Et voi kasvattaa kaikkia lapsiasi samalla tavalla

paljonkin se onko esikoinen vai kuopus.



Tuntemani nirsoilijat ovat kaikki kuopuksia. Ensimmäisen kanssa jaksetaan maistattaa erilaisia makuja ja "vaatia" maistamista mutta kun on muita lapsia jotka pitää vaikkapa tietyssä ajassa ruokkia niin äkkiä se sille kuopukselle hakee nakkeja kaapista kun isomman treenit alkaa ja kaikkien pitää lähteä



Kuopuksista tulee helposti niitä "lellittyjä" juuri siksi koska ei enää jakseta vaatia samalla tavalla esim. käyttäymistä mitä muilta lapsilta.



Lapset väsyttää, varsinkin jos niitä on paljon.



aikusilla sisaruksilla saattaa olla todella erilaiset lapsuuden kokemukset toisiinsa verrattuna. Toiselle on helposti annettu periksi ja toisella on sitten sitä kuria.



Pienenkin lapsen tulee kasvaa yhdessä yössä isoksi kun hän saa sisaruksen.

Meillä taasen vain yksi lapsi (eli esikoinen) ja ruokanirsoilu johtuu allergioista. Ei varmasti tee mieli avoimin mielin maistella ruokia, kun ei tiedä mitä kutinoita tai kipuja niistä tulee.

se on sitten taas ihan eri aisia kuin se että terve lapsi nirsoilee ruuasta.

meillä se nirsoilija on esikoinen, kuopus syö melkein mitä vaan hyvällä ruokahalulla. Esikoiselle tein enemmän itse ruokia vauvana mitä kuopukselle.

Esikoinen nukkuu hyvin ja sikeästi,ja kuopus on vähä- ja herkkäuninen. Vaikka joutunut ihan toisella lailla nukkumaan metelissä mitä esikoinen aikoinaan. Kun täällä aikaisemmin väitettiin että vanhemmat opettaa vauvat liikaan hiljaisuuteen...

Harvemmin niitä lapsia tulee kasvatettua ihan saman lailla johtuen siitä että ne lapset on erillaisia!

paljonkin se onko esikoinen vai kuopus.

Tuntemani nirsoilijat ovat kaikki kuopuksia. Ensimmäisen kanssa jaksetaan maistattaa erilaisia makuja ja "vaatia" maistamista mutta kun on muita lapsia jotka pitää vaikkapa tietyssä ajassa ruokkia niin äkkiä se sille kuopukselle hakee nakkeja kaapista kun isomman treenit alkaa ja kaikkien pitää lähteä

Kuopuksista tulee helposti niitä "lellittyjä" juuri siksi koska ei enää jakseta vaatia samalla tavalla esim. käyttäymistä mitä muilta lapsilta.

Lapset väsyttää, varsinkin jos niitä on paljon.

aikusilla sisaruksilla saattaa olla todella erilaiset lapsuuden kokemukset toisiinsa verrattuna. Toiselle on helposti annettu periksi ja toisella on sitten sitä kuria.

Pienenkin lapsen tulee kasvaa yhdessä yössä isoksi kun hän saa sisaruksen.

No kyllä meillä on panostettu kaikkiin lapsiin ihan yhtä lailla. Väsymystä toki ovat kaikki tuoneet tullessaan, mutta se nyt on normaalia. Jokainen lapsi on saanut olla juuri niin lapsi kuin on halunnut olla (ikätasoon nähden). Eikä uusi vauva ole mitätöinyt edellisen "vauvan" asemaa. Minun sylissäni on aina riittänyt tilaa ja aikaa jokaiselle lapselleni.

Antamalla periksi yhdelle tai juuri kuopukselle vain siksi, että "pääsisi helpommalla", tekee karhunpalveluksen - eikä vain lapselle, vaan myös itselleen. Seuraavat kerrat ovat aina vain vaikeampia ja pian se on lapsi (kuopus), joka määrää sinua, etkä sinä häntä.

Rajat pitää olla jokaiselle perheen lapselle. Ei se mikään automaatio ole, että esikoisen kanssa jaksetaan ja sitten ne muut lapset jää "heitteille", kun ei jakseta tai ehditä. Tämähän on ihan absurdi ajattelutapa.

Jokainen lapsi on yksilöllinen ja vaatii oman tutustumisensa lapseen, että ymmärtää hänen temperamenttiaan ja tapojaan oppia asioita. Ei kaikkiin lapsiin tehoakaan samat keinot, mutta ne keinot löytää kyllä, kun vähän näkee vaivaa. Parhaiten yleensä toimii porkkana, rangaistus taas aniharvoin (ainakaan ihan pienten lasten kanssa).

Itse olen ollut neljästä sisaruksesta toiseksi viimeinen. Ei meilläkään kotona ollut eriarvoisuutta nähden sisaruksiini. Ihan erilaisia me persoonaltamme olemme kyllä, ja meidät opastettiin ja kasvatettiin yksilöllisiksi ihmisiksi, mutta samat säännöt koskivat jokaista, ja yhtälailla jokainen sai hoivaa, huoltoa ja rakkautta. Samoin toimin itse äitinä.

Jos ei jaksa vaatia kuopukselta samoja juttuja ja paneutua hänen kasvatukseensa yhtälailla kuin esikoisen, niin sitten pitää hakea tukea siihen vanhemmuuteen!

Lapsiaan rakastaa silti aivan yhtä paljon, vaikka rakastaisi eri tavoin jokaista. Eihän sitä omaa äitiäkään rakasta samoin kuin isäänsä, tai kaikkia sisaruksiaan jne. Rakkautta on monta lajia eikä yksi tee toista huonommaksi.

Jepjep. Sellasta. Miten siihen ruokanirsoiluun sitten vaikuttaa se, onko esikoinen vai kuopus?

mulla 3 lasta joista yksi on aika lailla erilainen kuin kaksi muuta ja todellakin on täytynyt käyttää erilaisia kasvatusmetodeja saavuttaaksemme saman lopputuloksen kuin kahden muun lapsen kanssa :)



Periaatteessa siis kasvatusperiaatteet tulee olla samat mutta keinot niiden saavuttamiseksi voivat vaihdella paljonkin lapsesta riippuen.

Eri tavalla siinä mielessä, että lapset ovat luonteeltaan erilaisia, ja eri asioiden kanssa joudutaan painiskelemaan.



Eri tavalla myös siinä mielessä, että eri lapsiin ei toimi samat motivointikeinot. Yhdelle pitää yksinkertaisesti sanoa suoraan, mitä täytyy tehdä, toiselle pitää taas antaa mahdollisuus valita vaikkapa kahdesta vaihtoehdosta, kumman kotityön hän tekee.



Mutta samalla tavalla kuitenkin, että kaikilla lapsilla on samat vaatimukset, esim. omien jälkien siivoamisessa, kotitöihin osallistumisessa, asiallisessa käyttäytymisessä jne. Tietenkin ikä pitää ottaa huomioon, niin että nuoremmalla on nyt ne vaatimukset, mitä vanhemmalla oli hänen ikäisenään. Ja tietenkin oikeudet myös.