Lue keskustelun säännöt.
Miten lievittää avioeroon liittyviä vihan tunteita?
24.10.2012 |
Nyt kaivataan apua!
Tilanne on tämä: olen 31v kahden lapsen äiti (3 ja 4v) ja suhde kesti 12v. Olimme 6 vuotta naimisissa. Kai meillä meni jo pidemmän aikaa "liian tavallisesti", pari vuotta sitten oli vaikeampaa, lapset oli pieniä, mies valmistui uuteen ammattiin, joka muutti häntä paljon. Muutimme myös usein työn perässä jne. Varsinainen hellyys ja läheisyys (mutta ei seksi) laimeni parin vuoden aikan, itse ajattelin sen johtuvan vain pikkulapsiarjesta jne. Luulin, että elämme perus"ruuhkavuosia", että kohta helpottaa, kun lapset vähän isompia jne.
Sitten muutama viikko sitten mies alkoi puhua, että ahdistaa ja ei ole oikein onnellinen kanssani. Minä ajattelin, että hyvä, nyt jutellaan ja kunnolla ja tehdään töitä, tämän suhteen eteen. Mutta parin päivän juttelun jälkeen mies ilmoittikin että ero on aino vaihtoehto. Olin aivan järkyttynyt, mutta ajattelin, että ei toista voi omistaa ja esim. asumusero voi tehdä hyvää.
Sitten paljastui, että mies oli jo pari vuotta sitten pelehtinyt tavalla ja toisella monien naisten kanssa, kun oli huomannut, että toiset naiset oli kiinnostuneita. Kävi tuolloin paljon ulkona kavereiden kanssa ja toki sitä aina mietti, että entä jos... ja sitä kysyinkin suoraan, siis että onko nussinut muiden kanssa. Kielsi kiven kovaa ja jälkikäteen kertoi, että kielsi, koska ei ollut sitä tehnyt, kaikkea muuta kylläkin, mm. pitänyt yhteyttä toisen naisen kanssa, ollut hänen luona, baareissa ollut monenmoista menoa jne!
Olimme vielä perheenä vajaa 2 kk sitten ystävien häissä, jossa sitten huomasin, että meille tuntematon kaaso selvästi oli miehestäni kiinnostnut, siitä jopa vitsailin hänelle :/ Sitten kun tämä erokuvio tuli esiin ja kaikki vanhat teot mulle paljastui ja "päädyttiin" eroon, niin kysyin, onko nyt ketään. Vielä väitti, että ei ole. Kunnes tivaamalla sain irti, että olikin tämän kaason kanssa pitänyt yhteyttä, mutta että ei sen kummempaa.
No, mie vielä asusteli kotona, sohvamajoituksella. Kaikesta juteltiin monesti hyvässä hengessä, hän kertoi tunteitaan, ajatuksiaan, mietittiin lastenhoitokuvioita jne, hän lupasi auttaa kaikessa, missä voi...
Sitten toissa viikon sunnuntaina mies muutti tilapäismajoitukseen vanhempiensa luo, kun olivat reissussa... tai niin minulle uskotteli! Kävi lapsiakin hoitamassa minun menojen aikana. Kunnes nyt maanantaina kävi ilmi, että tämä miehen uusi nainen, se kaaso, olikin ollut "sopivasti" kotipaikkakunnallaan (normaalisti asuu satojen km päässä) "talovahtina" ja eläintenhoitajana omille vanhemmilleen naapurikunnassa. Ja mies oli sinne suoraan lähtenyt, kun täältä viimeisen kerran oven takanaan sulki ja näki, kun lapset itkivät isän perään. Me hölmöt oltiin siinä uskossa, että menee "mummin ja ukin" luo siksi aikaa, että saa oman asunnon ensi kuun alussa. Mies ei tätä edes myöntänyt, kun kerran aiemmin viime viikolla tätä kysyin, että onko ollut siellä, missä sanoi olevansa...
Tilanne on siis se, että he siis seurustelevat ja ilmeisen vakavasti tai syvällisesti. Tuntuu niin paskalta, kun mies on vaan valehdellut ja kierrellyt totuutta niin monesti, vaikka suoraan olen kysynyt! Ja että tuosta vain lähti toisen matkaan, että itse oli jo pitkään mielessään miettinyt, että minua ei enää rakasta ja on heti sitten valmis uuteen suhteeseen samalla, kun minun elämä on räjäytetty palasiksi!
Paskalta tuntuu myös se, että olimme toistemme ensimmäiset seksikumppanit ja ainoat nämä 12 vuotta (mitä nyt mies sitten muuta siihen liityvää oli mun selän takana tehnyt).
Mutta nyt mä vihaaan sitä miestä niin paljon!!! JA mua ottaa niin päähän ja ahdistaa ja surettaa, että mun pitää antaa lapsiani tuollaisen kusipään luokse ainakin joka toinen viikonloppu ja muulloinkin.
Miten tästä vihasta voi päästä eroon??? Auttaako muu kuin aika? Ja mä nään niin punaista ja viha sumentaa silmät, kun ajattelen niitä häitä ja sitä naista! Hän on siis monta vuotta nuorempi ja lapseton ja hän siis otti ensin yhteyttä mieheeni niiden häiden jälkeen.
Mä olen niin rikki ja sekaisin tästä kaikesta, että en tiedä, eheydynkö koskaan :'(
Kommentit (24)
Tosta jutusta tulee kyllä olo, että oikeasti miehellä on ollut tämä kaaso jo pitkään. Ja kiinnostus on molemminpuolista, en usko että muka kaaso otti yhteyttä perheelliseen mieheen heti häiden jälkeen.
Jos mulla olis toinen niin en todellakaan pystyis kertomaan sitä miehelleni ja loukkaamaan. Siksi kiertelisin ja sanoisin meneväni mummolaan yöksi. En haluaisi loukata, vaikka tietty valehtelu loukkaisi vielä enemmän.
Mutta tsemppiä! Tosiaan ehkä hyvä pohtia vaikka paperille tai päiväkirjaan, mikä oli huonosti ja hyvin teidän suhteessa. Mikä hyvää ja huonoa tässä miehessä. Ja lopuksi: haluaisitko takaisin? Ehkä tulet tulokseen, ettei halua petturia takaisin. Siinä kohtaa ajattele, että olet voittaja, kun pääsit eroon... Vielä sinulla on elämää edessä, jonka suunnan voit itse määritellä. Et ole riippuvainen huonosta avioliitosta petturin kanssa.
Itse uskon, että pettämisessä kyse myös parisuhteen kriisistä. Esim. itselläni oli aikoja kun tuntui, että mies ei huomioi minua yhtään ja käy vain töissä. Silloin nautti aivan älyttömästi muiden miesten huomiosta.
tsemii, ja tosiaan älä puhu lasten kuulleen pahaa isästä. Kerrot vaan että "isi rakastaa nyt toista tätiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies olisi hoitanut eron mallikkaasti ja ilman kolmatta pyörää, olisi hänestä irroittautuminen ollut varmasti huomattavasti vaikeampaa.
Nuo monet 'rakastumiset' sattuvat kumman sopivasti eron aikaan, ettei mies parka jäisi kypsymättömine tunteineen yksin.
Sinuna en paljon kadehtisi, vaikka heti perustaisivatkin perheen. Yleensä pettämällä alkaneet suhteet eivät ole pidemmän päälle onnellisia ja eroprosentti on hurja, joku 95%?!
Että pitäköön onnensa vain.
Itse sen sijaan voit löytää myöhemmin aidon rakkauden, kun jaksat käydä kaikki nämä vihan tunteet lävitse. Joku päivä taas huomaat, että aurinko paistaa ja sinä selvisit. Niin se vain menee, aika tekee tehtävänsä.
tulee hetki jolloin näet miehesi petollisen käytöksen typeryyden ja osaat antaa itsellesi arvoa, että olet itse ollut uskollinen ja huolehtinut perheestäsi kuten olet pystynyt.
SINÄ olet elänyt elämääsi hyvin. SINÄ olet kunnon ihminen. Siltä pohjalta voit jatkaa elämääsi ihan eri lailla kuin jos olisit miehesi asemassa. Sinulla on muiden ihmisten ja itsesi kunnioitus. Jos miehesi yrittää haukkua sinua, sielläpä rypee alennustilassaan.
Kokemukseni mukaan pettäjä on raivokkaan kateellinen muille siitä asiasta, jota ei voi itse enää koskaan saada - puhtaasta omastatunnosta ja itsekunnioituksesta.
En tiedä mitä tapahtui, mutta mulle tuli kyyneleet silmiin kun luin sun aloituksen, ap. Niin kovasti se kosketti ja niin paljon olen sun puolesta pahoillani. Vaikkei (tietääkseni =D ) liippaa läheltä omaa elämäntilannetta, olen onnellisesti naimisissa. Kait mää sit vaan oon niin pirun empaattinen... =D
Mutta ihan oikeasti, sinä selviät tästä, sellainen vahva tunne tuli. Sinä olet rehellinen siitä mitä tunnet ja sinussa on vahvuus käsitellä kaikki se viha. Et sinä siihen hajoa kuin ehkä hetkeksi. Se mitä on tapahtunut ja mitä olet saanut tietää, on totta. Se saa ja pitää tuntua pahalta, sinulla on oikeus vihata ja olla rikki. Mutta kun sinä tämän polun kuljet läpi, sinä olet ehjä. Sinusta tulee onnellinen, ensin yksin, ja sitten kun aika on oikea, niin ehkä jonkun toisen kanssa. Entä mitä miehesi on? Ei yhtään mitään. Hän ei uskalla yrittää pärjätä yksin, hän luovutti kun teillä oli vaikeaa ja otti siihen sivuun sitten jonkun korvikkeen. Niin, mistäpä minä tiedän mikä merkitys heidän suhteellaan on hänelle itselleen, tuskin hän ajattelee naista korvikkeena (ainakaan vielä), mutta kuka tahansa ulkopuolinen näkee kuvion juuri niin. Voit luulla, että hän pääsee helpolla, mutta ainakaan hän ei kasva tässä ihmisenä, toisin kuin sinä, joka voit suoraselkäisesti jatkaa elämääsi. Sinua on loukattu, mutta sinä et tässä tehnyt väärää.
Sulle on kirjoitettu tosi viisaita ajatuksia tänne, printtaa vaikka niitä itsellesi ja lue yhä uudelleen. Meitä on täällä paljon naisia lukemassa, jotka ovat puolestasi pahoillaan ja jotka ajattelevat sinua lämmöllä, voi kun voisit fyysisesti tuntea siitä edes osan! =) Et ole yksin!
TSEMPPIÄ ja jaksamista kohti valoisampaa huomista! Muista, että et tunne aina näin, mitä nyt tunnet, tämä on kriisi, joka menee ohi. =)