Millaista on jos ei ole yhteistä äidinkieltä kumppanin kanssa?

Mutta musta tossa Madden tapauksessa ongelmana on ehkä se, että se heidän yhteinen kielensä on toisen äidinkieli, joten toinen tulee ana olemaan kielellisesti alakynnessä, vaikka kuinka hyvin eglantia puhuisikin - äidinkieli on aina äidinkieli.

Kyllä se voi vuosien myötä tasoittuakin, meillä kyllä ainakin on mies jonka äidinkieltä puhutaan se helposti alakynnessä olija, koska minä olen yleensä ihmisenä verbaalisempi ja nopeampi laittamaan ajatuksiani sanoiksi. Mies on semmoinen 'kaurismäkeläinen' tyyppi joka puhuu harvoin ja harkitusti, ja voi helpostikin jäädä meikäläisen räpätystulvan alle ;-)

t. 21

mikä on sinun äidinkielesi sitten?

jotka valittaa etta mies ei tajua mitaan mistaan eika halua keskustella mistaan. Joten ei kai siihen ulkomaalaista tarvita, ihan yhta sujuvasti noita ymmarryskatkoja tulee suomalaisenkin siipan kanssa.

Mitä tekstin kääntäminen todistaa :D Tule vaikka mielummin paikanpäälle kuuntelemaan meidän juttuja jos et usko :D

Tavattiin yliopistolla fysiikan maisteritutkintoa tehdessä. Jotkut luulee thaimaalaiseksi varmaan koska tummat hiukset. Sujunut hyvin nyt 2vuotta kun molemmat puhuu sujuvasti englantia eikä teiniangstia ole esim tiskaamisessa. Nainen tietää paikkansa... noei kyl mäki tiskaan :)

Madde puhuu miltei täydellistä englantia.Kuninkaalliset kielitunnit aloitetaan jo alle kouluikäisinä.

Henkisesti terve ihminen ei ota kumppaniksi henkilöä jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä.

mikä on sinun äidinkielesi sitten?

äidinkieli on italia.

En muista että olisi koskaan ollut mitään suurenmpaa ongelmaa kielestä johtuen.



Oma äidinkieli on tietty suomi ja miehen äidinkieli on englanti. Keskustelemme siis englanniksi ja oma englannin kieli on kuin toinen äidinkieleni. Mies ei puhu suomea juuri olleskaan.

lähinnä niitä tuotti minulle yhdistelmä ujous+vieraskieli+epävarmuus vieraan kielen osaamisesta (eli häpeäminen, jos jotain meneekin väärin). Ensin jouduin hirveen tarkkaan miettiin suomeksi mitä haluan sanoa, ja uskallanko yleensäkään puhua, sitten kääntämään sen päässäni englanniksi jotenkin sellaiseen muotoon, että osaan sanoa (ja sanavarasto oli tosi köyhä) ja sitten sanomaan, jännittäen osaanko lausua ja mikä menee väärin.



Nykyään ajattelen englanniksi, ei enää ujota ja koen puhuvani englantia yhtä sujuvasti kun suomeakin, toki joskus sana unohtuu, mutta osaan sen kiertää ja sanoa niin että mies ymmärtää. Ja mies melkein lukee ajatuksia, ei tarvitse edes sanoa loppuun niin mies tietää.



Miehenkään äidinkieli ei ole englanti, mutta puhua paremmin kun minä alkuunsa. Nykyään molemmat puhutaan jo hyvin englantia, ja lausutaan melko samalla tavalla, mies ei enää lausu afrikkalaisittain, ja minä en lausu suomalaisittain, vaan meillä on vähän oma aksenttimme :D Toki asioita helpottaa myös se, että mies puhuu nykyään aika hyvin suomeakin, eli jos en muista sanaa englanniksi, voin sanoa suomeksi, ja joskus jopa yritetään ihan puhuakin suomeksi, mikä on kyllä vaikeaa kun se englanti tulee niin automaattisesti tottumuksesta. Mun perheen kanssa ja töissään mies kuitenkin puhuu ihan sujuvasti suomea.

Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta. Oma äidinkieli kun on suomi, niin olisi pakko ottaa suomalainen mies jos haluaisi yhteisen äidinkielen... Ja se taas ei ole vaihtoehto. Ja eipä suomalaisten kanssa nyt yleensä kovin syvällisesti voi keskustella kielestä riippumatta.



Itse hallitsen miehen äidinkielen täydellisesti vaikka puheessa toki kuulee korostuksen, mutta ei ole keskusteluja häirinnyt. Mies ei osaa suomea. Ei ole kyllä tässä ajassa vielä yhtään epäselvyyttä ollut kielen vuoksi.

puhuuko täällä kaikki pelkkää englantia? Ei voi olla, että kaikkien miehet on englantia äidinkielenään puhuvia. Itse ainakin puhun saksaa miehelleni.

Suomi on kyllä mun äidinkieli, mutta kun ruotsia on käyttänyt kohta 20 vuotta, niin kyllähän se alkaa arkikäytössä olla sujuvampi kuin suomi. Ei se silti tee minusta ruotsinkielistä. Niin ja miehen äidinkieli on siis ruotsi.

kaiken englanniksi. Olen pari kertaa sen tehnyt, ja kommentit loppuvat sitten siihen.



Kyllähän ihminen voi puhua vaikka viittäkin kieltä sujuvasti jos on kielipäätä ja tarve puhua. Minä ainakin olen oppinut puhumaan englantia ihan hyvin ja enimmäkseen puolisolta ja muilta natiiveilta. Huvittaa ajatellakin miten kurja kielitaitoni oli siinä vaiheessa kun olin kirjoittanut englannista ällän ja opiskellut kieltä yliopistossakin tovin.

Min kille är svensk. Själv har jag lärt mig prata svenska efter jag flyttade hit några år sen. Visst var det svårt i början men nu har jag också börjat tänkta på svenska. Djupa samtal har vi inte så ofta för att han börjar skoja varje gång jag vill ha en... Men han är otrolig intelligent, rolig och smart så det kompenserar svårigheterna med att prata allvar. Dessutom har jag ju mina vänner som klarar det, på svenska så klart. Eller på engelska, om dom inte kan svenska alls.



Jag har bet honom att korrigera mig när jag uttalar mig fel, men det glömmer han ofta. Och det skulle göra vilken som helst djup samtal svårare om någon skulle avbryta mig varje gång jag säger fel.



Nu har jag svårt att prata finska för att allt jag säger känns så falsk och fel.

Siinä otetaan luovuus käyttöön jos ei joku sana löydy. Me käytimme tutustuessa kaiken ajan kirjoittamiseen jolloin todellakin puhuttiin syvällisiä. Nyt kun pyörii normi arki ei oikein tunnu olevan aikaa tai puhe pyörii arjen asioiden ympärillä

Alussa oli tietystä kommunikointi hankalampaa, sillä itse puhuin aika vähän englantia, tai siis en kehdannut melkein :D Mieheni myötä kielitaitoni on parantunut huimasti. Joskus huomaan ajattelevani englanniksi..