Lue keskustelun säännöt.
Miten te olette päässeet eroon elämäntilanteesta, josta tuntuu, ettei ole ulospääsyä?
25.10.2012 |
Olen tällä hetkellä ihan solmussa elämäni kanssa. Mikään vaihtoehto ei kuulosta järkevältä ja olen pistänyt kaikki järkevät tiet poikki. Tiedän mitä halua, mutta en saavuta sitä tai pelkään etten saavuta sitä. Olen todella alakuloinen koko ajan ja minulla ei ole yhtään oikeaa ystävää. Olen juuttunut kaiken huipuksi valehtelun kierteeseen, josta ei tunnu olevan enää ulospääsyä. Pelkään ihan liikaa kaikkea.
Miten pääsen ulos vaikeasta tilanteesta? Mistä tiedän, mikä on se oikea ratkaisu, jos kerran tähän mennessä olen tehnyt AINA väärän päätöksen?
Kommentit (6)
älä ajettel mitä seuraavaksi seuraa, vaan ratkaiset aina vain sen ensimmäisen onhgleman kerrallaan, näin kerä ei tunnu liian isolta avattavaksi. Ja vaikka tuntuu että kaikki kaatuisi, niin sekään ei haittaa; anna kaatua, onpahan sitten sekin kaikki hartioilta pois ja voi aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä (viittaan tässä nyt erityisesti valehteluun). Ja kun kerralla kaikki paljastuu, niin eipä kärsimyskään pitkity. Rohkeasti vain asioiden kimppuun, aina löytyy valoa tunnelin päässä, vaikka sitä ei nyt näkisikään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että viestissä ei ole mitään järkeä. Jos kertoisin täällä kaiken monimutkaisuudessaan, tunnistaisi minut varmaan jo joku.
Sanotaanko, että olen valehdellut koko suvulle ja mieheni suvulle sekä kaikille ystävilleni koko nykyisen elämäntilanteeni, olen myös masentunut ja en ole hakenut siihen apua, koska en uskalla. En ole saavuttanut lyhyen elämäni aikana vielä mitään, vaikka muut ikäiseni jo odottavat vauvoja ja heillä on tutkinto takataskussa, minä aloitin kolmannessa koulussa ja varmaankin lopetan yhtä pian uudelleen, koska en halunnut kouluun alunperinkään koko sydämestäni, vaan siksi, koska en keksinyt mitään muutakaan järkevää vaihtoehtoa elämän jatkumisen kannalta. Olen joutunut viim. kolmen vuoden aikana pettymään joka vuosi, kun en ole päässyt haluamalleni alalle. Olen aivan sekaisin kaikesta, kun en tiedä, mikä minusta vielä tulee, tuleeko mikään, saanko ikinä perhettä, kuinka kauan mieheni jaksaa odottaa, että voimme edes alkaa suunnitella perhettä, olenko sitten jo liian vanha lapsienhankintaan, olenko vain liian tyhmä haluamaani ammattiin.
Tiedänpä vain, ettei tämän hetkisessä tilanteessani ole päätä eikä häntää. ap
Siis asiat eivät olleet samoja, mutta tuo tuntu ettei ole ulospääsyä on tuttu niiltä vuosilta. Suosittelen terapeutilla käyntiä, joku sellainen jonka kanssa voit luottamuksellisesti jutella siitä "miten paska oletkaan". Ja kuinka olet "pilannut elämäsi".
Auttaa kun joku järkevä ulkopuolinen (luotettava ja ymmärtävä) ihminen näkee sinun asioissasi mahdollisuuksia, suhteuttaa asiat toisin, ja voitte puhua niistä. Luulen että olet jo pitkällä muutoksen tiellä, koska ahdistus edeltää usein henkisiä muutoksia elämässä. :-)
Uskon että kaikki menee loppujen lopuksi hyvin kun uskallat katsoa peiliin hölmöilyjäsi ja tunnustaa ne. Sitten on aika antaa anteeksi itselle, nousta ylös ja lähteä tietoisesti rakentamaan parempaa huomista.
Kuulostat minulta... siis jos olisin itselleni rehellinen mutta uskon jo itsekin omiin valheisiini...
Valehtelen suvulle ja kavereille, että käyn töissä vaikka olen työtön yms... Valhe vaan tuntuu todelta kun olen huomannut, että vain mielikuvalla on väliä.
on valehtelun lopettaminen. Ja tiedän kokemuksesta, että se jos mikä pelottaa. Mutta se on ainoa tie ulos tuosta kierteestä. Mikään muu ponnistelu ei auta, jos jatkat valheessa elämistä.
Sinulla on mielenterveysongelma, patologinen valehtelu, joka vaatii hoitoa. Hanki itsellesi apua, terveyskeskuslääkäri auttaa eteenpäin.
olipas kryptinen viesti
sano tuo tilanne käytännön kielellä