Miten elää sen kanssa, että suurimmalla todennäköisyydellä
on aiheuttanut lapsen ongelmat? Siis kielellinen kehitys ja puheen ymmärtämisen vaikeus. Nämä on nyt huomattu kun lapsi 3v. Nyt lapsi 6v.
Alkoholia kitattu lähes puoleen väliin raskautta, vaikka sain tietää raskaudesta rv 15 (joo, ei sitä kännissä/krapulassa oireita huomannut vaikka ne olivat ilmiselviä.). Ja nyt ei puhuta muutamasta sidukasta vaan känneistä, jotka oli ihan joka viikkoisia.
Tuon jälkeen en ole tippaakaan ottanut alkoholia mutta tämä syyllisyys tappaa minua palan kerrallaan =(
Minä olen syypää, koska lasta kiusataan "hassujen" sanojen vuoksi. Minä olen syypää, koska lapseni ei ymmärrä, miksi hänelle nauretaan (koska hassut sanat). Minun takiani lapsi menee erityiskouluun ainakin pariksi ekaksi vuodeksi.
Haluaisin niin hyvittää hänelle mutta tiedän, ettei ole keinoa. Mutta onko edes keinoa sietää tätä?
Kommentit (7)
Se että lastasi kiusataan hassujen sanojen vuoksi ei ole sinun vikasi.
Ei vaikka kuinka olisit siihen syypää että lapsesi puhuu hassusti.
En voi millään ymmärtää miten jotkut voivatkaan käyttää päihteitä raskaana ollessaan vaikka entinen alkoholisti olenkin. Soimaaminen ei kuitenkaan auta ketään ja menneisyyttä ei voi muuttaa.
Sinun on vaan opeteltava antamaan itsellesi anteeksi ja tehdä kaikkesi lapsesi eteen.
Kiusaamisen on loputtava johtui se sitten mistä tahansa, mutta aloita nyt aluksi lopettamaalla itsesi kiusaaminen.
keskipisteena, vaan lapsen.
Tee kaikkesi lapsesi eteen.
Alaka anna alkoholismikierteen jatkua lapsiisi.
Ehkä olet tässä aiheuttanut lapsesi tilan, mutta on niitä viivästymiä myös absolutistien lapsilla.
Vaikka tekisit kaiken oppikirjan mukaan täydellisesti oikein (eikä kukaan tee) et mitenkään voi kontrolloida ja suojata lasta niin, ettei mitään pahaa koskaan hänelle sattuisi.
Se on oman vaikutusvallan yliarviointia, myös tämä itsesi syyttäminen ja surkuttelu nostaa osuutesi merkittävämmäksi kuin se onkaan.
Vaikuta vain siihen, mihin voit eli tähän hetkeen.
Ei, minä en ole keskipisteenä. Lapsi on. Todellakin.
Hän on nyt saanut kaikki tukitoimenpiteet, jotka on saatavilla. Tulevaisuus sinänsä näyttää tosi hyvältä. Psykologi, puheterapeutti ja eskariopettaja ovat kaikki sitä mieltä, että pari vuotta erityiskoulussa riittää tällä hetkellä jos kehitys pysyy tällaisena. Fiksu poika jolla on ällistyttävän hyvä muisti. Tarkka visuaalisista jutuista ja taitava niissä. Tämä on tämän hetken "arvio".
Lapsi on todella rakas. Sitä ei voi moni käsittää. Ei sen jälkeen kun näkivät, mitä minä tein raskausaikana. Ekan ultran jälkeen tuli täysi raitistuminen, sekään ei olisi onnistunut ilman apua. Ja raittiina ollaan edelleen.
Nyt tietysti on selvitetty monia ongelmia mutta niitä voi tulla lisää (FAS:ia lapsella ei ole, tutkittu).
Tämä syyllisyys on niin välillä musertava. "Vertaistukea" ei ole saatavilla, koska harvat myöntänvät asian.
Eikä tämäkään palsta ehkä ole parhain palsta tällaiselle, mutta ehkä se toivottavasti on "opiksi" muille.
Ehkä olet tässä aiheuttanut lapsesi tilan, mutta on niitä viivästymiä myös absolutistien lapsilla.
Vaikka tekisit kaiken oppikirjan mukaan täydellisesti oikein (eikä kukaan tee) et mitenkään voi kontrolloida ja suojata lasta niin, ettei mitään pahaa koskaan hänelle sattuisi.
Se on oman vaikutusvallan yliarviointia, myös tämä itsesi syyttäminen ja surkuttelu nostaa osuutesi merkittävämmäksi kuin se onkaan.
Vaikuta vain siihen, mihin voit eli tähän hetkeen.
Tiedän. Jossittelua. Itse olen kuulemma sanonut ekan sanani(ymmärrettävän) vasta 3v. joten sinällään ongelma voisi olla periytyvä. Joskaan en tiedä, kuinka paljon äitini joi raskausaikana (paljastui kaappijuoppoksi myöhemmin...) Eikä ei pisaraakaan, hän ei koskaaan tule asiaa myöntämään.
Ehkä olet tässä aiheuttanut lapsesi tilan, mutta on niitä viivästymiä myös absolutistien lapsilla.
Vaikka tekisit kaiken oppikirjan mukaan täydellisesti oikein (eikä kukaan tee) et mitenkään voi kontrolloida ja suojata lasta niin, ettei mitään pahaa koskaan hänelle sattuisi.
Se on oman vaikutusvallan yliarviointia, myös tämä itsesi syyttäminen ja surkuttelu nostaa osuutesi merkittävämmäksi kuin se onkaan.
Vaikuta vain siihen, mihin voit eli tähän hetkeen.
Tiedän. Jossittelua. Itse olen kuulemma sanonut ekan sanani(ymmärrettävän) vasta 3v. joten sinällään ongelma voisi olla periytyvä. Joskaan en tiedä, kuinka paljon äitini joi raskausaikana (paljastui kaappijuoppoksi myöhemmin...) Eikä ei pisaraakaan, hän ei koskaaan tule asiaa myöntämään.
Ihan hyvähän se sinustakin sitten kuitenkin lopulta tuli. Hyvä, että myönnät mahdollisen osuutesi ongelmiin ja hankit lapselle apua. Ei muuta kuin näillä eväillä eteenpäin.
mennyttä ei voi muuttaa, muuta tulevaa (eli ole paras mahdollinen äiti tästä eteenpäin).