Koulutus syrjäytyneelle nuorelle

Ootko siwan kassana tyytyväinen, vai saisitko itseluottamusta vaikka jollain luovalla alalla pärjäämällä?



Ilta- tai aikuiskoulutuksessa on monesti paljon rennompi meno kuin amiksessa. Vaikka ihan myyjän perustutkinto, ei ole kauheen vaikea aihe ja on aika peruspätevä tutkinto :)



Tsemppiä vaan, mukavahan se ois joku tutkinto olla alla, vaikkei sen alan töitä ehkä tekiskään.

Kassana tai vastaavan laisissa töissä olisin tyytyväinen. Olen luova, mutta pelkäisin koulussa esitellä taitojani. Olen erittäin arka ja itseluottamus nollassa. Onko tuo myyjän perustutkinto ihan tuolla nimellä? Kiitos vastauksestasi!

Onkohan kaupungillasi nuorten työpajatoimintaa? Nuorten (alle 25v) työpajoja on monenlaisia (ainakin pk-seudulla mediapaja, kädentaito, verhoilu, automaalaus yms) kiinnostuksen mukaan. Paja kestää 6kk.

Pajalla myös kartoitetaan nuoren kiinnostuksen kohteita, tutustutaan mahdollisesti eri ammattialoihin ja sieltä saa apua vaikkapa kouluun hakemisessa tai työpaikan etsimisessä. Olen käynyt nuorten pajan 7v sitten, parikymppisenä ja melko samassa elämäntilanteessa kuin ap ja siitä oli huimasti hyötyä tulevaisuuden miettimisessä ja eteenpäin menemisessä. Suosittelen. Työkkäristä saat tietoa oman kaupunkisi nuorten työpaja toiminnasta. Tsemppiä ap!

puhdistuspalvelujen perustutkinto, sen voi suorittaa oppisopimuksenakin!

Ei amis ole mikään "hengaa mukana, pääse läpi"-koulu, vaikka moni akateeminen niin tykkää ajatellakin. Linjasta riippuen opiskelu voi olla todella intensiivistä, itsenäistä työskentelyä vaativaa jne. eikä siinä opet ehdi kädestä pitämään. Olen aika varma, että jos alaan on mitätön kiinnostus, opiskelut loppuvat kuin seinään ekan vuoden jälkeen! Eka vuosi menee vielä jotenkin, mutta tokasta jo puolet voi olla työharjoittelua jne.



Lisäksi epäkiinnostunut nuoresi vie paikan sellaiselta, joka oikeasti tahtoo sille alalle.

Mikään työ ei loppuviimein oo helppoa ja stessitöntä, valitettavasti.

Älä turhaan etsi unelma-ammattia. On vain työ ja työsopimus. Ihan sama kenelle omistat 40h viikossa ajastasi. Valitse sellainen työnantaja, jolle tekee mielellään töitä. Älä katso työhön, vaan katso työnantajaan ihmisenä tai yrityksenä.



Kevyttä työtä ei olekaan. Tai jos on, niin on palkkakin surkea. Jopa niin huono että mielesi tekee lopulta jättäytyä työttömäksi koska tukina saa melkein saman.

Sinulle jota viestini suututti, en ole epäkiinnostunut, HALUAN opiskella. Oma paikka on vaikea löytää koska olen rajoittunut, nimenomaan haluan pinnistellä ja päästä ylös pohjalta! Tiedostan itse etten ole valmis kovin haastavaan koulutukseen. En ajattele amiksen olevan "hengaa mukana, pääse läpi" koulu, mielestäni eri alat ovat hasteellisempia kuin toiset. Siksi kyselinkin mielipiteitä mikä olisi koulutus johon minunlaiseni nuoren on helpompi kiinnittyä.



"Lisäksi epäkiinnostunut nuoresi vie paikan sellaiselta, joka oikeasti tahtoo sille alalle."



Kuulostaa korvaani siltä että sanot: Syrjäytyneellä nuorella ei ole oikeutta yrittää opiskella koska vie hyvinvoivan nuoren koulupaikan.

Erikoistu asiakaspalveluun ja tietohallintaan (tai joku vastaava) eli varailet aikoja, ohjaat ihmisiä oikeaan suuntaan, jne.

Miksei lukio ja yliopisto/korkeakouluopinnot?



Tiedeyhteisöt ovat täynnä sosiaalisesti estyneitä, jotka voivat omassa rauhassaan väkertää tutkimuksiaan, vaikkeivät tietenkään säästy ajoittaisilta esiintymistilanteilta (itse asiassa harvassa ammatissa säästyy). Mutta ei kukaan niiltä mitään lipevää konsulttishowta odota, joten aika vapaasti saa takellella.



Miksi oletat, että selviäisit amislinjalla paremmin?