Lue keskustelun säännöt.
Voiko aikuinen kokea todella nostalgiaa 2000-luvun asioista?
Kommentit (32)
Ihan samanlaisia skedekenkiä ne pitää nyt kuin 2003
Ei edes täällä perähikiällä, paitsi ehkä lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta 2000 taitteessa maailma alkoi muuttua materialistisen kovaksi ja sama meno jatkuu yhä. .90-luku taas tuntuu kauniin nostalgiselta ja kaukaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menee vaikka Pieksämäelle, niin siellä porukka käyttää edelleen baarissa näitä 2000-luvun alun miss sixtyjä ja skedesämpylöitä.
"Miten niin muoti muuttunu kymmenessä vuodessa..?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni se 1990-lukukaan ei niin kovin kaunista aikaa ollut, eikä se tunnu kaukaiseltakaan. Itse en ymmärrä 1990-luvun "nostalgisontia" minään "viattomuuden aikana", optimististen tulevaisuudennäkymien vuosikymmenenä tms, vaikka toki on myönnettävä, että silloin hyvinkin monet asiat olivat paremmin kuin nykyään: vielä 1990-luvulla ei ollut näin älyttömiä tupakointikieltoja kaikkialla ja paperossi paloikin iloisesti paljon enemmän kuin nykyään, festivaalialueille sai ihan vapaasti ja järjestysmiehen sallivan katseen alla viedä juomia ja niitä sai juoda nautinnolla, useimmilla ihmisillä oli vielä lankapuhelimet ja kännyköitä oli ehkä niiden ohessa monilla, näitä typeriä älykännyköitä ei ollut lainkaan, liikenteessä oli vielä paljon kantikkaita ja isoja autoja - toisin kuin nykyään, jolloin nekin ovat kaikki ankeita sekä soputeltan tai muurahaiskeon muotoisia ja kokoisia, oli puhelinkoppeja jotka kuuluvat toimivan yhteiskunnan perusinfrastruktuuriin, remonttien aikataulut pitivät, työn jälki ei ollut ihan niin surkeaa kuin nykyään jolloin kaikki tehdään kahteen kertaan tai ei ollenkaan (vielä 1990-luvulla kaikki uudetkin talot eivät olleet jo valmiiksi homeongelmaisia kuten nykyään), viranomaismielivaltaa ei ollut näin paljon (ts. viranomaisetkin noudattivat lakia) eivätkä kaikki yhteiskunnan toiminnot olleet näin sattumanvaraisia kuin nykyään, joka paikka ei ollut täynnä homo- ja lesbopariskuntia, ja paljon muuta.
Näitä nyt ajatellen ilon aiheita ei vain osannut huomioida, kun ei silloin tiennyt, että vielä paljon huonommat ajat ovat tulossa.
Sentään yksi asia on parantunut 1990-luvusta: nykyään muista EU-maista voi tuoda väkeviäkin viinoja itselleen niin paljon kuin on varaa ostaa tai auto jaksaa kantaa.
Yhtä kaikki, ei se 1990-lukukaan ainakaan silloin tuntunut pelkältä juhlalta, joten en sitäkään erityisemmin nostalgisoi.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 08:28"]Minun mielestäni se 1990-lukukaan ei niin kovin kaunista aikaa ollut, eikä se tunnu kaukaiseltakaan. Itse en ymmärrä 1990-luvun "nostalgisontia" minään "viattomuuden aikana", optimististen tulevaisuudennäkymien vuosikymmenenä tms, vaikka toki on myönnettävä, että silloin hyvinkin monet asiat olivat paremmin kuin nykyään: vielä 1990-luvulla ei ollut näin älyttömiä tupakointikieltoja kaikkialla ja paperossi paloikin iloisesti paljon enemmän kuin nykyään, festivaalialueille sai ihan vapaasti ja järjestysmiehen sallivan katseen alla viedä juomia ja niitä sai juoda nautinnolla, useimmilla ihmisillä oli vielä lankapuhelimet ja kännyköitä oli ehkä niiden ohessa monilla, näitä typeriä älykännyköitä ei ollut lainkaan, liikenteessä oli vielä paljon kantikkaita ja isoja autoja - toisin kuin nykyään, jolloin nekin ovat kaikki ankeita sekä soputeltan tai muurahaiskeon muotoisia ja kokoisia, oli puhelinkoppeja jotka kuuluvat toimivan yhteiskunnan perusinfrastruktuuriin, remonttien aikataulut pitivät, työn jälki ei ollut ihan niin surkeaa kuin nykyään jolloin kaikki tehdään kahteen kertaan tai ei ollenkaan (vielä 1990-luvulla kaikki uudetkin talot eivät olleet jo valmiiksi homeongelmaisia kuten nykyään), viranomaismielivaltaa ei ollut näin paljon (ts. viranomaisetkin noudattivat lakia) eivätkä kaikki yhteiskunnan toiminnot olleet näin sattumanvaraisia kuin nykyään, joka paikka ei ollut täynnä homo- ja lesbopariskuntia, ja paljon muuta.
Näitä nyt ajatellen ilon aiheita ei vain osannut huomioida, kun ei silloin tiennyt, että vielä paljon huonommat ajat ovat tulossa.
Sentään yksi asia on parantunut 1990-luvusta: nykyään muista EU-maista voi tuoda väkeviäkin viinoja itselleen niin paljon kuin on varaa ostaa tai auto jaksaa kantaa.
Yhtä kaikki, ei se 1990-lukukaan ainakaan silloin tuntunut pelkältä juhlalta, joten en sitäkään erityisemmin nostalgisoi.
[/quote]
Jännää miten eri asiat ihmiset kokee hyviksi. Tuosta listastasi jään kaipaamaan vain onnistuneita remontteja ja festarijuomia. Sen sijaan esim. älypuhelimia rakastan ja muutakin edistyksellistä teknologiaa, myöskään ysäriautoja ei todellakaan ole ikävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ennen 90-luvun puoliväliä on viimeinen oikeasti nostalginen aikakausi, sen jälkeen on eletty vain nykyaikaa. Pieniä vivahteita sinne tänne, mutta samaa tämä on ollut. Esim. 1991 ja 2001 on aivan huima ero, 01 ja 11 ei niinkään!
"Jännää miten eri asiat ihmiset kokee hyviksi. Tuosta listastasi jään kaipaamaan vain onnistuneita remontteja ja festarijuomia. Sen sijaan esim. älypuhelimia rakastan ja muutakin edistyksellistä teknologiaa, myöskään ysäriautoja ei todellakaan ole ikävä!"
Kiitoksia mukavasta ja asiallisesta kommentista! Tosiaankin, niin erilaisia ovat arvostukset, ja se onkin tässä niin mielenkiintoista.
En oikeastaan tarkoittanutkaan tuossa listassani niinkään ns. ysäriautoja, jotka ovat valmistettuja 1990-luvulla, vaan pikemminkin niitä vielä liikenteessä olleita 1970-luvun ja 1980-luvun laatikkomalleja (Toyota Crown & Cressida, Volvot silloin kun ne vielä olivat ruotsalaisia: 240 & 740, isot Mersut, muutamat amerikkalaiset, mm. Chevrolet Starcraft-paku jne.
Ja kuten kirjoitit, kyllä teknologia ihan mukavaakin voi olla, kirjoittelenhan tässä juuri itsekin nettipalstalle, mutta jollain tavalla tuntuu, että se hallitsee nykyään kaikkea: se ei tee elämistä helpommaksi, vaan päinvastoin vaivalloisemmaksi: juuri mihinkään ei enää voi helposti ja yksinkertaisesti soittaa puhelimella: "Jätä yhteydenotto netissä oheisella lomakkeella" ; "Valitettavasti se ja se ei käy päinsä, koska järjestelmämme ei tunnista sitä..." jne.
Ja minua tosiaankin ärsyttää nämä jatkuvasti kiristyvät rajoitukset ja typerän kaitsemisen lisääntyminen: aikuisia ihmisiä kielletään mitä harmittomimmista asioista kuin pikkulapsia, kun kaikki on niin vaarallista ja epäterveellistä. Itse työskentelin juoppopubissa 1990-luvun alussa ja se oli aina sakeanaan tupakansavusta. Poltin itsekin tiskin takana. Samoin, olin pikkujätkänä (1970-luvulla) päivähoidossa paikassa, jossa poltettiin sisällä. Enkä ole heittänyt vielä lusikkaa nurkkaan, enkä taida oikeastaan olla kovin huonossa kunnossakaan ainakaan fyysisesti, mitä nyt unensaanti- ja unirytmiongelmia on, mutta en usko niiden johtuvan paperossin tuoksusta. Sensijaan olen huomannut, että paperossinpoltto parantaa alkavasta flunssasta, kun huomaa sen hyökimisen päälle jo vilustumisvaiheessa ja pistää palamaan. Mutta tätä asiaahan ei saa sanoa ääneen 2010-luvulla.
Oikeastaan tästä kaiken kieltämisvimmasta alkoi hitaasti näkyä ensioireita juuri 1990-luvulla, ja 2000-luvun puolella tilanne on pahentunut eksponenetiaalisesti.
Niin että oliko 1990-luku hauskaa aikaa vai ei... no, riippuu tietysti, vertaako myöhempään vai aikaisempaan.
Sen olen myös huomannut, että 2000-luvulla ihmiset ovat paljon tosikompia kuin 1990-luvulla: 1900-luvun lopulla naurettiin spontaanisti paljon enemmän kuin nykyään. Tuntuu kuin ihmiset - suurin osa - eläisi jotenkin pelossa: ikäänkuin he pelkäisivät, että käyttäytyvät sopimattomasti ja siksi kontrolloivat jatkuvasti sekä muiden että omaa käytöstään. Sellainen maailma on raskas kaikille elää.
Tulisipa vaihteeksi hilpeämmät ajat.
T. nro 29 toistamiseen.
Ei edes täällä perähikiällä, paitsi ehkä lapset.