoa minulle. Olin ilman hoitajaa tai keskusteluhoitoa 3,5kk. Yritin tappaa itseni.
Vasta kun täytin 25, aloin saamaan asiallista hoitoa ja vakituisen psykiatrisen hoitajan. Kuilu nuorten vs. aikuisten palveluilla oli valtava; nuorten puolella työntekijät vaihtuivat, terapian tarvetta vähäteltiin eikä sairaslomaa myönnetty vaikka olotila olisi ollut kuinka kamala. Koko ajan oltiin tunkemassa pakkotöihin, pajoihin ym. paskaprojekteihin, joista ei jäänyt mitään muuta käteen kuin ahdistus ja kokemus epäonnistumisesta. Karenssia tuli helposti ja aina sen puoli vuotta. Aikuisten puolella taas pääsi lääkärille kahdesti vuodessa automaattisesti, kartoitettiin terapian tarvetta (pääsinkin ryhmäterapiaan)...vuosia meni hukkaan, kaikki tämä vain siksi etten saanut sitä apua, minkä olisin tarvinnut. Ja vaikka ikäni vuoksi sainkin nyt apua, ovet sulkeutuivat tiettyjen tukimuotojen edestä kokonaan- syynä "liian vanha" ikäni ja tekemättömät hoitopäätökset nuorempana.
Missään vaiheessa en käyttänyt alkoholia, huumeita tai edes tupakkaa. Tein kaikkeni, että olisin jaksanut vaikean arjen keskellä yksin. Soitin kerran SOS-autoon harhaisena ja pyysin apua, sillä näin näkyjä enkä uskaltanut mennä kotiini. Vastaaja sanoi kyllästyneenä, että jospa vapauttaisin linjan jollekin, jolla on OIKEITA ongelmia...
Nyt olen 27-vuotias, pärjään ilman lääkitystä ja työharjoittelukin on takana. Elämä näyttää ihan erilaiselta! Ryhmäterapiasta oli uskomattoman paljon hyötyä ja käyn vieläkin keskustelemassa hoitajani kanssa. Mutta...nuoruuteni meni jo.
Menkää leipomaan Jennin kanssa pullaa! Sehän se lopettaa syrjäytymisen alta aikayksikön!
Noinhan se menee nykyään kaikkien kohdalla, olit sitten nuori tai vanha. Itse täytyy kaikki selvittää ja jos et pysty töitä tai opiskelua tekemään, niin se on juuri tuota byrokratiaviidakkoa. Ei ole mikään vaihtoehto olla jaksamatta.
Voisko mitenkään jättää mamut mainitsematta tässä ketjussa?
Ovatko jotenkin pyhiä?
Totuushan on se että nämä esim. Itäkeskuksessa maleksivat rättipäät saavat rahaa kelasta ja sossusta ja heidän ei tosiaan tarvitse täytellä ja tulostella satoja kaavakkeita ja liitteitä koska "HE EI UMMARRA" ja meidän pitää vaan ymmärtää ja suvaita heitä.
Ovatko jotenkin pyhiä?
Suomalaisen tulee suvaita ja maksaa maailman tappiin asti. Mitään kritiikkiä tai tilastoja ei saa esittää, koska se on rasismia.
ja pari lisäpointtia vielä:
- moni aikuinenkin voi joutua ihan samaan tilanteeseen: jos eläkevakuutusyhtiö hylkää hakemuksen, olipa sairaus mielentervesýsongelma tai fyysinen, niin ainoa paikka saada jostain rahaa on työkkäri. Ja jos on yhtä aikaa opiskelijana kirjoilla, niin rahaa ei saa mistään, koska työkkäri olettaa, että opiskelija yrittää vain saada nostettua isompaa tukea samalla kuin opiskelee, huolimatta siitä, vaikka olisi minkälaista todistetta sairaudesta esittää.
- pienenä hyvänä puolena monessa työkkärissä kuitenkin ei-opiskelijoista tunnistetaan ne, jotka ovat liian sairaita töihin, mutta ovat saaneet hylkäävän päätöksen kelasta tai vakuutusyhtiöstä. Heidät otetaan kirjoille, mutta heille ei tarjota samalla tavalla kursseja tai työhönosoituksia kuin tavallisile työttömille. Tässä kuitenkin käytännöt vaihtelevat - ja joka tapauksessa sairaan ihmisen paikka ei edes olisi työkkärissä.
- koska hoitoa ei saa mistään silloin, kun sairaus on vielä lievä, niin suurimmalla osalla ongelmat ehtivät pahentua tuohon täyden kykenemättömyyden tilaan ennen kuin apua on edes mahdollista saada. Siinä menee hukkaan ensinnäkin ihmisen omaa aikaa, sillä nuorena jokainen yhteiskunnan ulkopuolella vietetty vuosi tarkoittaa suoraan työllistymisen vaikeutumista, että myös yhteiskunnan resursseja, koska tottahan toki se lievä masennus on helpompi selvittää ja sitä kautta estää ongelman paheneminen jopa psykoosiin asti, kuin lähteä siellä ihan pohjalla olevan henkilön ongelmaa hoitamaan.
Toisaalta se, mitä kuntavaaleissa voidaan asialle tehdä, on minimaalista, koska lainsäädäntö tulee muualta. Tuossa tilanteessa oikeastaan vain sossun toiminta on sellainen, mihin voisi ehkä vaikuttaa, ja toisaalta voi olla, että sossussa on ihan oma virkamieshallinto, johon vaalit eivät vaikuta.
Ja viimeinen pointti olisi sitten se, että jos kaikkeen tällaiseen tukisekoiluun ja muuhun menee noin 5 vuotta parikymppisen ihmisen elämästä, niin mihin tällainen henkilö enää pääsee töihin sitten kun sairaus on saatu parannettua? Varsinkin kun vielä ilman tutkintoa aletaan yleensä tehdä opintoja, ja jos on juuri selvinnyt vakavasta sairaudesta, niin siinä ei varmaan heti pysty hankkimaan lisätyötäkään opintojen oheen.
Ko.-sivuilta löytyy hyvää tietoa syrjäytymisestä.
RKP tarjoaa oivan vaihtoehdon syrjäytymisen ehkäisemiseksi..."mitä aikaisemmin asioihin pystyy puuttumaan, niin sitä parempi".
t. Vantaan ehdokas n:o 489 facebook.com/nillukka