Lue keskustelun säännöt.
Miten lievittää avioeroon liittyviä vihan tunteita?
24.10.2012 |
Nyt kaivataan apua!
Tilanne on tämä: olen 31v kahden lapsen äiti (3 ja 4v) ja suhde kesti 12v. Olimme 6 vuotta naimisissa. Kai meillä meni jo pidemmän aikaa "liian tavallisesti", pari vuotta sitten oli vaikeampaa, lapset oli pieniä, mies valmistui uuteen ammattiin, joka muutti häntä paljon. Muutimme myös usein työn perässä jne. Varsinainen hellyys ja läheisyys (mutta ei seksi) laimeni parin vuoden aikan, itse ajattelin sen johtuvan vain pikkulapsiarjesta jne. Luulin, että elämme perus"ruuhkavuosia", että kohta helpottaa, kun lapset vähän isompia jne.
Sitten muutama viikko sitten mies alkoi puhua, että ahdistaa ja ei ole oikein onnellinen kanssani. Minä ajattelin, että hyvä, nyt jutellaan ja kunnolla ja tehdään töitä, tämän suhteen eteen. Mutta parin päivän juttelun jälkeen mies ilmoittikin että ero on aino vaihtoehto. Olin aivan järkyttynyt, mutta ajattelin, että ei toista voi omistaa ja esim. asumusero voi tehdä hyvää.
Sitten paljastui, että mies oli jo pari vuotta sitten pelehtinyt tavalla ja toisella monien naisten kanssa, kun oli huomannut, että toiset naiset oli kiinnostuneita. Kävi tuolloin paljon ulkona kavereiden kanssa ja toki sitä aina mietti, että entä jos... ja sitä kysyinkin suoraan, siis että onko nussinut muiden kanssa. Kielsi kiven kovaa ja jälkikäteen kertoi, että kielsi, koska ei ollut sitä tehnyt, kaikkea muuta kylläkin, mm. pitänyt yhteyttä toisen naisen kanssa, ollut hänen luona, baareissa ollut monenmoista menoa jne!
Olimme vielä perheenä vajaa 2 kk sitten ystävien häissä, jossa sitten huomasin, että meille tuntematon kaaso selvästi oli miehestäni kiinnostnut, siitä jopa vitsailin hänelle :/ Sitten kun tämä erokuvio tuli esiin ja kaikki vanhat teot mulle paljastui ja "päädyttiin" eroon, niin kysyin, onko nyt ketään. Vielä väitti, että ei ole. Kunnes tivaamalla sain irti, että olikin tämän kaason kanssa pitänyt yhteyttä, mutta että ei sen kummempaa.
No, mie vielä asusteli kotona, sohvamajoituksella. Kaikesta juteltiin monesti hyvässä hengessä, hän kertoi tunteitaan, ajatuksiaan, mietittiin lastenhoitokuvioita jne, hän lupasi auttaa kaikessa, missä voi...
Sitten toissa viikon sunnuntaina mies muutti tilapäismajoitukseen vanhempiensa luo, kun olivat reissussa... tai niin minulle uskotteli! Kävi lapsiakin hoitamassa minun menojen aikana. Kunnes nyt maanantaina kävi ilmi, että tämä miehen uusi nainen, se kaaso, olikin ollut "sopivasti" kotipaikkakunnallaan (normaalisti asuu satojen km päässä) "talovahtina" ja eläintenhoitajana omille vanhemmilleen naapurikunnassa. Ja mies oli sinne suoraan lähtenyt, kun täältä viimeisen kerran oven takanaan sulki ja näki, kun lapset itkivät isän perään. Me hölmöt oltiin siinä uskossa, että menee "mummin ja ukin" luo siksi aikaa, että saa oman asunnon ensi kuun alussa. Mies ei tätä edes myöntänyt, kun kerran aiemmin viime viikolla tätä kysyin, että onko ollut siellä, missä sanoi olevansa...
Tilanne on siis se, että he siis seurustelevat ja ilmeisen vakavasti tai syvällisesti. Tuntuu niin paskalta, kun mies on vaan valehdellut ja kierrellyt totuutta niin monesti, vaikka suoraan olen kysynyt! Ja että tuosta vain lähti toisen matkaan, että itse oli jo pitkään mielessään miettinyt, että minua ei enää rakasta ja on heti sitten valmis uuteen suhteeseen samalla, kun minun elämä on räjäytetty palasiksi!
Paskalta tuntuu myös se, että olimme toistemme ensimmäiset seksikumppanit ja ainoat nämä 12 vuotta (mitä nyt mies sitten muuta siihen liityvää oli mun selän takana tehnyt).
Mutta nyt mä vihaaan sitä miestä niin paljon!!! JA mua ottaa niin päähän ja ahdistaa ja surettaa, että mun pitää antaa lapsiani tuollaisen kusipään luokse ainakin joka toinen viikonloppu ja muulloinkin.
Miten tästä vihasta voi päästä eroon??? Auttaako muu kuin aika? Ja mä nään niin punaista ja viha sumentaa silmät, kun ajattelen niitä häitä ja sitä naista! Hän on siis monta vuotta nuorempi ja lapseton ja hän siis otti ensin yhteyttä mieheeni niiden häiden jälkeen.
Mä olen niin rikki ja sekaisin tästä kaikesta, että en tiedä, eheydynkö koskaan :'(
Kommentit (24)
Kiitos sanoistasi! Minulle tuli ihan itku noista sanoistasi, vaikka äsken vielä pihisin kiukusta! -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyri vain hillitsemään sen ilmaisutapaa (ettet esim. tapa miestä tai vahingoita lapsiasi)
Viha on tärkeä tunne ainakin kahdella tapaa: viha kertoo, että sinua on loukattu epäoikeudenmukaisesti ja olet kokenut vääryyttä. Viha myös auttaa pääsemään toisesta eroon. Jos ei käy vihaansa lävitse, katkeroituu kroonisesti, ja katkeruudella tuhoat vain itsesi.
Muista kuitenkin, että se katkeruuskin tulee todennäköisesti pintaan. Käsittele se silloin, äläkä päästä sitä koteloitumaan.
Asuuko anoppisi lähellä? Pyydä häneltä hoitoapua lapsillesi. Kun anopppi kysyy, että miksi mies ei enää asu teillä, niin mainitse, että mies taisi löytää elämänsä rakkauden parisen kuukautta sitten häissä tms. tämä on siis keino, jolla voit kostaa, jos haluat.
iso halaus ja tsemppiä!
Ei niitä vihan ja katkeruuden tunteita pääse pakoon. Alkuun ne käy päälle kuin hyökyaalto, sitten pikkuhiljaa vaimenee ja sitten loppujen lopuksi huomaat olevasi vihainen ja katkera enää silloin tällöin. VÄlillä tulee takapakkia ja välillä elämä hymyilee. Miehesi saattaa jopa pyrkiä takaisin.
Mutta, elä väistä niitä tunteita, käy ne läpi, raivoa niin hyvin kuin pystyt. Ei siinä muuta tietä onneen ole. :/
Tsemppiä ihan kauheasti. :(
Noin minä olen kanssa ajatellut, että pakko tämä on käydä läpi, jotta tästä selviäisi. Enkä ole tappamassa (korkeintaan mielessäni) tai vahingoittamassa ketään.
Ja asuu anoppi lähellä, hän tietää kyllä kaikki yksityiskohdat tästä paskasta eikä todellakaan voi ymmärtää poikansa toimia ja käyttäytymistä ollenkaan. Saan siis täyden tuen anopiltanikin. Toisaalta ajattelen, että jos minä olen estynyt hoitamasta lapsia, niin sitten seuraava vaihtoehto on mies, koska ovat hänen lapsiaan, vaikka en hänelle heitä nyt haluaisi "antaa". Toisaalta juuri haluaisin vain turvautua isovanhempiin hoitoasioissa...
ihan kuin olisin itse kirjoittanut muutama vuosi sitten, vielä anoppikin itki minulle että tuollaisen pojanko hän on aikuiseksi kasvattanut, onko hänen syynsä että mies oli niin petollinen jne.
Ihan heti ei todella olekaan aika päästä eroon vihasta, ainakin minua auttoi kun ajattelin eroani surutyönä, itselleni hoin että katkeraksi en rupea kaikkea muuta saan tuntea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kauan sinulla kesti selvitä tai ainkin tuli olo, että elämä on jo ihan ok? Toki nämä ovat yksilöllisiä asioita, mutta kiinnostaisi kuulla. Entä miten elämäsi sujuu nyt, oletko tavannut/löytänyt uutta kumppania, siis jos olet edes halunnut? Entä onko teillä lapsia, miten niiden kanssa? Entä muuten nykyiset välit exän kanssa? On niin paljon kysymysmerkkejä tulevaisuuden suhteen, toki aika sen näyttää, mutta niitä vaan miettii, kun on niin hukassa...
ja otti yhteyttä ? Kamala akka. Tuollaiselle en kyllä todellakaan haluais antaa lapsia hoitoon.
Miehethän on usein tuollaisia, eivät osaa surra eroa vaan vievät ongelmat heti uuteen suhteeseen. Entinen nainen jää sitten lasten kanssa kituuttamaan kun mies nauttii elämästä. On se niin väärin, mutta varmaan mieskin kohtaa ongelmia sitten uudessa suhteessaan ja suhteessa lapsiinsa.
Sulla on kyllä oikein tosi paska mies. Vetää vertoja omalle exälleni. Teki juuri melkein samanlaisia temppuja, tosin meillä niin päin, että minä aloin puhua erosta juurikin sen takia, että työ vei miehen kaiken ajan, eikä huomioinut mua ollenkaan, eikä lapsia. Mies samaan aikaan aneli, että ei erota, ja sitten olikin jo uudessa suhteessa selkäni takana ja yhä naimisissa kanssani. Minulle selitteli, että ei haeta avioeroa vielä vaan "mietitään", ja samalla asui uuden naisen kanssa.
Ei tuollaisilla oikeesti mitään tee. Pahalta tuntuu ja itkettää ja ikäväkin on petturia, varmasti. Mutta olisitko muka ollut onnellinen sen kanssa, jos sitä ei tuon vertaa kiinnosta? Sillä on varmaan jäänyt nuoruus elämättä ja joku kriisivaihe päällä, todennäköisesti tulee vielä ennemmin tai myöhemmin soittelemaan ovikelloasi.
Aika auttaa. Jonaine päivänä et ehkä enää rakasta samalla tavalla, joten et voi vihatakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis se nainen näki teidät perheenä siellä ? ja otti yhteyttä ? Kamala akka. Tuollaiselle en kyllä todellakaan haluais antaa lapsia hoitoon.
Kyllä! Tätä minäkin olen ajatellut ja juuri näin miettinyt!
Ja muutenkin ihana huomata, että olette noiden asioiden kanssa samoilla ajatuslinjoilla, kun välillä tuntuu, että olenko mä vaan epänormaali, kun ajattelen näin ja tunnen niin suurta vihaa ym. Ehkä minäkään en enää rakastanut miestäni enää niin paljon kuin luulin, koska en ainakaan yhtään haikaile saavani häntä takaisin. Olen tullut niin loukatuksi hänen osaltaan, että en ikinä "alentuisi" ottamaan häntä takaisin. Olisi vain niin helpompi ollut toipua erosta, jos hänkin olisi tahollan ollut yksi, selvittänyt ajatukset jne eikä suoraan olisi siirtynyt uuteen suhteeseen...
Ihan totta,se on niin luonteva reaktio ja kuuluu tuohon. Itseolen eronnut (vähän toisenlaisista syistä) ja ex-mieheltäni jäi vihavaihe kokonaan väliin varmaankin mt-ongelmiensa ja henkilöhistoriansa vuoksi. Erosimme vuosia sitten ja hän yhä roikkuu minussa - ei varmaan roikkuisi jos olisi normaalisti käynyt läpi sen vihan.
Mua on kriiseissä lohduttanut yhden lääkärin lausahdus, että elämään kuuluu isot kriisit, syvästi tunteva ihminen myös niistä masentuu ja toipumiseen menee 1-3 vuotta. Ja näinhän ne ovat menneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden lääkärin lausahdus, että elämään kuuluu isot kriisit, syvästi tunteva ihminen myös niistä masentuu ja toipumiseen menee 1-3 vuotta. Ja näinhän ne ovat menneet.
Mua tällähetkellä pelottaa ja ahdistaa tuo suunnattomasti! Entä jos sinä aikana, että minä yritän vain selvitä, mies menee vaikka uudelleen naimisiin ja tekee lapsia tän uuden kanssa (joskus lisää lapsia -aiheesta vitsaillessa kiusasi minua, että hän sitten seuraavan vaimon kanssa!). Onhan tää nainen niissä asioissa "ekalla kierroksella" jne. Että oon kyllä ihan paskana, jos noin käy sinä aikana,kun itse yrittää rakentaa elämäänsä jotenkin kasaan.Että jos itse vasta vuosien päästä on toipunut ja voi kuvitella etsiä itselle uusi ihminen elämään, niin toinen olisi jo uuden perheen laittanut sillä aikaa. Se, miten pahalta se tuntuu, ei mies halua edes ymmärtää...
Minä aikanaan eron aikana en uskaltanut vihata ja se pitkittyi ja ahdistuin ja ahdistuin.
Kyseessä oli ns. ihana mies, joka kävi panemassa kavereideni kanssa.
Eli ei siinä voinut julkisesti vihaansa näyttää kun kaikki mukakaverit nauroi päin naamaa, kuinka tyhmä olen.
Eli olin ns. altavastaaja, kenelle kaikki nauroi kun olin niin tyhmä, etten tajunnut miehen pettävän minua koko ajan. Mies lisäksi oli haukkunut kaikille minua ja nämä naiset tuli jopa sanomaan, että miesraukan oli pakko pettää minua kun olen niin huono sängyssä yms.
Se viha oli kauhea. Niitä naisiakin kohtaan. Mutta kun yritti jollekin puhua, heti sanottiin, että ei ne naiset pettäneet sua, älä niitä syytä. Joo kun kävivät mulle kertomassa ja nauramassa, että hänpä pani sun miehen kans ja kyllä mulla kävi sääliksi sinut ja blaa blaa.
Ja miehestä aina sanottiin, että kylläpä olet katkera ja et päästä irti kun vihaat. Kyllä sussa joku vika täytyy olla kun noin ihana mies petti sua.
Kamalaa kun piti leikkiä tunteetonta koko ajan.
Vihaa täydellä voimalla niin pääset nopeampaa eroon pahoista fiiliksistä ja pääset elämään omaa elämääsi.
Ja miten sen minun tilanteeni kävi myöhemmin. Mies on pettänyt jälkeen päin kaikkia muitakin tyttöystäviään ja vaimojaan. On naimisissa kuulemma nykyään ja heppi heiluu edelleen.
Nämä minulle nauraneet naiset ovat taaksejääneitä entisiä kavereita ja ei kiinnosta, mitä heille kuuluu. Mutta ex-mieheni taisi heistäkin aika montaa pyörittää ja olivat tukkanuottasillaan keskenään.
Mielestäni näin jälkeen päin miehessäni oli jotain narsistisia piirteitä kaikkine valheineen yms. Tai sama se, nykyään ei edes kiinnosta.
Mutta vihaa nyt niin pääset nopeammin eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pettää uutta vaimoaan (uusperheet on yleensä helvetistä) ja eroaa ja etsii taas uuden jne..
Sillä aikaa sinä kasaat itsesi ja elät lasten kanssa ja ajattelet, että maailmassa on oikeastikin sellaisia miehiä, joiden kanssa on hyvä elää.
Älä ala kilpailemaan miehesi kanssa. Se on tärkeintä. Antaa hänen hässiä ja pässiä ja tehdä lisää lapsia ja mennä naimisiin ja erota ja mennä naimisiin ja tehdä lisää lapsia. Oman elämänsä mies on mennyt tuhraamaan. Älä anna hänen pilata sinun elämääsi.
yhden lääkärin lausahdus, että elämään kuuluu isot kriisit, syvästi tunteva ihminen myös niistä masentuu ja toipumiseen menee 1-3 vuotta. Ja näinhän ne ovat menneet.
Mua tällähetkellä pelottaa ja ahdistaa tuo suunnattomasti! Entä jos sinä aikana, että minä yritän vain selvitä, mies menee vaikka uudelleen naimisiin ja tekee lapsia tän uuden kanssa (joskus lisää lapsia -aiheesta vitsaillessa kiusasi minua, että hän sitten seuraavan vaimon kanssa!). Onhan tää nainen niissä asioissa "ekalla kierroksella" jne. Että oon kyllä ihan paskana, jos noin käy sinä aikana,kun itse yrittää rakentaa elämäänsä jotenkin kasaan.Että jos itse vasta vuosien päästä on toipunut ja voi kuvitella etsiä itselle uusi ihminen elämään, niin toinen olisi jo uuden perheen laittanut sillä aikaa. Se, miten pahalta se tuntuu, ei mies halua edes ymmärtää...
että totta on sanonta "Erossa nainen löytää itsensä, mies toisen naisen".
Tuohon ikävä kyllä auttaa vain aika. Tuntuu toivottomalta, mutta kyllä sä kestät. Vihan tunne on erittäin luonnollista ja ymmärrettävää. Kyllä taas olis muutama sana sanottavana neiti kaasolle! Oksettavaa! Mutta älä huoli, todennäköisesti mies tulee tekemään hänelle saman tempun aikanaan...
Muista, että lapset on tärkeintä. Äläkä vaan missään nimessä sorru haukkumaan isää lapsille. Avio-ongelmat ja eron syyt ei kuulu tuon ikäisille, isä on kuitenkin aina isä. Haukkuminen kääntyy vain sinua vastaan. Ajan kanssa opit myös nauttimaan ajasta, jolloin lapset on isänsä luona. Suosittelen myös ammattiapua. Ehkä sitten vähän ajan päästä. Tekee erittäin hyvää!
Hurjasti voimia, onneksi sinulla tuntuu olevan tukijoukkoja, joille voit jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi edes kuvitella, kuinka hirveältä sinusta tuntuu! Haluan vain antaa sellaisen neuvon, että käy sukupuolitautitesteissä. Ihan varmuuden vuoksi.
uskon että mies rakastaa sua ja on halunnut suojella sua ja jättänyt sen vuoksi kertomatta. Epäilen että teidän suhde on mennyt sisarussuhteeksi eli mies on sua rakastanut mutta halunnut kokeilla seksiä muiden kanssa.
Kuulostaa tyhmältä, mutta itse olen ollut myös vain kahden miehen kanssa ja nyt 30senä olen haaveillut muiden kanssa kokeilemisesta ja olen ne kokeilut toteuttanut. Ei se silti poista sitä että rakastan miestäni.
Olin itsekin noin 1,5 vuotta sitten samanlaisessa tilanteessa. Eroilmoitus tuli ihan puskista, miehellä jo uusi suhde ja meillä pienet lapset. Itseäni auttoi eniten eroryhmä, jossa käytiin läpi Bruce Fisherin Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy -opusta. Ryhmässä saatu vertaistuki ja tunteiden läpikäyminen auttoi valtavasti.
Eron hyväksymistä helpotti ryhmässä saadut oivallukset siitä, että vaikka mies oli se, joka teki paskamaisen tempun, niin aina on syytä tarkastella kriittisesti myös koko parisuhdetta ja omaakin toimintaa. Itse huomasin paljon sellaisia asioita, jotka suhteessamme olivat vialla jo alkumetreillä ja joita emme edes ymmärtäneet yrittää korjata.
Ja aika pian tajusin myös sen, etten tuollaista miestä edes halua takaisin. Kun kaikki kunnioitus ja arvostus toista kohtaan on mennyt, niin ikävä helpottaa aika pian. Jos mies olisi hoitanut eron mallikkaasti ja ilman kolmatta pyörää, olisi hänestä irroittautuminen ollut varmasti huomattavasti vaikeampaa.
Sinä selviät kyllä. Eniten sitä kantaa murhetta lasten pärjäämisestä, mutta jos vain exän kanssa pystytte hoitamaan asiat lasten edessä täysin tyynesti ja "muka" ystävinä, ero on lapsille paaaaljon helpompi kestää.
Kaikki järjestyy. Olet aina vahvempi kuin luulet etkä koskaan ole yksin.
No niin, pidä vaan kliseinä, mutta voimalauseina nuo toimivat. Ja pitävät paikkansa.
Miehesi teki kaikista kamaliiman teon, mitä vaimolleen voi tehdä. Häpeä on miehen, ei sun. Viha on tärkeä voimatunne, mutta ole tosiaan varovainen sen purkamisen kanssa. Mene metsään, kiipeä kalliolle ja HUUDA. Mene ystävän kanssa lenkille ja hoe koko lenkin na, että mikä paska ukko, hirveä mies, voi mua raukkaa, mutta kyllä tästä selvitään.
Koita pitää nyt lapset rauhallisena ja pidä itsesi heille lempeänä. Kun aikanaan katsot taaksepäin, tiedät, että teit kaikkesi, että heillä on asiat hyvin. SE kantaa.
Kun olet vihasi vihannut, vaihda se välinpitämättömyyteen, heti kun pystyt. Sillä suojelet itseäsi ja pysyt erossa katkeroitumisesta. Ja unohda kaunaiset ajatukset mahdollsimman pian, muista, että menestys on paras kosto.
Kokemukseni mukaan pettäjä on raivokkaan kateellinen muille siitä asiasta, jota ei voi itse enää koskaan saada - puhtaasta omastatunnosta ja itsekunnioituksesta.
Te kaikki olette ihania! Kiitos teille kannustavista ja lohduttavista sanoista!
Olen kyllä tietoinen, mitkä asiat ajan saatossa suhteessa meni vikaan, jos niistä olisi osattu ajoissa puhua tms., niin paremmin tämä olisi saatu hoidettua. Silti se ei poista sitä, että mies päätti tämän kaiken tosi törkeällä tavalla.
Olen myös hakenut ammattiapua. Kävimme yhdessä kerran kriisikeskuksessa ja sinne pääsee vielä tarvittaessa. Työnantaja maksaa 5 käyntiä työterveyspsykologilla, joista kaksi olen käyttänyt, ja mahdollisesti maksan käyntejä omastakin pussista, jos tuntuu, että tarvetta on.
Kyllä tästä selvitään! Tänään on siis ollut taas se kuuluista parempi päivä, mutta siihen on auttanut paljon vastauksenne, joita olen lueskellut useamman kerran pitkin päivää :)
jaksat kyllä eteen päin. Uskon vahvasti, että pystyt selviämään, vaikka oletkin syvästi haavoittunut tulee hetki jolloin näet miehesi petollisen käytöksen typeryyden ja osaat antaa itsellesi arvoa, että olet itse ollut uskollinen ja huolehtinut perheestäsi kuten olet pystynyt.
Jonain päivänä ehkä jopa rakastut uudelleen, mutta tällä kertaa varovaisempana. Pystyt löytämään rinnallesi uuden ihmisen joka on luottamuksesi arvoinen. Miehesi katuu luultavasti jossain vaiheessa, kun tajuaa mitä arvokasta on menettänyt, sinut ja pienten lastensa päivittäisen läheisyyden. Mutta silloin sinä olet vapaa hänestä ja onnellinen.
Rakasta paljon pieniä lapsiasi.