olen ollu melkein koko elämäni masentunut ja ahdistunut, silti täyspainoinen elämä

Oon aika masentunut, mutta harva musta sitä ulospäin näkee. Pystyn välillä jopa nauttimaan elämästä.

välillä kovastikin ahdistaa ja jännittää, pelottaa kaikki ja nukun huonosti, tulevaisuus näyttää synkältä. Silti kukaan ei uskoisi, että näin on,pärjään elämässä hyvin yleisten mittapuiden mukaan,hyvä työ ja isohko perhe, kaikkia asiat hoidan ok.Mitään apua en ole hakenut/saanut,vaan olen toiminut kuten sinä. Välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa.Mielenkiintoista, että muillakin on samanlaisia tuntemuksia ja olosuhteita, sitä ajattelee olevansa ainoa laatuaan..

Elämä on aina tuntunut ahdistavalta ja raskaalta taakalta. Muistan kuinka jo pienenä lapsena istuin katolla ja katselin jonnekin kauas miettien miten jaksan elää. Mitään ihmeellistä ei siihen mennessä ollut sattunut. Nuorena masennuin pahasti, mutta toivuin. Silti olen aina, ihan aina, elänyt sellaista masennuksen ja väsymyksen ja ahdistuksen sävyttämää elämää.



Kaikki ihan hyvin, perhettä ja harrastuksia, mutta silti jokin rinnassa painaa ja ahdistaa. Välillä on helppoja ja onnellisia aikoja, toisinaan taas tuntuu, että miten ihmeessä jaksan elää elämäni loppuun. Maailman pahuus, itsekkyys ja ilkeys vie ehkä eniten voimia.

Miksi et edes kokeilisi ja hylkäisi sitten jos komenus on huono. Minulla on hyviä kokemuksia lääkityksestä.



Minullakin on ollut aina huonot hermot, uskon että lapsena sairastamiseni ja pitkät sairaalajaksot jättivät jälkensä. Mielessäkin voi olla arpia, jotka rajoittavat elämää siinä missä fyysistenkin vammojen muistot.

On univaikeuksia, kaikenmaailman ahdistuskohtauksia. Ei tule uni, tyyliin koko yönä ja näitä öitä on usein. Pyörii asiat päässä, ahdistaa. Itkettää, väsyttää, nälättää, tai sitten ei maistu ruoka. Tiedän, että olen masentunut ja kaikkea. Muitakin mielenterveysprobleemaa on, mutta omalla ajattelulla ja aktiivisella pohdinnalla sun muilla mentaliteettiharjoitteilla saan nämä ajatukset ja tunteet kuriin niin, että pystyn elämään elämää normaalisti. Käymään töissä, hoitamaan perheen, opiskelemaan ja hoitamaan ystävyys- / sukulaissuhteita. Olen väsynyt! mutta tunnen itseni, ja tervejärkinen, siitä syystä juuri. Lääkkeitä en halua turruttamaan. VÄSY on vain tämän oman mentaalin ja elämän pyörittämiseen. Onko kohtalotovereita, edes jossain määrin?

mulla olisi normaalia korkeampi äo ja muutenkin tykkään pohdiskella..että tää johtuis siitä. Haluuktko kirjoitella?

ettei ajoittainen masentunut mieliala, ahdistus, unettomuus jne. ole mitään sairauden merkkejä, vaan ihan normaalia elämään kuuluvaa mielialan vaihtelua, jota on ihan kaikilla. Ei kannata säikähtää omia negatiivisia fiiliksiä, ne menevät useimmiten ihan itsestään ohi, jos niihin ei liikaa takerru/yritä tomerasti "korjata" olotilaa. Toki jos mieliala on ihan jatkuvasti huono, ja toimintakyky myös, on ehkä syytä hankkia apua. Mutta kannattaa muistaa, että silloin kun mieli on alhaalla, tuntuu siltä, että niin on aina, vaikkei se pitäisikään paikkaansa!

Välillä joudun ihan todella lujasti kuvittelemaan millaista ns. terveiden ihmisten elämä ympärilläni on, jotta voin järjellä ymmärtää etteivät he rasita tai kuormita minua tahallaan kun olen erityisen mustissa ajatuksissa. Eiväthän he sitä tiedä, saati sitten osaisi siihen eläytyä, vaikka tietäisivätkin.



Koen hyvin usein ahdistusta ihan pientenkin asioiden tekemisestä ja olen joutunut keksimään tapoja joilla niistä selviän. Käyn jatkuvaa dialogia itseni ja mielentilani kanssa, järjen ja ymmärryksen äänellä.

jos teen tuollaisen masennustestin, niin saan siitä aina jotkin vakavan masennuksen pisteet, vaikka olisin yhtä aikaa mielestäni hyvässä vaiheessa ja jopa lähellä onnellisuutta.



Silti koko ajan käyn sisäistä kamppailua siitä että jaksanko, pärjäänkö, iskeekö ahdistus ja mitä teen jos iskee... kamppailen siitä että pystynkö keskittymään töissä koko päivän, uskallanko hoitaa vaikeat tilanteet, miten onnistun sosiaalisissa tilanteissa jne. Ja seuraavana päivänä sama. Usein viikonloput menevät siinä että makaan sängyllä ja yritän tsempata itseäni pirteäksi taas viikon ajaksi, toisaalta silloin kun teen jotain mukavaa, niin huomaan virkistyväni enemmänkin kuin siitä nukkumisesta.



Ja koko ajan on sellainen ihme tyhjyys ja olotila, että minun kuuluisi saavuttaa elämässä enemmän, ja siihen mennessä tuhlaan aikaani tähän muuhun.

ette mene juttelemaan jollekin ammattiauttajalle kun ette ole vielä kokonaan romahtaneet? Olisi se elämä kuitenkin varmasti paljon helpompaa kun ei tarttisi käyttää niin paljoa energiaa niiden negatiivisten ajatusten työntämiseen pois päästä, ja jos se nyt jo väsyttää niin ei sitä jatkuvaa stressitilaa kroppakaan kestä ja sitten vasta onkin ongelmia kun ei edes jaksa välittää siitä, että käy työssä ja harrastaa vaan haluaisi vain nukkua ikuisesti.

ihan kiinnostavaa ja "mukavaa" huomata, etten ole ainoa tällainen. Mulla on aivot ihan täyskapasiteetilla koko ajan, ku skarppaan ja mietin ja suoritan tätä elämää. En ole lääkkeitä harkinnut, tai no harkinnut olen, mutta en halua monimutkaisemmaksi tätä oloa, tai sitäkään, etten tuntisi mitään. On kyllä ihan kiva tunteakkin, elää ja ajatella. Mutta tämä ahdistus ja muu, se ei ole mukavaa.

Mulla on äo aika korkea. En tiedä liittyykö se yhteen minkään kanssa. Olen kuitenkin hyvä vähän kaikessa, mutta en mikää älyttömän taitava tai hirmu lahjakas. mulla on esim. absoluuttinen sävelkorva, osaan piirtää mm. muotokuvia, looginen päättelykyky on hyvä ja nopea reagointikyky yms. Matematiikka ei ole vahvuus kuitenkaan tai muut matemaattiset aineet, eikä ne edes kiinnosta. olen ollut myös aika 8uhka)rohkea nuorempana, kun olen rajojani koetelut. Onneksi yhä tässä, mutta vieä tuntuu, että aivot on samat, vaikka onneksi olen monesta oppinutkin ja niistä kokemuksista juurikin kasvanut ja kehittynyt tällaiseksi analysoijaksi.

Oishan se kiva vaihdella samankaltaisten kanssa mielipiteitä ja ajatuksia.

ja taipumus alakuloon on kulkenut mukana aika kauan.

Mulla on aivot ihan täyskapasiteetilla koko ajan, ku skarppaan ja mietin ja suoritan tätä elämää.---

Oishan se kiva vaihdella samankaltaisten kanssa mielipiteitä ja ajatuksia.

Ja koko ajan on sellainen ihme tyhjyys ja olotila, että minun kuuluisi saavuttaa elämässä enemmän, ja siihen mennessä tuhlaan aikaani tähän muuhun.

sellaiset ajatukset luottamuksesta, turvallisuudesta ja rakkaudesta, joita tässä mielestäni koskettavassa pienessä videossa kuvaillaan, suosittelen :) http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

On mahdollista, että lääkäri diagnosoisi sinut ahdistuneisuushäiriöiseksi (googlaa esim. GAD). Ainakin sinulla on taipumusta ahdistukseen. Moni selviää piirteestään ilman lääkkeitä, mutta monia muita ne auttavat.

Mulla on äo aika korkea. En tiedä liittyykö se yhteen minkään kanssa. Olen kuitenkin hyvä vähän kaikessa, mutta en mikää älyttömän taitava tai hirmu lahjakas. mulla on esim. absoluuttinen sävelkorva, osaan piirtää mm. muotokuvia, looginen päättelykyky on hyvä ja nopea reagointikyky yms.

olen nyt kännissä, mutta kyllä uskon että nuo vähän liittyy toisiinsa. Haluaistko vaihtaa aluks sähköpostia. Enkä sitten ole niin "huippu" kuin sinä, mutta kuitenkin.. :D

Luin juuri vanhoja omakanta juttujani ja en kunnolla edes muista noita kymmenen vuotta sitten olleita aikoja. Yritin opiskella,käydä töissä,olin valittanut terveydenhuollossa elämääni,että en jaksa. Suoritin suoritin. Minulla on kolme alalta tutkinnot.