Mitä mieltä meidän yökylävieraasta?
Poika meni eilen välipalan jälkeen kaverilleen. Sain pojan kiinni puhelimella vasta noin klo 18. Pyysin kotiin syömään. Poika kysyi saako kaveri tulla yökylään. Annoin luvan. Pojat tulivat meille noin 18.45. Lämmitin pojalle ruoan. Kaveri katsoi omituisen näköisenä vierestä ja kysyin eikö ole syönyt. Ei ollut. No, saivat jakaa sen vähän ruoan mitä oli jäljellä. Syötyään, kaveri ilmoitti et pitää olla kotona klo puoli yhdeksän. Kysyin et aamulla vai. Joo, aamulla oli vastaus. Olin ihan poikki rankan työviikon jälkeen ja ajattelin nukkua hieman pidempään aamulla. Ei auttanut, kun laittaa kello soimaan klo 7.30, jotta poika saa aamupalaa ja ehtii kävellä kotiin (noin 15min matka).
Nukkumaan mennessä, niin poika kyseli onko meillä hammasharjaa. No, ei ole juuri nyt ylimääräist uutta harjaa.
No, ei ole eka kerta kun tämä poika meillä, mutta aina sama homma. Ei ole syönyt, kyselee aina ruokaa meiltä, käy omatoimisesti kaapilla etsimässä syötävää. Esim viikonloppuisin voi notkuu täällä aamusta saakka eikä kukaan soita kotiin luonaalla tai päivälliselle.
Täytyy myöntää, että alkaa hieman haiskahtaa heitteillejätöstä tuo meininki. Ei saa ruokaa koko päivänä eikä vanhemmat välitä missä menee. Vaatetuskin voi välillä olla aika sopimatonta keliin nähden.
Kommentit (4)
Tai että sinun pitää ehdottomasti kieltää lapseltasi kavereiden yökyläilyt, jos ruoka on noin kortilla.
tuosta tavasta siirtyä käänteestä toiseen aloittamalla lauseen sanalla No, blaablaa. Aloitat yhä tarinan kertomisen aatamista ja eevasta.
sitä ruokaa mielelläni antaisin enkä miettisi tuollaisia. Mukavaa, kun pojallasi on kaveri.
Kaksi lasta tulee kotiisi, tiedät heidän syöneen välipalaa (varmasti). Tarjoat ruokaa - siis sitä viimeistä enne aamiasta - ainoastaan toiselle lapsista...
Ok.
En voisi ikinä toimia noin. (Senköhän takia meillä on lapsia yökylässä useamman kerran viikossa?)
Tai että sinun pitää ehdottomasti kieltää lapseltasi kavereiden yökyläilyt, jos ruoka on noin kortilla.