Tahtoisin kolmannen lapsen, sitten taas en ja taas haluan....

tämän. Sinua tunnetaan kyllä mielipuolena.

Jos oikeasti haluat lapsen, mutta uskallusta puuttuu, minusta kuulostaa että se kolmas kannattaisi hankkia. Selvästi näyttäis että enemmän on niitä plussia? Voithan vielä listata plussat ja miinukset ylös ja miettiä siltä kannalta. Minkäikäisiä olemassa olevat lapset ovat? Jos ovat isompia ja omatoimisempi, yövalvomisten kanssakin on helpomaa jos voit ottaa tirsoja vauvan kanssa, kun isommat ovat koulussa/kerhossa tai pärjäävät hetken itsekseen?



Meillä hieman sama tilanne, lapset ovat 4 v. ja 2 v. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu että miinuksia on silti enemmän. Itselläni ei ole vakityötä, miehellä taas erittäin kuormittava työ, jossa pitkät päivät. En usko että jaksaisin, sillä olemassaolevienkin lasten kanssa menen välillä jaksamisen äärirajoilla. Olen ajatellut että se olisi sitten liian rankkaa koko perheelle ja isommat jäisivät liian vähälle huomiolle. Olen ajatellut niin, että jos samat "esteet" ovat olemassa vielä sitten kun lapset ovat 3 v. ja 5 v, unohdetaan suosiolla kolmas ja keskitytään arkeen näiden kahden kanssa.

Ja hyvä elämäntilanne komannen lapsen tulla. Taloudellisestihan se kirpaisee ja samoin on raskaampaa kun on useampi lapsi. Kuinka vanhoja teidän lapset on?



Itse tein kolmannen sillä asenteella, että vaikka tuleva vauvavuosi olisi miten kammottava ja raskas tahansa, siitä selviää, ja seuraavat 50 vuotta lapsesta onkin sitten paljon iloa. Meillä tosin lapset on pienellä ikäerolla eli jos teillä lapsilla ikäeroa enemmän, jaksaminenkin on jo toista luokkaa.

mies vaan myöhään aina töissä pitkien työmatkojen takia. Ja olen lisäksi sairastanut masennusta, vieläkin lääkitys siihen. Ikä alkaa tulla kohta vastaan kun 35v. Mietin jaksanko vauvan ja kahden alakoululaisen kanssa yksin pitkiä päiviä. Mutta sitten olen vähän yli 40v kun lapset on parikymppisiä. Tulisi aika pitkäksi olla yksin kotona. Olisi kiva että olisi joku lapsi vielä siihen aikaan kotona.

syynä oli kuitenkin se, että lapset on raskaita hoidettavia ja olisin ollut yli 40v. kolmannen syntyessä.

Esikoisemme ei ole terve ja sekin vaikutti asiaan.

Haluta saa, mutta kannattaa miettiä jaksaako ja riittääkö rahat.

Meillä pojilla oma huone ja tästä isompaan ei oltaisi koskaan muutettu.

kolmas lapsi on tuonut niin paljon iloa ja rakkautta, että en olisi koskaan uskonut. Vauva on koko perheen lemmikki, isommat alakoulussa ekalla ja eskarissa. Kolmannen lapsen saaminen on ollut aivan mahtavaa koko perheelle. Mutta tästä en voi itseäni kiittää, vauva on hyväntuulinen ja nukkuu hyvin. Olisi varmaan toinen ääni kellossa, jos olisimme rättiväsyneitä. Sairastellut on tämäkin vauva, mutta kaikkinensa raskaus, synnytys ja kohta ensimmäinen vuosi ovat menneet todella hienosti. Isommat sisarukset rakastavat pienempää ja hienoa katsoa heidän ylpeyttään joka kerta kun vauva oppii jotakin uutta. Suosittelen siis ottamaan riskin :D



Itsekin arvoin todella pitkään ja pelkäsin juuri aikaisempien kokemusten vuoksi, mutta tällä kertaa meni nappiin. :)

Olen 35 ja haluaisin ehkä vielä yhden lapsen, mies myös ehkä. Mutta mulla ei oo työtä nyt, joten jos oisin vielä kolmannen lapsen kanssa kotona, niin en varmaan koskaan mihinkään työhön pääsiskään. Mulla on korkeakoulusta tutkinto, joten en haluaisi sitten lopulta päätyä vaikka porrassiivoojaksi, heidän työtään väheksymättä! Miehellä on vakityö. Meidän muut lapset ovat 4 v ja kohta 6v. Meilä on asunto, jossa lapsilla on tosi iso yhteinen huone, sen voi hätätilanteessa jakaa kahtia, jos lapset ei murkkuiässä tai myöhemmin kestä toisiaan :) Mutta kolmannelle lapselle ei ois kyllä kunnolla tilaa. Ap:n tavoin, meillä on myös liuta nimiä valmiina ;) Mun molemmat raskaudet ja synnytykset oli helppoja, imetys sujui hyvin. Mutta yövalvomiset oli kyllä aika ryydyttäviä. Nyt nukutaan tietysti tosi hyvin, harrastetaan lasten kanssa liikuntaa, retkeilyä ym. Isovanhemmat ottavat mielellään usein lapsiamme yökylään. Mutta kuka ottaa koko kolmen koplan? Minusta meillä on enemmän miinuksia kuin plussia, mutta silti vaan vielä haluaisin vauvan. Viikonloppuna katsottiin valokuvia koneelta sillä mielellä että teetetään valokuvakirjoja parhaista kuvista ja mentiin hulluna katsomaan jotain videoita vauvoista ja taaperoikäisistä lapsista. Ihan itketti miten suloisia ne olivat! Mutta vauvan myötä tää nyt helppo vaihe ois loppu. Ja mitäs jos vauva ei oiskaan terve, niin sitten ei oiskaan enää paluuta tähän aikaan enää myöhemminkään. Yksi tuttuni kertoi kuulleensa neuvon, että lapsiluku kannattaa jättää siihen, milloin tuntuu että ois vielä voimavaroja ehkä yhteen. Silloin vauva ei ois katastrofi jos ehkäisy pettäisi ja toisaalta niitä voimavaroja ois tarpeeksi jo olemassaoleville lapsille. Yleensä päädytään ajattelemaan järkevästi ja hylätään toiveet kolmannesta lapsesta, mutta miksi ihmeessä me molemmat silti toisinaan haluttais vielä se yksi lapsi.

ap

Jaksatko kannustaa heitä koulunkäynnissä, kuunnella huolia, viedä harrastuksiin, viettää kiireetöntä aikaa, jos teillä on pieni vauva? Yövalvomiset väsyttävät, saatko apua sukulaisilta tms jos et jaksa? Miten parisuhde, saatteko kolmea lasta koskaan hoitoon? Esikoinen tulee myös olemaan jo n. 7-vuotias vauvan syntyessä eli on jo murkku kun kuopus aloittaa koulun. Monia eri ikäisiä lapsia perheessä, jääkö keskimmäinen paitsioon jne?



Jos tuntuu, että rahkeet, raha ja rakkaus riittävät niin siitä vaan!

vuosia sitten.. Nyt en voisi kuvitellakaan elämää ilman tuota ihanaa kolmatta lasta. Voin vain suositella, lapset on elämän ilo. Vaikka meilläkään ei kaikille riitä huoneita ja on riitaa yms.niin plussan puolella ollaan ja vahvasti. Nyt on tuo kolmaskin jo iso...

Täällä myös mietitään kolmatta, mulla 4v. ja 6v. pojat. Hoidan päävastuun perheestä, olen kotona ja mies on vaativassa työssä. Olen myös masennukseen taipuvainen, tälläkin hetkellä lääkitys päällä. Kovasti mietityttää se kolmas, koska nyt alkaa olla "viimeiset" hetket sille. Lähinnä pelkään miten jaksan kolmen lapsen arkea. Mietityttää myös lääkkeiden lopettaminen ja se, että onko lapsi terve. Kun on kaksi tervettä lasta saanut, niin sitä ajattelee, että haaveileeko ikään kuin liikaa, kun ehkä toivoo kolmatta. Äh, en tiedä, vaikeeeta....

joilla olisi energiaa vielä kolmanteen lapseen. Musta tuntuu joka ilta, kun olen saanut meidän kaksi (nelivuotias, reilu vuoden vanha) lasta nukkumaan, että olen tehnyt niiden kanssa täyden työpäivän. Ajatus siitä, että tässä olisi vielä kolmaskin hoidettava ja nukutettava ei tunnu hyvältä. Ja mulla on sentään helpot ja terveet lapset!

Lapset nyt 2 ja 5 ja todella tuntuisi että yksi olisi vielä tervetullut. Toisaalta mietin, että miten ihmeessä saamme nuo kaikki hoitoon tarvittaessa?



5 vuotias odottaa kovasti että saisi vielä pikkusisaruksen ja me myös mieheni kanssa puhumme asiasta lähes päivittäin.



Talous meillä ok ja yksi huonekin vauvalle liikenisi. Ainoa asia mietin on tosiaan tukiverkko, mikä meillä aika pieni. Kaksi lasta saamme hoitoon tarvittaessa, mutta miten ihmeessä kolme? Siihen jos keksi ratkaisun, en epäröi hetkeäkään kolmannen tekemistä.

on tukiverkko tosi pieni, mutta muutama mahdollinen apu on, jos tarve tulee. Samat ajatukset oli kyllä itsellä ennen kolmannen tekoa, mutta ei yhtään kaduta, että tehtiin. Hätätapauksiin on siis apuja, mutta hurvitteluun ei juurikaan.



Eihän nämä lapset ikuisesti ole pieniä kuitenkaan, jossain vaiheessa osaavat jo itsekin olla esimerkiksi kauppareissun ajan kotona ja kouluikäisille lienee helpompi saada hoitaja tarvittaessa.



t. se joka hehkutti, 8 muistaakseni

Olen aiemmin toivonut isoa perhettä mutta kaksi lasta pitivätin niin kiireisenä että aloimme tyytyä kahteen. Vauvakuume tuli kuin salaa ja olen nyt raskaana. aiemmat lapset ovat nyt 2v 9kk ja 1v 2kk. Meillä siis pienet ikäerot koska koimme että jaksamme tätä valvomisrumbaa aikamme mutta emme ehkä uudestaan vuosien päästä. Olen nyt 32 ja mieheni 10 vuotta vanhempi. Lapsia ei voi perustella järkisyillä mutta omia rahkeitaan voi pohtia. Eihän 4 ja

6 vuotiaat ole este kolmannelle jos sitä toivoo.

ja kyllä minä välillä mietin mitenhän kaikki kohta menee. Olen viimeisellä kolmanneksella, ja välillä tosissaan mietin oliko tämä hyvä ratkaisu. Kahden kanssa on jo niin helppoa, mitenhän se kolmas muuttaa kuviota?



Mutta toisaalta ihanaa ja toivottua. Uskon epäilysten hälvenevän, jahka saan sen ryppyisen vastasyntyneen syliin. Ja kun saan jäädä kotiin lepäämään ennen synnytystä, ehdin valmistautua henkisesti vauvan tuloon.

Edelliset lapset on jo niin isoja, että olisiko vauva sitten koko ikänsä ulkopuolinen kun on muita nuorempi niin paljon? Tähän nyt tietty kaikki kolmannen hankkineet vastaa, että ei meillä ainakaan ja kuopus on kaikkien lellikki, mutta niitä puheita kuunnellessa voi vain miettiä, mikä on totuus ja onko se iltatähti aina se, jonka juttuihin ei sitten oikeasti vanhemmilla riitä voimia ja kiinnostusta, siis vauvaiästä aina sinne ylioppilasjuhliin saakka.

Nukahti eilen illalla äidin ja isin viereen. Ihana oli köllötellä lämpimän lapsen kyljessä. Ja tämä vauvamme on nyt 13-vuotias!

ja kyllä minä välillä mietin mitenhän kaikki kohta menee. Olen viimeisellä kolmanneksella, ja välillä tosissaan mietin oliko tämä hyvä ratkaisu. Kahden kanssa on jo niin helppoa, mitenhän se kolmas muuttaa kuviota?

Mutta toisaalta ihanaa ja toivottua. Uskon epäilysten hälvenevän, jahka saan sen ryppyisen vastasyntyneen syliin. Ja kun saan jäädä kotiin lepäämään ennen synnytystä, ehdin valmistautua henkisesti vauvan tuloon.

Minusta toisen lapsen syntymä oli huomattavasti isompi kuin kolmas lapsi. Kolmonen sujahti lapsiperheen arkeen ja rutiineihin vaivattomasti.

Eli meilläkin kolme lasta oli suunnitteilla, ja siihen kaikki varusteet, koti ja autot oli valmiina, kunnes 12vkon ultrassa totesinkin odottavani kaksosia. eli pienehkä järkytys, jota ei ollut laisinkaan ottanut huomioon sitä kolmatta lasta haaveillessa ja yrittäessä. Mutta mitään en muuttaisi, ihanat ja toivotut lapset kaikki perheessämme.

ajattelin vain pientä ajattelemisen aihetta antaa ;)