olen surkea.
en jaksa ja olen miettinyt että olisin etävanhempi..
tai kokeilisin tuota, onko se sit se 3kk vai puol vuotta.. ja olen jo puhunut asiasta sossuun ja lapsi menisi tukiperheeseen joka on meille tullut todella tärkeäksi ja rakkaaksi.
tuntuu että epäonnistun vaikka toisaalta haluan sitä,oma jaksaminen ei ole ollut parasta.
isää tai muita lapsella ei ole tai kuka muu auttaisi
Kommentit (7)
rohkea olet jos "kehtaat" pyytää apua.
en tiedä mitä ite ajatella,en jaksa sinulaisia kommentteja kuulla 'anna kokonaan adoptioon''
kun joissain muissa maissa joissa "koko suku hoitaa lapsen" ja palvelut on ajettu alas. yksinäisillä yksinhuoltajilla ei ole väsymyksessään muuta kuin antaa lapsi pois kun ei ole mitään ennaltahekäisevää tai lievempimuotoista puuttumista. Suomi on kurja maa.
voimahali, et ole surkea, tilanteesi kuullostaa todella vaikealta jos ketään muuta ei ole kuin sinä. Tarvit apua jaksamiseen. voitko kokeilla lyhyemmmän ajan, esim viikko sijaisperheessä viikko itsellä tms., jos näin saat levättyä ja kerättyä voimia niin että jaksatkin taas lapsen kanssa.
noita ajattelemattomia typeryksiä.
Jos voimat on lopussa, on viisasta hakea apua. Eihän tukiperheessä asuminen ole mikään välit poikki lapseen. Kun kuntoudut ja jaksat paremmin, jaksat taas olla myös äitinä paremmin.
Saatko sä mitään muuta apua, terapiaa tms?
puoleksi vuodeksi pois jotta saisit olla itsekses ja otat takas kun sinä haluat.
Anna kokonaan pois adoptioon,se olisi kaikille paras ratkaisu.
Juuri tämä ap:n kaltainen äiti on fiksu ja vastuullinen. Moni paha romahdus ja perhetragedia vältettäisiin, jos väsyneet vanhemmat olisivat näin vastuullisia kuin ap.
puoleksi vuodeksi pois jotta saisit olla itsekses ja otat takas kun sinä haluat.
Anna kokonaan pois adoptioon,se olisi kaikille paras ratkaisu.